Tutkittu juttu: Ekologinen kestävyys ei yllä koulun ydinasioiden joukkoon

Sosiaalinen kestävyys, kuten kiusaamisen vähentäminen, on jo luonteva osa koulun arkea. Ympäristöasioita sen sijaan käsitellään irrallisina hankkeina. Jotkut opettajat myös pelkäävät leimaantuvansa vihreiksi, Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnanjohtaja Niina Mykrä kertoo.

Ympäristökysymysten lapsipuolen asema näkyy opetuksessa ja koulun toimintatavoissa. Joskus opetus ja toimintatavat voivat olla myös ristiriidassa.

– Esimerkiksi ruoantuotannon ekologisen kuormituksen vähentämisestä puhutaan kyllä oppitunneilla, mutta aterioilla oppilaille tarjotaan halvinta tehotuotettua lihaa, Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnanjohtaja Niina Mykrä sanoo.

Hänen väitöstutkimuksensa mukaan ekologisesti kestävä elämäntapa on kotiutunut Suomen kouluihin huonosti, vaikka kansainväliset ympäristösitoumukset siihen velvoittavat ja opetussuunnitelman perusteetkin sitä edellyttävät.

Mykrä toteaa, että kukaan ei vastusta, kun ympäristöpolitiikan puolelta heitetään koulutuspolitiikan puolelle vaatimus ottaa kestävä kehitys huomioon.

– Ympäristökasvatus jää koulussa kuitenkin yhdeksi sisällöksi monien muiden joukkoon, ja paino on selvästi sosiaalisen kestävyyden puolella.

Painotus näkyy hänen mukaansa selvästi myös opetus- ja kulttuuriministeriön viime vuonna julkaisemassa oman hallinnonalansa kestävän kehityksen linjauksessa.

– Linjaus kertoo selvästi, että koulutuspolitiikassa kestävän kehityksen pääpaino on nimenomaan sosiaalisessa kestävyydessä. Ympäristöpuolen tavoitteita on kirjattu mukaan todella vähän.

 

Mykrä analysoi väitöksessään ekologisen kestävyyden edistämisen lähtökohtia ja mahdollisuuksia peruskoulussa. Aineistona ovat opetustyötä ohjaavien dokumenttien lisäksi muun muassa 30 opettajahaastattelua ja opettajille tehtyjä pieniä kyselyjä.

Sosiaalinen kestävyys, kuten oppilaiden tasa-arvon ja osallisuuden huomioiminen sekä kiusaamisen vähentäminen, ovat Mykrän mukaan jo luonteva osa koulun arkea. Ympäristöasioita sen sijaan käsitellään irrallisina hankkeina.

Vika on Mykrän mukaan koulun kulttuuriin juurtuneissa toimintamalleissa. Uudet opsitkaan eivät kerro riittävän täsmällisesti, miten ympäristöasiat tulisi huomioida eri oppiaineissa.

– Perusopetuksen opsissa ekologinen ulottuvuus saisi olla mukana kaikissa aineissa, sillä jokainen niistä tarjoaa ekologiseen kestävyyteen näkökulman, jota mikään muu oppiaine ei tarjoa.

Ympäristötietoisia opettajia syytetään somessa muun muassa oppilaiden aivopesusta.

Mykrä pohtii tutkimuksessaan myös ekologisen kestävyyden opetukseen liittyvää opettajan tunnedilemmaa: Ympäristöasioiden edistäminen auttaa opettajaa käsittelemään omia tunteitaan, kuten ympäristöahdistusta. Samalla se voi kuitenkin aiheuttaa kahnausta kollegojen ja vanhempien kanssa, mikä taas lisää opettajan ahdistusta.

– Kukaan koulussa ei vastusta ympäristöasioiden opettamista sinänsä, mutta moni opettaja pelkää vihreää leimaa. Näitä ristiriitoja kannattaisi käsitellä esimerkiksi veso-päivien ryhmäkeskusteluissa.

Kuumimmat identiteettipoliittiset taistot käydään sosiaalisessa mediassa. Mykrän mukaan somessa velloo syvä tieteeseen perustuvan ympäristötiedon väheksyntä.

– Ympäristötietoisia opettajia syytetään somessa muun muassa oppilaiden aivopesusta. Monelle opettajalle tämä voi olla ylitsepääsemätön este opettaa kestävää kehitystä.

 

Väitös

Peruskoulu ekologista kestävyyttä edistämässä – Toiminnanteoreettinen tutkimus koulun monitasoisesta muutoshaasteesta. Tampereen yliopisto 2021.