Mikään instituutio, oli se sitten peruskoulu tai varhaiskasvatus, ei takaa lasten hyvinvointia sinänsä, vaan laatu ratkaisee, sanoo yliopistotutkija Samuli Ranta Itä-Suomen yliopistosta.
Varhaiskasvatuksen laatutekijöistä Ranta tutkii tällä hetkellä erityisesti tiimityötä. Pesäpalloilijana ja valmentajanakin kunnostautunut tutkija lähestyy asiaa joukkuelajeista tutun vuorovaikutuksen näkökulmasta.
– Kun asiaa kysyy yleisellä tasolla, niin kaikki varhaiskasvatuksen ammattilaiset korostavat tiimityön merkitystä. Jos taas kysyy, moniko tekee aktiivisesti työtä tiimityön kehittämisen eteen, niin käsiä nousee paljon vähemmän, Ranta tuumii.
Tiimien sisäisestä elämästä ei tahdo syntyä keskustelua tiimien ulkopuolella eikä oikein niiden sisälläkään.
Vuonna 2020 varhaiskasvatuksen positiivisesta pedagogiikasta väitelleen Rannan mielestä tämä on iso puute, sillä tiimityön toimivuus heijastuu varhaiskasvatuksessa aivan kaikkeen.
– Julkisessa keskustelussa tiimityö usein unohtuu tai siitä puhutaan varovasti. Kun tiimityöstä keskustelee varhaiskasvatuksen ammattilaisen kanssa kahden kesken, niin asiaa alkaa tulla ryöppyämällä.
Tiimityön toimivuus heijastuu aivan kaikkeen.
Tiimityön toimivuutta tai toimimattomuutta perustellaan usein henkilökemialla. Rannan mielestä tämä tekee laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumisesta liian sattumanvaraista.
– Henkilökemiat vaikuttavat työhön aina. Jos ne alkavat herättää työhyvinvointia kuormittavia tunteita, niin noista tunteista pitäisi päästä keskustelemaan tiimin sisällä mahdollisimman pian. Tiimityön toimivuus ei kuitenkaan saa olla henkilökemioiden varassa.
Varhaiskasvatuslaki määrittelee varhaiskasvatuksen pedagogiseksi toiminnaksi – mutta mikä on pedagogista toimintaa?
Ranta selvittää asiaa yhtenä kymmenestä tutkijasta Education Science -verkkolehdessä joulukuussa julkaistussa tutkimusartikkelissa. Hänen mukaansa peruskäsitteiden selventäminen voi selkeyttää tiimityötäkin.
Onko kaikki päiväkodin, vuoropäiväkodin ja perhepäivähoidon toimita kaikkina aikoina pedagogiikkaa? Rannan mielestä ei ole – eikä tarvitsekaan olla.
Hänen mielestään on esimerkiksi väärin ja epäreilua edellyttää perhepäivähoitajalta samalaista pedagogista toimintaa kuin varhaiskasvatuksen opettajalta.
– Olisi tärkeä tunnistaa laki- ja asiakirjatasollakin, että on olemassa erilaisia varhaiskasvatuksen muotoja ja että niillä on omat erityispiirteensä, Ranta pohtii.
Hänen hahmottelussaan pedagogiikkaa voisivat olla ne asiat, joita tehdään, kun varhaiskasvatuksen opettaja on paikalla. Muu voisi olla pedagogiikka tukevaa toimintaa.
Erilaiset koulutukset tuottavat erilaista osaamista. Se kannattaisi tutkijan mukaan ottaa huomioon myös tehtävien jaossa.
– Kandeilla huomio on selvästi enemmän opettajan ja lapsen välisessä suhteessa ja positiivisessa oppimiskokemuksessa. Sosionomit taas kiinnittävät huomioita lasten mielenkiinnon kohteisiin ja aikuisten väliseen vuorovaikutukseen.
Tutkimusartikkeli
Understanding Different Approaches to ECE Pedagogy through Tensions. Education Sciences 2021 (Open access).