Vähän kuin itse koronaepidemiassa, myös siihen liittyvässä maskikeskustelussa on nähty uusia aaltoja ja paikallisia ryvästymiä. Viimeisimpiä, mutta ei vähäisimpiä, maskikeskusteluja on leimahtanut opetusalalla.
Useimmat opettajat tekevät korona-aikaankin lähityötä, jolloin turvallisuusohjeissa ei pitäisi olla hajontaa tai tulkinnanvaraa.
Mutta onhan niissä. On maskisuosituksia, vahvoja maskisuosituksia ja maskimääräyksiäkin. On maskisuositusten ikärajoja ja toisistaan poikkeavia alueellisia linjauksia, joiden perusteella työnantaja esimerkiksi hankkii tai ei hanki maskeja opettajille. On myös opettajia, jotka käyttävät maskia, vaikka suositus ei ole voimassa – mutta myös päinvastoin.
Korona-aikaan ei olekaan ihme, jos jostain löytyy sellainen tiedollinen ristiriita, joka punoo muutoinkin kuormittuneen arkijärjen umpisolmuun.
Sivistyspalvelujen työsuojeluvaltuutettu Jukka Paananen ihmettelee Jyväskylän kaupungin karanteenipäätöstä Kypärämäen koulussa. Marraskuun alussa koulussa tuli ilmi altistumistilanne, jonka perusteella 44 koulun oppilasta määrättiin karanteeniin. Opettajia karanteeni ei kuitenkaan koskenut, henkilökunta kun oli käyttänyt visiiriä tai maskia.
Niin, Jyväskylässä opettajille ei ole maskisuositusta, vaan maskimääräys. Se tuli voimaan 26. lokakuuta, mistä lähtien koulun henkilökunnan on pitänyt käyttää visiiriä tai kasvomaskia. Nämä suojaimet kaupunki opettajille myös hankki.
Paananen on ollut siinä käsityksessä, että kasvomaskin ajatellaan ehkäisevän ennen kaikkea sen kantajaa tartuttamasta muita.
– Tässä mielessä maskia tai sitä heikompaa suojainta visiiriä käyttäneen opettajan välttyminen karanteenilta on kyllä mielenkiintoinen tilanne. Miten se nyt muka kuitenkin sitä käyttäjäänsä altistumistilanteissa suojaa? Paananen ihmettelee.
Lomalta tavoitettu Paananen ei osannut varmasti sanoa, onko kyseessä terveysviranomaisen virallinen kanta.
Kyllä on. Asiasta päätettiin Jyväskylän poikkeusolojen johtoryhmässä. Siitä, suojaako kasvomaski koulualtistumisessa tartunnalta, tiedusteltiin johtoryhmässä kaupungin vastuulääkäriltä Ilkka Käsmältä.
– Näin me olemme linjanneet, että suorat pisaratartunnat ehkäisevä suojain on riittävä suoja kouluissa. Maskit ovat samoja, joita terveydenhuollon henkilökunta käyttää sairaaloissa, eikä heitäkään aseteta altistumistilanteissa karanteeniin. Visiirit antavat lähes yhtä hyvän suojan kuin kirurginen maski.
Käsmä korostaa, että asiaan liittyy todennäköisyyksien pohtimista ja kokonaisharkintaa. Hänkään ei väitä, että opettajien käyttämät visiirit antaisivat varman suojan.
– Me teimme kenties ensimmäisenä Suomessa maskeista tai visiireistä pelkkää suositusta vahvemman määräyksen. Kaupungissa on hyviä kokemuksia laajamittaisesta maskien käytöstä tautitilanteen hallinnassa.
Ristiriitoja ei ole vaikeaa löytää. THL:n sivuilla kirurgisista maskeista todetaan seuraavasti: ”Tämä suun ja nenän edessä pidettävä suojus ei suojaa käyttäjäänsä ilmateitse tarttuvilta taudeilta.”
Helsingissä puolestaan ihmeteltiin taannoin sitä, kun kaupungissa alettiin pitää kirjaa luokkien istumajärjestyksistä. Ihmetys koski sitä, voitaisiinko jossakin ikään kuin piirtää keskelle luokkaa viiva, jonka toiselta puolelta ei voisi saada koronatartuntaa.
Tarkempi istumajärjestys voisi helpottaa altistuneiden jäljittämistä, Helsingin kaupunki kertoo.
– Isossa ryhmässä voisi tulla tilanne, että altistuneita olisivat vain tartunnan saaneen lähellä olleet eikä koko ryhmä, sanoo kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen.
Paikallisesti vaihtelevat koronatilanteet edellyttävät erilaisten rajojen vetämistä. Siitä monessa opetusalalla leimahtaneessa keskustelussa tuntuukin olevan kyse.
THL:n yleinen maskisuositus koskee yli 15-vuotiaita, sillä maskin ohjeiden mukainen käyttö ei onnistu THL:n mukaan tätä nuoremmilta. Koronaepidemian leviämisvaiheessa THL kuitenkin suosittelee maskin käyttöä perusopetuksessa ja koulumatkoilla jo 13–14-vuotiaille.
Jo tällaisetkin ikärajat ovat aiheuttaneet sekaannusta, kun esimerkiksi yhdellä yläkoulun luokalla voi olla ikärajan ylittäviä ja sen alle jääviä oppilaita. Ohjeita ei aina ole suunniteltu riittävän käytännöllisiksi kouluihin.
Tilanteet elävät. Esimerkiksi kiihtymisvaiheen alueella Turussa kaupunki hankki kasvosuojaimet aluksi toisen asteen opettajille. Ruotsinkielisessä lukiossa Katedralskolan i Åbossa opettava Jaakko Lindfors ehti pohtia, miksi hänen yläkoulussa opettavat kollegansa eivät saaneet maskeja työnantajalta.
