Tutkittu juttu: Kriittisen lukutaidon pitäisi näkyä kaikenikäisten opetuksessa

Luokanopettajat tuntevat monilukutaidon, mutta sitä ei aina sovelleta systemaattisesti opetuksessa, sanoo tuore tutkimus. Luokanopettaja Kati Vasarainen näkee tilanteen toisin: monilukutaitoa kyllä opetetaan, mutta ei välttämättä sillä nimellä.

Luokanopettajat jäsentävät monilukutaidon pedagogiikkaa tarkasti ja käyttävät opetuksessaan monipuolisesti erilaisia tekstejä, selviää tuoreesta tutkimusraportista.

Kaikkia monilukutaitoon liitettyjä asioita raportin kyselyyn vastanneet opettajat eivät kuitenkaan opettaneet systemaattisesti. Esimerkiksi kolmannes tutkituista luokanopettajista oli opettanut kriittistä lukutaitoa vain vähän tai ei lainkaan, vaikka lähes kaikki pitivät sitä monilukutaitoon kuuluvana.

– Emme tässä tutkimuksessa selvittäneet erilaisten painotusten syitä. Yksi selitys kriittisen lukutaidon opetuksen puuttumiseen voi kuitenkin olla se, että kaikki opettajat eivät miellä sen kuuluvan vielä alakouluun, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, mediakasvatuksen yliopistonlehtori Reijo Kupiainen Tampereen yliopistosta.

Hän korostaa, että kriittisen lukutaidon teema läpäisee koko elämän, ja siksi sen pitäisi näkyä jollakin tavalla kaikenikäisten opetuksessa.

Tutkimuksen toteutti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan Tulevaisuuden tekstitaidot -tutkimusryhmä yhdessä Opetushallituksen kanssa. Keväällä 2019 luokanopettajille tehtyyn verkkokyselyyn saatiin 593 vastausta.

 

Käsite monilukutaito ilmaantui suomalaisen perusopetuksen pedagogiikkaan nykyisessä opetussuunnitelmassa. Se on yksi seitsemästä laaja-alaisesta osaamiskokonaisuudesta, joiden pitäisi läpäistä kaikki oppiaineet.

Tutkimusraportin mukaan luokanopettajat tuntevat monilukutaidon hyvin. Vastaajat liittivät käsitteeseen laajasti erilaisia lukutaitoja, kuten peruslukutaito, nettilukutaito, kuvanlukutaito ja taulukoiden lukutaito. Myös erilaiset tekstien tuottamisen taidot mainittiin, mutta hieman lukutaitoja harvemmin.

 

Nettilukutaitoja oli opetettu vähänlaisesti digiviestinnän nykyiseen yhteiskunnalliseen painoarvoon nähden. Luokka-asteesta riippuen 12–48 prosenttia tutkimuksen kyselyyn vastanneista oli opettanut näitä taitoja vain vähän tai ei ollenkaan.

Yksi selitys tähän voi olla opetuksen oppikirjavetoisuus, arvelee äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan yliopistonlehtori Pirjo Kulju Tampereen yliopistosta.

– Netin käyttöä on vaikea opettaa menemättä oppilaiden kanssa nettiin. Oppikirjat ovat turvallisempia käyttää. Asiat ovat niissä valmiiksi järjestyksessä, Kulju sanoo.

Kupiaisen mukaan tilanteeseen vaikuttaa sekin, että läppäreitä ja tabletteja on monissa kouluissa yhä liian vähän. Jos ja kun nettiin pääsy on laitteiden puolesta kunnossa, päällimmäiseksi huolenaiheeksi nousee hänenkin mielestään turvallisuus.

– Mitä tekstejä ja muita nettisisältöjä opettajalla on lupa alakoululaisten kanssa tarkastella? Alkavatko oppilaat pelata, tai eksyvätkö he vääränlaisille sivuille? Oppikirjojen käyttöön ei liity tällaisia pulmia, Kupiainen sanoo.

 

Viidettä luokkaa opettava luokanopettaja Kati Vasarainen lukee raporttia vähän ihmeissään: Ovatkohan kaikki kyselyyn vastanneet opettajat ymmärtäneet, mitä tutkijat kysymyksillään hakevat?

– Monilukutaito on voinut jäädä opettajille sen verran vieraaksi käsitteeksi, etteivät he osaa yhdistää sitä asioihin, joita tekevät joka päivä oman luokkansa kanssa, Kailaan koulussa Heinolassa opettava Vasarainen pohtii.

Kailaassa monilukutaito liittyy Vasaraisen mukaan kaikkeen opetukseen, vaikkei sitä aina sillä nimellä kutsutakaan.

Tutkimusraportissa Vasaraista ihmetyttää eritysesti kriittisen lukutaidon opetuksen vähyys.

– Itselleni kriittisen lukutaidon opettaminen on ollut itsestäänselvyys viimeistään nykyisen opsin voimaantulosta lähtien.

Monilukutaito merkitsee Vasaraiselle ennen kaikkea kasvatusta terveeseen kriittisyyteen. Monilukutaidon opetuksen kehittäminen puolestaan vaatii lisää yhteistä aikaa, jotta opettajat ja muut koulun ammattilaiset voivat käydä uusia asioita yhdessä läpi.

– Näin saadaan vahvistettua talon toimintakulttuuria. Jos vuoropuhelulle ei ole aikaa, hyvät ideat eivät muutu käytännöiksi.

Somessa on hyvä harjoitella erottamaan mielipiteet faktoista.

Kriittistä lukutaitoa Vasarainen opettaa muun muassa tekstin merkityksiä avaamalla: mikä on luettavan tekstin sävy, miksi se on juuri se ja mihin sillä pyritään.

– Kysymyksillä ohjataan hakemaan tekstin ja kuvien merkityksiä pintaa syvemmältä. Näin toimitaan kaikissa lukuaineissa.

Hänen mukaansa viidennellä luokalla mietitään paljon tietolähteiden merkitystä ja luotettavuutta. Somessa on hyvä harjoitella erottamaan mielipiteet faktoista.

Vasaraisen mielestä kaikkien opettajien on osattava käyttää digilaitteita opetuksessa. Jos taidot eivät riitä, tarvitaan täydennyskoulutusta.

– Epävarmuus tietotekniikkataidoissa saattaa edelleen aiheuttaa epäröintiä tietotekniikan opetuskäyttöä kohtaan.

Netin opetuskäyttöön liittyvät turvallisuusriskit ovat Vasaraisen mielestä lähinnä resurssikysymys.

– Mitä isommat opetusryhmät ja mitä vähemmän aikuisia, sitä haastavampaa nettitunteja on valvoa. Itse otan tietokoneet mieluiten käyttöön puolikkaan luokan tunneilla.

Vasarainen uskoo opettajien tuntevan monilukutaitoa paljon enemmän tällä hetkellä kuin vuoden alussa.

– Etätehtäviä muotoillessaan opettajat ovat joutuneet miettimään tosissaan, millä tasolla kunkin oppilaan monilukutaito on.

 

Tutkimus

Pirjo Kulju, Reijo Kupiainen, Mari Pienimäki: Raportti luokanopettajien käsityksistä monilukutaidosta 2019. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin julkaisuja 2/2020.