Tutkittu juttu: Osalla nuorista muita heikommat digitaidot

Nuorten koulutuspolun sirpaleisuus vaikeuttaa heidän selviämistään digitaalisessa yhteiskunnassa.

Osalla nuorista on vaikeuksia selvitä erilaisista digitaalisista palveluista. Palveluiden käyttö voi katketa turhautumiseen, vaikeaan kieleen tai oikeanlaisen tiedoston liittämiseen.

Palveluiden ulkopuolelle tipahtaminen on ongelmallista yhteiskunnassa, jossa itsestä huolehtiminen riippuu digitaalisista palveluista. Esimerkiksi työvoima-, sosiaali- ja hyvinvointipalvelujen saavutettavuutta tulisi tämän takia kehittää.

– Nuoret voivat jäädä yksin digitaalisten palveluiden kanssa, joten he tarvitsevat opastusta julkisten palveluiden käyttöön ja tiedonhakuun. Yhteiskunnassa ei tule olettaa, että nuoret osaavat kaiken, tohtorikoulutettava Loretta Saikkonen Turun yliopistosta sanoo.

Hän lisää, että nuorille tulee tarjota ohjausta moneen otteeseen. Saikkonen on tutkinut vierailevan tutkijan Meri-Tuulia Kaarakaisen kanssa nuorten koulutuspolun yhtenäisyyden ja oppilaiden digitaalisen taitavuuden yhteyttä.

Samalla he selvittivät nuorten mukanaoloa digitaalisessa ympäristössä: hakevatko nuoret tietoa, hoitavatko he asioita ja pitävätkö yhteyttä digitaalisesti. Tutkimuskohteena olivat yhdeksäsluokkalaiset ja toisen asteen opiskelijat. Vanhemmilla oppilailla oli paremmat digitaidot kuin nuoremmilla. Aineistosta näkyi kuitenkin ryhmä, joka poikkesi muista.

Yhteiskunnassa ei tule olettaa, että nuoret osaavat kaiken.

Koulutuspolun katkoksilla ja viivästymillä oli yhteys nuorten heikompaan digitaaliseen osaamiseen sekä vähäisempään digitaalisten palveluiden käyttöön. Ryhmän nuoret olivat keskeyttäneet tai kerranneet opintojaan tai he olivat aloittaneet muita myöhemmin.

Taustoja ei voitu erotella aineistosta tarkemmin, mutta osalla oppilaista oli kielellisiä vaikeuksia, motivaatio- tai oppimisongelmia.

– Heikoimmat yhteiskuntavalmiudet on niillä nuorilla, joilla on oppimisvaikeuksia tai kielellisiä vaikeuksia. He kohtaavat koulutuksessa eniten haasteita, Kaarakainen sanoo.

Nämä nuoret jäävät helposti syrjään tietotekniikan yleistyessä yhteiskunnassa. Kaarakaisen mukaan haasteet eivät liity vain digitaitoihin.

– He käyttävät muita vähemmän digilaitteita erityisesti monen ihmisen välisten sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Yksilön kannalta on syrjäyttävintä, jos ei pysty liittymään ja osallistumaan samoille areenoille kuin muut, hän kertoo.

 

Koulutuksen puute syrjäyttää entistä voimakkaammin. Nuorten digitaidoissa ääripäät loittonevat toisistaan. Erot voimistuvat vuosien aikana, kun osa saa digitaidoissa harjoitusta ja mahdollisuuksia.

Oppilaat hyötyvät käytännöllisestä tutustumisesta verkkosivustoihin, joita tarvitaan koulun jälkeen. Kouluissa opettajat tukevat oppilaiden lukutaitoa, tiedon luotettavuuden arviointia ja perusdigitaitoja.

Erityistä huomiota tarvitsevat oppilaat, joilla on vaikeuksia koulussa. Tuva eli tutkintokoulutukseen valmentava koulutus on yksi mahdollisuus kaventaa osaamiseroja ennen toisen asteen opintoja.

Vaikka tänä syksynä alkanut tuva-koulutus on Kaarakaisen mukaan osin vielä hahmottumaton, on digiosaaminen mukana. Digitaidot pitäisi kuitenkin määritellä tarkasti, eikä jättää yksittäisten opettajien ja heidän vaihtelevien digitaitojensa varaan.

– On tärkeää kohdentaa digikoulutusta kaikkiin opettajiin, ei vain motivoituneimpiin. Opettajien saaman koulutuksen pitäisi olla myös jatkuvaa, sillä maailma muuttuu koko ajan, Kaarakainen sanoo.

 

Tutkimusartikkeli

Remark on digital accessibility: educational disparities define digital inclusion from adolescence onwards. Turun yliopisto 2022.