Pakolaislapset haluaisivat puhua luokassa taustastaan, mutta opettajat välttelevät vaikeaa aihetta. Monen koulun arkea koskettava ristiriita selvisi Koti-tutkimusprojektissa.
Projektin johtajaa Mervi Kaukkoa on kiinnostanut pakolaislasten asema koulussa omien opettajaopintojen alusta lähtien. Kaukko on Tampereen yliopiston tenure-track professori. Tällä hetkellä hän työskentelee Fulbright-tutkijana Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa.
– Tutkimusaiheeni on pysynyt samana paikasta toiseen: miten koulu voi tukea nykyistä paremmin pakolaisina maahan tulleita lapsia ja nuoria, Kaukko sanoo.
Samaan aihepiiriin keskittyy Kaukon johtama Koti-tutkimusprojekti, jossa Kaukko työskentelee yhdessä Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen sekä Åbo Akademin tutkijoiden kanssa.
Tutkijoiden tänä syksynä tekemään kyselyyn vastasi 267 suomalaista peruskoulun opettajaa, rehtoria tai ohjaajaa.
– Kysyimme, mitä tukea pakolaistaustaisille oppilaille kouluissa tarjotaan, millaista tukea tarvittaisiin lisää ja millaisia tuen- ja tiedontarpeita koulujen henkilöstöllä asiasta on.
Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana oli tutkijoiden havainto suomalaista koulua vaivaavasta arkuudesta: pakolaisoppilaisiin liittyviä asioita ei uskalleta käsitellä avoimesti oppilaiden leimautumisen pelossa.
– Jollei pakolaisuudesta uskalleta puhua, ei kouluissa kyetä myöskään kehittämään käytäntöjä, jotka vastaisivat paremmin tämän oppilasryhmän tarpeisiin, Kaukko toteaa.
Tutkimuksessa pakolaistaustaisilla tarkoitetaan oppilaita, jotka ovat tulleet Suomeen kriisialueelta pakolaisina tai turvapaikanhakijoina. Tulokset ovat alustavia ja toistaiseksi julkaisemattomia mutta pohjautuvat koko aineiston analyysiin.
Vastaajat toivoivat koulutusta kieli- ja kulttuuritietoisesta toiminnasta.
Opettajilta kysyttiin, miten he käsittelevät pakolaisuutta luokassa. Vastaukset osoittivat tutkijoiden lähtöoletuksen osuneen oikeaan.
– Vastauksissa mainittiin, että luokissa, joissa oli pakolaistaustaisia lapsia, sotiin ja humanitaarisiin kriiseihin liittyviä asioita ei käsitelty eikä uutisia katsottu. Opettajat toivoivat välineitä ja vinkkejä näiden asioiden käsittelyyn pientenkin lasten kanssa, Kaukko sanoo.
Opettajat kertoivat vastauksissa, etteivät he halunneet ottaa riskiä, koska keinot ja tieto käsitellä vaikeita asioita puuttuivat.
Kaukosta opettajien tarkoitus on hyvä, mutta pakolaislapsesta voi tuntua pahalta. Pakolaislapsi voi ymmärtää, ettei hänen elämäänsä liittyvistä asioista saa puhua.
– Haastatellessani pakolaislapsia Suomessa ja muualla olen huomannut, että he haluavat puhua luokassa omasta taustastaan. Ei vain pommituksista ja muista mieltä järkyttäneistä tapahtumista, vaan yleensäkin asioista, jotka ovat omassa elämässä eri tavalla kuin suomalaisilla.
Vastaajat toivoivat koulutusta kieli- ja kulttuuritietoisesta toiminnasta mutta myös trauman tunnistamisesta sekä rasismiin ja syrjintään liittyvistä asioista.
– Korostettiin, että koulutuksen pitäisi tapahtua työajalla ja oma työ pitäisi pystyä jättämään siksi aikaa sijaisten käsiin.
Vastausten mukaan koulutus ei saa koskea vain asialle jo valmiiksi vihkiytyneitä opettajia, vaan sen pitää olla koko henkilöstön yhteinen juttu.
Jutusta on tarkennettu Mervi Kaukon titteliä 5.12.2022.
Tutkimushanke
Kriisialueilta muuttavien oppilaiden tuki ja inkluusio suomalaisessa koulujärjestelmässä eli Koti-hanke. Tampereen yliopisto.