Arvuuttelu maan uuden hallituksen kokoonpanosta jatkui, kun käsillä oleva lehti meni painoon tiistaina. Hallituksen muodostamisen ensimmäistä yritystä vetänyt Antti Rinne (sd.) aikoi julkistaa hallitusneuvottelut aloittavien puolueiden kokoonpanon keskiviikkona.
Myöskään jännitys Suomen koulutuspolitiikan suunnasta alkavalla hallituskaudella ei suinkaan päättynyt vielä eduskuntavaalien tuloksiin. Tuo suunta piirretään lähiviikkojen hallitusneuvotteluissa, jotka Rinne haluaisi maaliin toukokuun lopulla.
Siitä ei pääse mihinkään, etteikö kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen aloilla olisi herännyt edellisiin hallituskausiin verrattuna toisenlaista toiveikkuutta.
Hallitustunnustelija Rinteen puolueille esittämän kysymyspatteriston koulutusosiossakin kysymys kuului suoraan: ”Tunnistatteko, että kestävän talouskasvun perustan vahvistamiseksi on tehtävä investointeja koulutukseen, tutkimukseen, innovaatioihin sekä infrastruktuuriin?”
– On lupaavaa, että hallitustunnustelija hakee kysymyksillään sitoutumista koulutusinvestointeihin. Kysymykset nostavat myönteisiä odotuksia siitä, miten koulutusta lähdetään kehittämään seuraavan neljän vuoden aikana. Hallitusohjelmassahan se pitkälti ratkaistaan, OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka sanoo.
Myönteisiä merkkejä näkee OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainenkin. Rinteen tunnustelevat kysymykset ovat tietenkin vain sanahelinää siihen verrattuna, mitä Luukkainen haluaisi hallitusohjelmasta lukea.
– Puolueet laidasta laitaan haluavat lisätä koulutuksen rahoitusta, mutta eiväthän nämä puheet vielä riitä, hän sanoo.
Hallitusohjelmaan tarvitaan paljon tarkempia kirjauksia ja painopistealueiden selkeitä määrittelyjä kuin mitä tässä vaiheessa on nähty.
– Ohjelmassa tulee olla selkeästi kirjatut summat rahoituksen nostoon kaikilla koulutustasoilla, tutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa. Ja liikkeelle on lähdettävä heti.
Puolueiden vastauksissa Rinteelle koulutusasiat eivät nousseet kenellekään varsinaisiksi kynnyskysymyksiksi.
– Tällöin vaarana on se, että rahat jaetaan kynnysasioiksi nouseville teemoille – hävittäjille, sotelle ja sotulle – ja meille jää rippeet. Ylipäänsä vastauksissaan puolueet välttivät ottamasta kantaa rahoituksen euromääräisiin korotuksiin, Luukkainen huomauttaa.
Erikseen Rinteen kysymyksissä tiedusteltiin puolueiden näkemyksiä keinoista, joilla varmistetaan jokaiselle vähintään toisen asteen tutkinto ja elinikäisen oppimisen edellytykset.
Kysymyksiin vastasivat myös demarit itse. Heidän mukaansa toisen asteen tutkintojen suorittaminen varmistetaan ulottamalla oppivelvollisuus toiselle asteelle, josta tehdään samalla maksuton. Samaan hengenvetoon demarit toteavat, että peruskoulu tarvitsee lisää tukea.
Vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi selvinnyt perussuomalaiset kannattaa vastauksissaan lähikouluperiaatetta, erityisluokkia ja erityisesti myös sisäilmaongelmien korjaamista. Lukioon ja ammatilliseen peruskoulutukseen ulottuvan oppivelvollisuuden perussuomalaiset kuitenkin tyrmäävät ”tehottomana”.
Kokoomus korostaa vastauksissaan esimerkiksi varhaiskasvatusta ja esiopetuksen, perhevapaiden ja kolmiportaisen tuen uudistuksia. Oppivelvollisuudesta kokoomus ei mainitse halaistua sanaa, mutta ennen vaaleja puolue vastusti sen pidentämistä loppupäästä.
Vihreiden totutun koulutusmyönteisissä vastauksissa puhutaan rahastakin suorimmin. Vihreät vaativat vaalien jälkeenkin ”koulutuksen kunnianpalautusta”, johon se tavoittelee miljardin satsausta. Vihreät peruisi ammatillisen koulutuksen leikkaukset ja lisäisi amiksissa lähiopetusta.
Keskustan kannat lähenevät varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kehittämistä sekä toisen asteen oppivelvollisuutta, vaikka puolueella onkin näille omat nimet: ”pienten lasten koulu” ja toisen asteen ”oppioikeus”.
Vasemmistoliitolla on useita täsmällisiä koulutusnäkemyksiä. Puolue parantaisi kolmiportaisen tuen resursointia ja pienentäisi ryhmäkokoja niin peruskoulussa kuin varhaiskasvatuksessakin, jossa se myös peruisi päättyvällä hallituskaudella tehdyn rajauksen subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen.
Kolmikantaisen valmistelun palauttaminen työelämän kehittämiseen olisi tärkeää.
Ja niin edelleen. Puolueiden linjoissa on eronsa, mutta perusta näyttää varsin erilaiselta kuin kahdella edellisellä hallituskaudella.
Olli Luukkainen muistaa, miten koulutusleikkausten suunta viitoitettiin neljä vuotta sitten hallitusneuvottelujen kuluessa.
– Hallitusneuvottelijat yrittivät silloin tuoda hallituspuolueiden johtajille sellaisia esityksiä, joissa leikkauksia olisi vältetty. Sellainen ei käynyt. Kyllä ne olivat nuo kolme ässää, jotka määräsivät neuvottelijat tekemään esitykset leikkauksista, Lukkainen sanoo viitaten puolueitaan tuolloin johtaneisiin Juha Sipilään (kesk.), Timo Soiniin (tuolloin ps.) ja Alexander Stubbiin (kok.).
Koulutuksen erityiskysymysten hallitusohjelmakirjausten lisäksi Luukkainen toivoo, että alkavalla hallituskaudella työmarkkinoilla päästään neuvottelemaan paremmassa työrauhassa.
– Kolmikantaisen valmistelun palauttaminen työelämän kehittämiseen olisi tärkeää viime hallituskauden synkeän, saneluun pyrkineen jakson jälkeen. Sanelu johti työrauhaongelmiin ja poliittisiin lakkoihin. Lisäksi nimenomaan hallitus kuljetti palkkatasa-arvoa väärään suuntaan.
HUOM: Juttu kirjoitettiin tiistaina 7.5.2019 painoon menneeseen Opettaja-lehteen 9/2019. Keskiviikkona selvisi, että hallituksen yrittävät muodostaa sosiaalidemokraatit, keskusta, vihreät, Vasemmistoliitto ja Rkp.