Pistarit: Saneluperinteen uudistaja

Erityisopettaja Pirjo Laatikainen kantoi huolta oikeinkirjoituksen rapistumisesta ja teki kollegansa Leena Karjalahden kanssa Opinpa-sanelukirjan.

Perustit kustantamon, koska olet aina halunnut kirjailijaksi.

Ei. Perustin kustantamon, koska tiesin, millaista matskua kouluissa tarvitaan. Moderni sanelukonseptimme ottaa huomioon myös muun muassa eriyttämisen, suomi toisena kielenä -oppilaat ja positiivisen pedagogiikan.

 

Sanelut ovat epämuodikkaita.

Ymmärrän. Käytössä olevat sanelut ovat ikivanhoja. Sanelu on kuitenkin edelleen käyttökelpoinen oikeinkirjoituksen arvioinnin menetelmä, kun siihen ottaa positiivisen näkökulman. Ei esimerkiksi puhuta virheistä vaan opinpaikoista.

 

Digiaikana oikeinkirjoitusta ei kannata murehtia liikaa. Koneet kyllä korjaavat virheet.

Kysyykö kukaan, mikä on peruslaskutaitojen opettamisen merkitys, kun laskin on keksitty? Kyllä samat oikeinkirjoitussopimukset ovat voimassa myös näppäimistöllä kirjoitettaessa. Oppilaiden pitää ymmärtää, että yhä tarvitaan myös pitkiä virkkeitä ja kappalejakoja.

 

Alakoulussa tärkeintä on oppia olemaan ihmisiksi. Kielioppiin ehtisi perehtyä yläkoulussakin.

(Huokaus.) Hyvän luku- ja kirjoitustaidon oppiminen ovat peruskoulun tärkeimmät tehtävät. Uskon, että yläkoulunkin opettajat ovat tyytyväisiä, jos saavat kirjoitustaitoisia oppilaita.

 

Viiden vuoden päästä kirjoitustaito tulee uudestaan muotiin – ja se on osin sinun ansiotasi.

Jos näin käy, minä ja Leena olemme maailman onnellisimpia opettajia.