Talonrakennuspuuhat ovat vanginneet Mutalan koulun nelos–kutosluokkalaisten huomion. Pieni talo Lastenkadulla -projektissa oppilaat rakentavat nukkekodin ja sisustavat sen itse tekemillään huonekaluilla ja tekstiileillä.
Työskentelyn apuna oppilaat käyttävät tabletteja, joihin he dokumentoivat työn etenemistä.
Joensuulaiskoulussa ollaan uuden edessä, sillä kuudennen luokan oppilaat ovat juuri saaneet henkilökohtaiset Chromebookit ja opettelevat niiden käyttöä. Jo pidemmän aikaa on koulussa ollut iPadeja yhteiskäytössä.
Erityisesti kameraominaisuudet kiinnostavat, sillä tänään oppilaiden yhtenä tehtävänä on kuvata paperille piirtämänsä suunnitelma ja tallentaa se verkkopohjaiseen oppimisympäristöön Classroomiin.
”Tuosta kun klikkaat” -neuvoja satelee, kun opettajat ohjaavat oppilaita ja oppilaat toisiaan – ja välillä myös opettajia.
Kuluvana lukuvuonna kaikki Joensuun viides- ja kuudesluokkalaiset saavat Chromebookit. Tarkoitus on, että jatkossa omat laitteet jaetaan viidesluokkalaisille syyslukukauden alussa.
130 oppilaan Mutalan alakoulun rehtori Mika Merilä korostaa digitalisaatiossa kultaista keskitietä. Hän muistuttaa, että digitaaliset sisällöt ja laitteet ovat pedagogiikan väline, eivät itseisarvo.
– Digimateriaalit ovat hurjan hyviä työkaluja, joilla opettajat voivat täydentää ja monipuolistaa paperikirjan sisältöjä.
Joensuussa koulut saavat itse päättää opetusmateriaaleista. Rajat hankinnoille asettaa koulukohtainen määräraha.
Mutalan koulussa opettajilla on käytössä digimateriaaleja erityisesti tietoaineissa, kirjat ovat kierrätyskirjoja. Digikirjoja ei toistaiseksi ole käytössä.
Matematiikkaa opettava Merilä kuitenkin toteaa, että jos uusien kirjasarjojen hankintaan ei jatkossa ole tarpeeksi rahaa, voi edullisempi digikirja olla vaihtoehto.
– Ehkä olen vanhanaikainen, mutta ajattelen, että koululaisilla pitäisi olla fyysinen kirja, joka otetaan esiin, avataan ja jota seurataan, hän sanoo.
Luokanopettaja Jussi Hietava pohtii, että ensi syksynä hän saattaa ottaa viidesluokkalaistensa kanssa yhden oppikirjan diginä.
– Se voisi olla ympäristöopin kirja. Muutamilla kustantajilla on ihan toimiviakin ratkaisuja.
Koulu ei voi palata viittäkymmentä vuotta ajassa taaksepäin.
Koulun digiagentit ovat ICT-tiimiin kuuluvan Hietavan hyppysissä. Agentit ovat oppilaita, jotka auttavat opettajia ja muita oppilaita digiasioissa kuten sovelluksien ja ohjelmistojen käyttöönotossa.
Tarvittaessa apua laitepulmissa antavat myös Joensuun Mediakeskus ja kaupungin ICT-tuki Meita.
Hietava on käynyt ylipiston erikoistumiskoulutuksen Digierkon, jossa perehdytään oppimiseen ja opettamiseen digitaalisissa ympäristöissä. Koulutuksessa hän oivalsi, että oppilaille on ennen kaikkea opetettava verkkoympäristöjä, ei niinkään erilaisia sovelluksia.
– Suurin osa oppilaista työskentelee tulevaisuudessa jonkinlaisessa päätetyössä. On tärkeää, että heillä on ymmärrystä verkkoympäristöistä. Siitä, miten ne toimivat ja miten niitä voi hyödyntää.
Hietavan mukaan sovellukset ovat puolestaan käteviä esimerkiksi drillaukseen eli harjoittelemiseen ja toistoihin. Sovelluksista opettaja voi valikoida sopivimmat.
Yhdeksi syylliseksi heikentyneisiin oppimistuloksiin on julkisessa keskustelussa nimetty koulujen digitalisaatio ja lasten ja nuorten älylaitteiden käyttö.
Asiaa on tutkittukin, mutta ainakaan yläkoululaisten digilaitteiden käyttöä selvittäneessä Digivoo-tutkimuksessa sille ei löytynyt vahvistusta.