Sittemmin tilanne muuttui, ja nyt Turussa on tarjolla maskeja perusopetuksenkin opettajille. Lindforsin mielestä edunvalvonnallisesti tärkeä kysymys on kuitenkin valtakunnallisesti yhä auki.
– Miksi työnantajat eivät ole kustantaneet maskeja opettajille kaikkialla? Jopa samoja tiloja käyttäneillä eri kouluasteilla on ollut erilaisia suosituksia ja käytäntöjä.
Lindforsin mielestä työnantajien kannattaisi kustantaa maskit riippumatta kouluasteesta.
Valtakunnallisiin ohjeisiin vaaditaan siis selkeyttä, jotta paikallisia käytäntöjä ei tarvitsisi keksiä itse. Mistä tätä selkeyttä pitäisi olla saatavilla? Vastaus on pitkä: THL:ltä, Työterveyslaitokselta, sosiaali- ja terveysministeriöltä ja koulutuksen osalta Opetushallitukselta ja -ministeriöltä. Paikallista päätösvaltaa on myös alueellisilla koronakoordinaatioryhmillä ja aluehallintovirastolla.
Paitsi kaikilta näiltä, työsuojeluvaltuutettu Jukka Paananen vaatii terästäytymistä myös työsuojelun yhteistoiminnalta. Korona onkin hänestä hyvä mittari sille, miten tämä lakisääteinen yhteistoiminta työpaikoilla toimii.
– Kun työnantajatasolla käsitellään koronatoimia, kyse on työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavista asioista, jotka lain mukaan täytyy käsitellä työsuojelun yhteistoiminnassa. Työntekijöitä edustavien työsuojeluvaltuutettujen tulee olla tässä mukana. Jos yhteistoiminta ei työpaikoilla toimi, voi kysyä, toteutuuko lain kirjain.
Paanasen mukaan työsuojeluvaltuutetut on Jyväskylässä ajoittain sivuutettu sivistyspalvelujen koronaa koskevista keskusteluista.
– On tullut liian usein tilanteita, joissa henkilöstö kysyy, miten jokin asia on, ja minä joudun myöntämään olevani saman tiedon varassa kuin kysyjä. Vastuu terveellisistä ja turvallisista työolosuhteista on työnantajalla.
Tilanne olisi näytön paikka myös OAJ:lle, Paananen sanoo. Hän toivoo järjestöltä nimenomaan työturvallisuuslakiin ankkuroituvaa tietoa, viestintää ja tukea.
– Pienemmillä paikkakunnilla on osa-aikaisia työsuojeluvaltuutettuja, joilta puuttuu verkostoja ja tukea. Olisi tärkeää, että ryhtyisimme jakamaan valtakunnallista kokonaiskuvaa ja koordinaatioapua OAJ:n työsuojavaltuutettujen kesken myös valtakunnallisesti.
OAJ on järjestämässä lähiaikoina työsuojeluvaltuutetuille webinaareja riskien ja vaarojen arvioinnista koronanäkökulmasta.
Selkeiden ohjeiden lisäksi pitäisi tehdä selväksi, mikä viranomainen niitä voi antaa.
Järjestön puheenjohtaja Olli Luukkainen pitää Paanasen ajatuksia kannatettavina. Luukkaisen vaatimukset kohdistuvat kuitenkin erityisesti viranomaisiin, joilta hänen mukaansa on puuttunut halua kuunnella opetusalan edustajia.
Opetusalalla työympäristöt ovat koronan kannalta erityisiä.
– Kaupoissa on aikuisia ja terveydenhuollossa on suojavälineitä, mutta opettajat työskentelevät oppilaiden iholla tilanteissa, joissa on usein päivänselvää, että mitkään turvavälit eivät pidä. Ohjeistusten selkeys olisi äärimmäisen tärkeää.
Lisäksi pitäisi tehdä selväksi, mikä viranomainen ohjeita voi antaa.
– Monitulkintaisessa tilanteessa on ymmärrettävää, että opettajien katseet kääntyvät nyt myös ammattijärjestöön. Ei ole yksittäisen opettajan tehtävä yrittää päivästä toiseen päätellä, miten ohjeita pitäisi tulkita.
Elämä koronan maailmassa tarkoittaa väistämättä sitä, että epävarmuutta pitää sietää. Moneen keskeiseen kysymykseen ei ole lääketieteellistäkään vastausta.
”Ei sitä ole täysin ymmärretty. Heillä voi olla virusta, mutta ehkä se voima, millä virusta erittyy heistä, on vähäisempi kuin aikuisilla”, totesi Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet Ylen uutisessa lokakuun lopussa siitä, miten virus tarttuu lapsista.
Filosofianopettaja Jaakko Lindforsia ristiriitaisen maailman ei pitäisi yllättää. Todetaanhan lukion opetussuunnitelmassa filosofiasta, että oppiaineen opiskelu antaa arvostelukyvyn välineitä silloinkin, kun informaatio on epävarmaa ja ristiriitaista.
Epävarmoina aikoina olisi tärkeää, jos opettajat voisivat tietää, että heitä kuunnellaan, Lindfors sanoo.
– Kun kristallinkirkkaita faktoja pandemian käyttäytymisestä ei ole, poliitikkojen ja työnantajien tulisi kuunnella ruohonjuuritason toimijoita, eli koulujen osalta opettajia. Heitä pitää kuunnella sekä paikallisesti että valtakunnallisesti.
OAJ:n vastauksia opettajien koronakysymyksiin: