Palaute on vahva pedagoginen työkalu, sanovat tutkimukset. Oppilas keskittyy koulussa nimenomaan niihin asioihin, joista hän saa palautetta.
Sanna Oinas väitteli Wilma-palautteen yhteydestä oppimiseen ja oppilaiden hyvinvointiin. Hänen mielestään palautetta kannattaisi käyttää enemmän sisältöjen opettamiseen ja vähemmän käyttäytymisen kontrollointiin.
Oinaan mukaan käytöksen painottumisesta kertoo paljon se, että oppilaat uskoivat voivansa vaikuttaa arvosanoihinsa muuttamalla käytöstään Wilma-merkintöjen pohjalta.
– Jos palaute keskittyisi enemmän sisältöihin, oppilaatkin keskittyisivät enemmän niihin, Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen tutkijatohtori Oinas perustelee.
Oinaan väitöstutkimuksen ensimmäinen aineisto koostuu 211 003 autenttisesta, yhdessä keskisuuressa kaupungissa annetusta Wilma-palautemerkinnästä. Toisessa aineistossa yli 2 000 yhdeksäsluokkalaista arvioi saamiaan merkintöjä.
Kolmatta aineistoa varten haastateltiin 64 viides- ja kuudesluokkalaista kolmessa kaupungissa. Ennen haastatteluja 132:ta oppilasta pyydettiin täyttämään kysely liittyen Wilma-palautteen heissä herättämiin tunteisiin.
Oppilaat saivat lukuvuoden mittaan keskimäärin kymmenkunta Wilma-merkintää, useimmiten tekemättä jääneisiin läksyihin liittyen.
– Kuutisenkymmentä prosenttia kaikesta Wilma-palautteesta oli myönteistä. Kielteinen palaute liittyi useimmiten käytökseen ja läksyunohduksiin, ja se kasautui pienelle joukolle poikia ja oppimiseensa tukea tarvitseville oppilaille, Oinas kertoo.
Aineiston ääripäissä olivat yläkoululainen tyttö, jolle kertyi 179 myönteistä merkintää, ja ekaluokkalainen poika, joka sai opettajalta kielteistä palautetta useita kertoja viikossa koko ensimmäisen lukuvuoden ajan.
– Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevat saivat huomattavasti muita enemmän kielteistä Wilma-palautetta. Tukinäkökulma ei siis näytä ulottuvan Wilman käyttöön asti.
Ilman palautetta jäävät saattavat tuntea itsensä näkymättömäksi.
Wilma-palaute oli alakoululaisille itsestään selvä osa koulutyötä; merkinnöistä haetaan Oinaan mukaan vastausta peruskysymykseen ”miten minulla koulussa menee”.
Kaksi kolmasosaa palautteen herättämistä tunteista oli myönteisiä. Kielteisistä tunteista yleisin oli turhautuminen.
– Turhautumisen syynä saattoi olla kokemus opettajan epäreiluudesta, tai sitten oppilaat olivat pettyneitä itseensä eli siihen, että tuli taas unohdettua jotakin tai töppäiltyä muuten.
Oppimismotivaationsa ja opettaja–oppilas-suhteensa arvioviat parhaaksi ne, jotka kertoivat saaneensa runsaasti myönteisiä palautemerkintöjä.
Kytkentä ei kuitenkaan toimi kääntäen: motivaatio ja oppilas–opettaja-suhde eivät olleet heikoimmat eniten negatiivista palautetta saaneilla oppilailla vaan niillä, jotka eivät saaneet Wilma-merkintöjä lainkaan, vaikka tiesivät muiden niitä saavan.
– Aineistosta ei voi päätellä syy–seuraussuhdetta, mutta havainto saattaa selittyä sillä, että paljon kielteistä Wilma-palautetta saava oppilas saa myös rohkaisevaa palautetta. Palautetta siis riittää, eikä tunnetta ulkopuolelle jäämisestä synny.
Täysin ilman palautetta jäävät saattavat tuntea itsensä näkymättömäksi. Ulkopuolisuuden tunne voi vahvistua oppilaiden vertaillessa merkintöjään Wilma-sovelluksista.
– Haastatellut oppilaatkin tunnistivat näiden unohdettujen olemassaolon. Heitä ei pidetty hyvinä eikä huonoina oppilaina, Oinas kertoo.
Wilma on syntyjään vaasalainen: ohjelmiston alkuperäinen kehittäjäyhtiö Starsoft toimi Vaasassa, ja kaupunki on ollut mukana ohjelmiston kehittelyssä.
Ei siis ihme, että vaasalaisessa Onkilahden yhtenäiskoulussa Wilman monipuolinen käyttö on opettajien sydämenasia.
– Opettajien kesken on sovittu, että Wilma-palautetta, ja nimenomaan positiivista, annetaan paljon, matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja Ville Kinnunen kertoo.
Wilman käyttö osaamisen arvioinnissa oli aikaisemmin kirjattu myös Vaasan kaupungin opetussuunnitelmaan. Kinnusen mukaan vaatimus poistettiin, koska se teetti liikaa töitä aineenopettajalla.
– Arvioitavia kohtia oli paljon, ja aineenopettajalla voi olla satoja oppilaita arvioitavana. Työkalu sopii paremmin luokanopettajalle, jolla on arvioitavanaan vain oma luokka.
Kinnunen kertoo antavansa formatiiviseen eli oppimista tukevaan arvioitiin kuuluvan palautteen sanallisena oppitunnilla. Sanallinen palaute vaatii kuitenkin yhä vahvistuksekseen Wilma-merkinnän.
– Oppilaalla on hyvä olla osaamisestaan näyttöä, jota hän voi esitellä kotona vanhemmille.
Wilma on Kinnuselle tärkeä apuväline myös luokanohjaajan roolissa.
– Luokanohjaaja ei välttämättä opeta kaikkia luokkansa oppilaita, ja ilman Wilmaa hänen on vaikea pysytellä ajan tasalla esimerkiksi poissaolojen suhteen.
Kinnunen ihmettelee kovasti Oinaan löytämiä, täysin ilman Wilma-merkintöjä jääviä ”unohdettuja” oppilaita.
– Moinen tilanne saisi taatusti oppilaan tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi, mutta missä tällaisia oppilaita oikeasti on? Luulisi jokaisen saavan lukuvuoden aikana jotakin Wilma-palautetta, jos koulussa sellaista ylipäätään annetaan.
Väitös
Technology-enhanced feedback: Teachers’ practices, pupils’ perceptions and their relations to learning and academic well-being. Helsingin yliopisto 2020.