Yliopistonlehtori Sanna Oinas Helsingin yliopistosta huomauttaa, että tehostettua tai erityistä tukea saavat ja ulkomaalaistaustaiset oppilaat kertoivat käyttävänsä muita enemmän digitaalista teknologiaa.
– Tämä voi antaa vaikutelman, että digilaitteiden käyttö olisi yhteydessä heikompaan osaamiseen, vaikka digimateriaaleja on todennäköisesti käytetty eriyttämisen keinona, hän sanoo.
Digivoo-tutkimus toteutettiin vuosina 2021–2022 Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteistyönä. Aineisto kerättiin yläluokkalaisilta 83 koulusta eri puolilta Suomea. Myös opettajat saivat kyselyn vastattavakseen.
Digiä käytetään eriyttämisen apuna myös Mutalan koulussa.
Apulaisjohtaja ja luokanopettaja Ulla Pajarinen antaa esimerkin:
– Jos oppilaalla on vaikeuksia pitää kynää kädessä eikä hänen käsialastaan saa selvää, tietokoneella työskentely auttaa häntä eteenpäin ja käyttämään omaa potentiaaliaan. Toki hienomotorisia taitoja on harjoitettava, mutta haasteista ei saa tulla oppimisen esteitä.
Mutalan koulun opettajat eivät syytä digitalisaatiota heikentyneistä oppimistuloksista.
Rehtori Mika Merilä muistuttaa, että opettajan ja oppilaan kohtaaminen ja se, että lapsella ovat asiat kunnossa myös kotona, ovat merkittävimpiä tekijöitä oppimistulosten kannalta.
– Digilaitteita ja -materiaaleja pitää käyttää sopivassa suhteessa ja aikuisen ohjauksessa, Pajarinen summaa.
Englanninopettaja Hanna-Kaisa Malinen huomauttaa, että koulu ei voi palata viittäkymmentä vuotta ajassa taaksepäin pelkkään kynään, paperiin ja kirjaan.
– Koulun tehtävä on opettaa lapsille ja nuorille ICT-välineiden fiksua käyttöä sekä mediataitoja ja mediakriittisyyttä. Ne ovat hurjan tärkeitä taitoja, joita he tarvitsevat elämässään ja työelämässä.
Mutta tuleeko ruutuaikaa liikaa, jos koululaiset ovat sekä koulussa että vapaalla ruudun ääressä?
Opettajat vastaavat, että koulussa ruutuaika on valvottua. Sen sijaan he ovat huolissaan koululaisten muusta ruutuajasta – jotkut oppilaat kertovat pelaavansa kotona aamusta yöhön.
ICT:n hyödyntäminen pitää yllä sekä oppilaiden että minun motivaatiotani.
Digivoo-tutkimuksen mukaan suomalaisissa peruskouluissa käytetään digitaalista teknologiaa opetuksessa toistaiseksi vielä vähän. Jos digiä hyödynnetään, työskentely on hyvin opettajavetoista – oppilaat ovat harvoin aktiivisia toimijoita.
Ulla Pajarinen toivookin opettajilta enemmän rohkeutta kokeilla erilaisia digivälineitä yhdessä oppilaiden kanssa.
– Jotkut opettajista kaipaavat enemmän opastusta kuin toiset. Ei haittaa, vaikka ei aina onnistuisikaan, hän kannustaa.
Hanna-Kaisa Malinen kokeilee mielellään erilaisia digitaalisuuden tuomia mahdollisuuksia. Hänen oppilaansa ovat muun muassa kehittäneet englannin ja ruotsin oppikirjan sisällöistä pakopelin, jolla on harjoiteltu sanastoa. Englannintunnilla on tehty myös sähköinen aikakauslehti.
– Rehellisesti sanottuna, en jaksaisi itsekään opettaa asioita aina samalla tavalla päivästä toiseen. ICT:n hyödyntäminen pitää yllä sekä oppilaiden että minun motivaatiotani.
Luokanopettaja Tarja Kimpi-Norismaa kurkistaa Malisen luokkahuoneen ovesta ja kertoo innostuneena eräästä superprojektista, jonka he toteuttivat yhdessä.
Joensuun keskustan kahdesta ihmishahmoisesta susipatsaasta inspiraationsa saanut projekti kertoi susista saduissa ja elävässä elämässä. Se hyödynsi erilaisia digitaalisia ratkaisuja kuten lisättyä todellisuutta.
– Mutta eihän digi kaikkea korvaa. Tietyt asiat pitää tehdä käsin, jotta esimerkiksi hienomotoriset taidot kehittyvät. Myös ajatusten hahmottaminen onnistuu parhaiten kynän ja paperin kanssa, Kimpi-Norismaa korostaa.
Juttuun on haastateltu myös erityisasiantuntija Sari Jokista OAJ:stä.