Seitsemän kuntapäättäjää arvioi, minkä verran eri seikat vaikuttavat vahaiskasvatuksen järjestämiseen. Tärkeimmäksi vaikuttimeksi nousi valmius vastata varhaiskasvatuksen järjestämisen tarpeeseen ja toiseksi tärkeimmäksi kuntatalous.
Vasta näiden jälkeen vaikuttivat lapsen edun ensisijaisuus, varhaiskasvatuksen laatu, kuntalaisten yhdenvertaisuus ja palvelujen monipuolisuus, tässä järjestyksessä.
Tämä selviää kyselystä, jonka yliopistonlehtorit Elina Fonsén, Jaana Pesonen ja Satu Valkonen Helsingin yliopiston kasvatustieteiden osastolta tekivät.
Kyselyyn vastanneet ovat varhaiskasvatuksen johtajia, johtavia opetus- ja kasvatustoiminnan viranhaltijoita, toimialajohtajia tai lautakunnan puheenjohtajia.
Valkonen korostaa, että vastaajajoukko on pieni, joten tulosta täytyy pitää suuntaa antavana. Vastaajat olivat kuudesta Suomen suurimmasta kunnasta eli Helsingistä, Espoosta, Tampereelta, Vantaalta, Oulusta ja Turusta.
Varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyy yhdenvertaisuusongelmia.
Merkittävä osa vastaajista piti mahdollisuuksiaan vaikuttaa päätöksentekoon hyvinä.
Valkonen arvioi kuitenkin, että kuntapäättäjät myös ymmärtävät oman roolinsa rajallisuuden: päätökset tehdään tietyn budjetin rajoissa, ja niiden tekemiseen osallistuu useita eri tahoja.
Varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyy yhdenvertaisuusongelmia.
Kuntapäättäjät toivat vastauksissaan esiin myös sen, että varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyy yhdenvertaisuusongelmia.
– Kunnissa on hyvin tiedossa, että yksityisiltä tilattu varhaiskasvatus ei ehkä täytä sitä, mitä laissa sanotaan, eikä edistä esimerkiksi perheiden ja lasten yhdenvertaisuutta, Valkonen sanoo.
Yksityinen varhaiskasvatus ei esimerkiksi yleensä palvele erityistä tukea tarvitsevia lapsia eikä ilta- tai yöhoitoa tarvitsevia perheitä. Kyselyn vastauksissa kerrotaan myös laadun vaihtelusta.
– Yksi vastaaja sanoi jopa, että yksityinen varhaiskasvatus on selkeästi kohdennettu vain ongelmattomille lapsille.
Vastaavia tuloksia on Satu Valkosen mukaan saatu muissakin selvityksissä, joskin tutkimusta yksityisestä varhaiskasvatuksesta on vielä vähän.
Esimerkiksi syyskuussa julkaistussa Kasvatus-lehdessä on vertaisarvioitu artikkeli, jonka Valkonen kirjoitti kahden kollegansa Jaana Pesosen ja Kristiina Brunilan kanssa. Siinä todetaan, että yksityisen varhaiskasvatuksen lisääntyminen voi eriarvoistaa perheitä.
Kuntapäättäjille suunnatun kyselyn tuloksia erittelevä artikkeli puolestaan ei ole vertaisarvioitu vaan yleistajuinen ja suuntaa-antava. Sen tekijät aikovat jatkaa aiheen tutkimista.
– Seuraavaksi kiinnostavaa on katsoa, minkälaista yksityistä palvelua kunnat tilaavat, Valkonen kertoo.
Hän huomauttaa, että yksityiset tuottavat sellaisia palveluja, joita kunnat tilaavat. Niinpä Fonsén, Pesonen ja Valkonen aikovat tarkastella, minkälaisia sääntökirjoja Suomen kuusi suurinta kuntaa kirjoittavat yksityisen varhaiskasvatuspalveluiden tilaamiseen.
Valkosen mielestä käsillä on laajempi yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Mitkä arvot ovat vallassa, kun kunnissa päätetään, miten varhaiskasvatusta järjestetään?
Kysely
Elina Fonsén, Jaana Pesonen & Satu Valkonen: Varhaiskasvatuksen johtajat valintojen äärellä. Julkaistu teoksessa Kasvatus- ja koulutusalan johtaminen. PS-Kustannus, 2021. Artikkelia ei ole vertaisarvioitu.