Koulu voidaan suunnitella ja rakentaa alusta lähtien yhtenäiskouluksi. Toisaalta yhtenäiskoulu voi syntyä niinkin, että yhdistetään valtuuston kokousnuijan kopautuksella kahden eri puolilla taajamaa toimivan koulun hallinnot.
Erillisissä tiloissa toimivat yhtenäiskoulut voivat olla yhtenäisiä vain paperilla, väittää yhtenäiskoulun haasteita ja mahdollisuuksia tutkinut Henry Leppäaho.
– Vähimmillään yhtenäiskoulu voi tarkoittaa sitä, että syksyllä sovitaan ylä- ja alakoulun opettajien käyvän pitämässä toistensa tunteja ristiin, ettei kunnan tarvitse palkata uusia opettajia tai ottaa tuntiopettajia, Seinäjoen Toivolanrannan yhtenäiskoulun rehtori Leppäho sanoo.
Yhtenäiskouluja alkoi syntyä kuntiin sen jälkeen, kun jako ylä- ja ala-asteeseen poistui vuoden 1999 peruskoululain uudistuksessa. Kouluasteiden yhdistämisen tarkoituksena oli päästä eroon yhdestä koulun nivelvaiheesta ja sujuvoittaa luokan- ja aineenopettajien yhteistyötä.
Leppäaho ja oululaisen Pateniemen koulun vararehtori Meri Aatsinki-Hämäläinen selvittivät yhtenäiskoulun johtajien ja opettajien kokemuksia laadullisella tutkimuksella. Viime vuonna tehtyyn kyselyyn vastasi 47 opettajaa ja 16 johtajaa seitsemästä yhtenäiskoulusta. Otoksen pienuuden vuoksi tulokset ovat suuntaa-antavia.
Eri rakennuksiin sijoitettujen yhtenäiskoulujen opettajat eivät pitäneet kouluaan tarpeeksi yhtenäisenä; koulu nähtiin pikemminkin yhteisen hallinnon alla toimivina erillisinä yksikköinä.
Yhdeksässä vuodessa opettaja oppii tuntemaan oppilaansa todella hyvin.
Leppäaho uskoo yhteisten tilojen puutteen ja toimipisteiden välisen etäisyyden selittävän joidenkin opettajien raportoimat yhteistyön vaikeudet.
Myös oppilaiden yhtenäisen koulu-uran merkitys korostui vastauksissa.
– Meillä Toivolanrannassa kielenopettaja voi opettaa samoja nuoria kolmannelta yhdeksännelle luokalle ja vielä kahdella ensimmäisellä lukioluokallakin. Yhdeksässä vuodessa opettaja oppii tuntemaan oppilaansa todella hyvin, Leppäaho sanoo.
Neljä viidestä opettajasta viihtyi yhtenäiskoulussa hyvin, ja välttävän arvosanan viihtyvyydelleen antoi vain neljä prosenttia opettajista. Yli puolet vastanneista kertoi työskentelevänsä mieluummin yhtenäiskoulussa kuin yhden kouluasteen koulussa.
Isona plussana pidettiin yhtenäiskoulun henkilökunnan monipuolisuutta ja mahdollisuutta yhteistyöhön.
Leppäahon mukaan erilaisen koulutuksen saaneet opettajat oppivat toisiltaan.
– Aineenopettaja voi tukea luokanopettajaa esimerkiksi matematiikan ja musiikin opetuksen suunnittelussa ja luokanopettaja auttaa aineenopettajaa vaikkapa kodin ja koulun väliseen yhteydenpitoon ja oppilaiden integrointiin liittyvissä kysymyksissä.
Johtajista ja rehtoreista lähes 70 prosenttia piti yhtenäiskoulua yhden kouluasteen koulua parempana työpaikkana.
– Suurin osa rehtoreista viihtyi työssään hyvin, vaikka yhtenäiskoulun rehtorin työmäärä on valtava. Leppäaho sanoo.
Hän arvelee, että viihtymiseen vaikuttanee sekin, että yhtenäiskoulun rehtori saa yleensä avukseen yhden tai kaksi vararehtoria.
– Siitä huolimatta työuupumuksen riski on rehtoreilla suuri.
Tutkimus
Henry Leppäaho, Meri Aatsinki-Hämäläinen: Yhtenäiskoulun hyödyt ja haasteet rehtoreiden ja opettajien näkökulmasta.
Tutkimus on julkaistu englanniksi opetusjohtamisen Leadersihip in Education -tiedelehdessä 1/2020 nimellä Benefits and Challenges of Finnish Unified Comprehensive Schools (Grades 1–9) from the Perspective of Principals and Teachers.