Jaksoit tehdä väitöskirjasi loppuun, koska tiesit saavasi palkinnoksi tohtorin tittelin.
Joo, ja kaiken lisäksi luvassa oli hattu ja miekka! Ei vaan, mielitekoja kyllä tuli, mutta missään tapauksessa en halunnut antaa periksi. Silloin olisin aivan turhaan kärsinyt kaikki vaivat.
Kaikenlaisia motivaattoreita kyllä keksin itselleni matkan varrella.
Temperamentti sanelee sen, motivoituuko ihminen kepistä vai porkkanasta.
Ei missään nimessä. En haluaisi kenenkään ajattelevan, että joku motivoituu kepistä.
Voisi sanoa, että joku motivoituu kepin välttämisestä ja joku porkkanasta. Jollekulle motivaattori voi siis olla epämiellyttävän asian välttäminen, kun taas toista motivoi se, että tekemisestä seuraa jotain mukavaa.
Opettajan pitää tuntea oppilaansa hyvin, jotta hän osaa motivoida jokaista oikein.
Periaatteessa joo, mutta tämä on hirveän iso vaatimus esimerkiksi aineenopettajille. Toki pedagoginen herkkyys varmasti auttaa – ymmärrys siitä, että oppilaita voivat motivoida eri asiat ja heillä voi olla erilaisia tarpeita.
Toisin kuin moni luulee, kehuminen ei välttämättä ole paras motivointikeino.
Ei välttämättä olekaan. Kehumisesta voi tulla ihmiselle ajatus, että hän on hyvä vain, jos häntä kehutaan. Siksi pitää olla varovainen.
Jos kehuu, täytyy kehua kohdistetusti aiheesta ja tekemisestä ennemmin kuin ihmisen laadusta. Ei niin, että ”olet aina niin hyvä koulussa” vaan niin, että ”teet kovasti töitä ja saavutat siksi tavoitteesi”.
