Tasan 50 vuotta sitten säädetty koulujärjestelmälaki yhdisti kansakoulun, kansalaiskoulun ja keskikoulun yhdeksänvuotiseksi peruskouluksi. Syntyi maksuton, kunnallisen organisaation varaan rakennettu yleissivistävä koulutus koko ikäluokalle.
Kaikki eivät uudistukselle hurranneet. Turun yliopistossa projektitutkijana työskentelevä Ville Okkonen selvittää väitöksessään alkuperäislähteiden ja tutkimuskirjallisuuden avulla, kuinka perinteinen oikeisto ymmärsi peruskoulun ja sen tuloa pohjustaneen poliittisen tilanteen.
– Kaikki eduskuntapuolueet olivat 1960-luvun lopulla sitoutuneet perusopetuksen jonkinlaiseen laajentamiseen. Perinteinen, vuoden 1918 aatemaailmaan sitoutunut oikeisto vastusti kuitenkin ankarasti yhteiskunnan vastuun lisäämistä opetuksessa, Okkonen sanoo.
Peruskoulua edeltäneissä yksityisissä oppikouluissa päätösvalta oli johtokunnilla ja omistajayhteisöllä, joiden ajateltiin edustavan vanhempien tahtoa. Peruskoulun myötä valta siirtyi kuntavaalien tuloksen pohjalta muodostetuille koululautakunnille.
– Perinteinen oikeisto ajatteli, että yhtenäinen kunnallinen kouluorganisaatio söisi pohjaa perinteiseltä yhteiskuntajärjestykseltä. Yksityisoppikoulujen puolustaminen yhdistettiin vasemmiston vallan patoamiseen.
Nykyään tutkittua tietoa on paljon, mutta suuret visiot puuttuvat.
Riitaisasta alusta huolimatta peruskoulu täytti hyvin ne vaatimukset, joita sille 1960-luvulla asetettiin.
Vastaako se myös oman aikamme vaatimuksia? Okkosen mukaan vastaus riippuu täysin niistä ihanteista ja arvoista, joihin poliittiset päättäjät tällä hetkellä sitoutuvat.
– Poliitikot puhuvat edelleen mielellään erimerkiksi mahdollisuuksien tasa-arvosta, mutta kaikki eivät enää tarkoita sillä samaa asiaa. Koulu-uudistusta suunniteltiin sotien jälkeen heppoisen tutkimustiedon mutta vahvan yhteiskunnallisen näkemyksen pohjalta. Nykyään tutkittua tietoa on paljon, mutta suuret visiot puuttuvat.
Peruskoulun alkuvaihetta koskeva nykykeskustelu on Okkosen mielestä hyvä esimerkki siitä, miten historiaa käytetään päivänpolitiikan välineenä. Koska peruskoulun kannatus on niin laajaa, sitä ei keskusteluissa suoraan kyseenalaisteta. Revanssia haetaan raflaavilla menneisyyden kuvauksilla, joissa korostetaan esimerkiksi suomettumista.
Väitös
Peruskoulua vastaan – yksityisoppikoulut ja yhteiskuntajärjestys 1966–1975.
Turun yliopisto 2017.