Pistarit: Virtuaalihahmon nahoissa

Opettajankouluttaja Merja ”Memma” Juntunen oli järjestämässä ensimmäistä suomenkielistä laajennetun todellisuuden koulutustapahtumaa.

EDUXR 2020 -tapahtuma oli kuin tietokonepeli, jossa ratkottiin ammatillisia asioita.

Totta. Osallistuimme tapahtumaan avattarina eli virtuaalisina roolihahmoina. Tapahtumat olivat kuitenkin hidastempoisempia kuin peleissä eikä hahmoille voinut ostaa lisävoimia.

 

Päädyit järjestämään tapahtumaa, koska olet tekniikkafriikki.

Rakastan teknologiaa! Kun Eskelisen Juha ehdotti, että järjestäisimme aivan uudenlaisen oppimisen tapahtuman virtuaalitodellisuudessa, olin heti mukana.

 

Virtuaalisessa luokkahuoneessa opettamisen autuutta ei ymmärrä, ennen kuin on itse kokeillut.

Opettamiseen en ota kantaa, mutta oppimisen autuutta ei ymmärrä, ennen kuin on itse ollut uppouttavassa virtuaalimaailmassa oppimassa. Esimerkiksi Minecraft-pelimaailmassa oppija toimii aktiivisena tiedonrakentajana ja oppii luovasti muun muassa ryhmätyö-, vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja.

 

Vr-teknologiaa ei kannata hehkuttaa päättäjille, jos haluamme säilyttää syrjäseutujen koulut.

Vr-teknologia ei korvaa kouluja, opettajia eikä koulukavereita. Sitä kannattaa kuitenkin hehkuttaa, koska se mahdollistaa aivan uudenlaisen oppimisen.

 

Seuraavan pandemian iskiessä jopa liikuntatunnit pidetään sujuvasti laajennetussa todellisuudessa.

Täysin mahdollista. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä on pedagogisesti järkevää toteuttaa virtuaalitodellisuudessa. Juoksulenkille en lähtisi, mutta pingistä voisi hyvinkin pelata.

Lue samasta aiheesta