Koronan jälkeen seuraava suomalaisen yhteiskunnan stressitesti on ollut Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Koulutusjärjestelmän kannalta tämä on tarkoittanut pakoon lähteneiden ihmisten auttamista kasvatuksen ja koulutuksen piiriin.
Toukokuun lopussa perusopetukseen valmistavassa opetuksessa oli 2 702 Ukrainasta paennutta. Opetushallituksen tietovarannoista selviää, että kaikkiaan Ukrainasta paenneita oli varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa sekä toisen asteen koulutuksessa noin 3 500.
Myös korkeakouluissa on avattu opiskelumahdollisuuksia ja tutkijantehtäviä ukrainalaisille, ja jatkossa näitä lisätään.
Opetushallituksen kunnille ja koulutuksen järjestäjille tekemän kyselyn mukaan tulijoille on pystytty löytämään hyvin paikkoja koulutukseen ja varhaiskasvatukseen.
Helppoa tämä ei toki ole. Tilojen löytäminen, uusien ryhmien perustaminen ja opettajien rekrytoiminen kesken lukukauden on teettänyt runsaasti työtä. Lisäksi kielitaitoisesta henkilökunnasta ja tulkkauspalveluista on ollut pulaa.
Uusi alku uudessa maailmassa
Sofia Orell, varhaiskasvatuksen opettaja, Pähkinäpensaan päiväkoti, Laitila
Laitilassa on ollut jo entuudestaan runsaasti ukrainalaisia, esimerkiksi maatalouden töissä. Maaliskuun lopussa täällä aloitti uusi reilun 20 lapsen ryhmä, jossa paria lasta lukuun ottamatta kaikki ovat ukrainalaisia. Siirryin ryhmään toisesta päiväkodista. Työ on ollut erilaista, kun aluksi kukaan lapsista ei puhunut suomea lainkaan.
Pidän haasteista, ja tämä on ollut mielenkiintoinen kevät. Lapset ovat lapsia, iloisia ja positiivisia, ja nämä ovat tupsahtaneet kokonaan uuteen maailmaan. Rutiinit alkavat muotoutua. Tiedetään, koska syödään ja koska esimerkiksi siivotaan. Silti kuvat ja elekieli ovat yhä keskeisiä tapoja kommunikoida.
Rehtori emerita palasi auttamaan
Riitta Cederberg, valmistavan opetuksen opettaja, Hatsalan koulu, Kuopio
Ehdin olla kaksi kuukautta eläkkeellä rehtorin virasta. Sitten tuli tämä tilanne. Ilmoittauduin virastolle, että olen käytettävissä.
Huhtikuun alussa aloin vetää valmistavan opetuksen ryhmää, johon koottiin 11–16-vuotiaita, pääasiassa ukrainalaisia lapsia ja nuoria. Tämä joukko koostuu Ukrainasta jo sodan varhaisessa vaiheessa lähteneistä, eli heillä sodan aiheuttamat traumat eivät ole kenties kaikkein vakavimmasta päästä.
Aluksi tärkeintä oli luoda rytmi ja myös luottamus siihen, että tästä elämä jatkuu. Lähdimme liikkeelle koulusanoilla, joita laajennettiin arkipäivän eri tilanteisiin. Viimeisillä viikoilla harjoittelimme imperfektin käyttöä.
Ketterän avun tiimiin
Jenni Pyhähuhta, ohjaava opettaja, Stadin ammatti- ja aikuisopisto, Helsinki
Aloitin työt Stadin ammatti- ja aikuisopistossa maaliskuussa, ja pian esihenkilöni kysyi, haluaisinko liittyä toimialan yhteiseen Ukraina-tiimiin. Lähdin hommaan, jonka olen kokenut tärkeäksi ja ammatillisesti sopivan haastavaksi.
Aluksi kiersimme työnväenopiston toimipaikoissa markkinoimassa toimintaamme ja kartoittamassa Ukrainasta paenneiden toiveita. Saimme infotilaisuuteemme lähes sata kiinnostunutta. Usein toiveena on ollut nopea työllistyminen.
Järjestämme työpajoja ja teemapäiviä, jotka tukevat ukrainalaisten toimimista suomalaisessa yhteiskunnassa. Olemme saavuttaneet hyviä tuloksia ja osoittaneet, että tosipaikan tullen Suomessa pystytään toimimaan ketterästi.