Viisi kilometriä. Niin pitkä matka oli Pirkka-Pekka Peteliuksella taivallettavanaan kotoa Kuusankosken Kymintehtaan kansakouluun. Talvella matka taittui hiihtäen, muulloin kävellen.
– Ei se ollut pitkä matka siihen maailman aikaan. Onnekseni suurin osa taipaleesta oli metsäpolkua. Koskaan ei ollut hoppu koulusta kotiin, sillä metsässä oli paljon jännittävää nähtävää ja kuultavaa.
Hän kuvailee itseään ujoksi ja hiljaiseksi, arvosanoilla mitaten keskitason oppilaaksi.
Toisaalta nuori Petelius näki jo varhain hauskuutta elämässä ja osasi pukea sen sanoiksi. Koulun kuusijuhlissa hänen osakseen lankesi laulaa aina yksin koko koulun edessä. Esiintyminen tuntui hyvältä.
Opettajista Peteliuksen mieleen on jäänyt Voikkaan yhteiskoulun historianopettaja Pirkko Simppu.
– Eräänä kauniina kevätpäivänä lintsasimme kahden kaverini kanssa historian kaksoistunnilta linturetken vuoksi. Kun Simppu kysyi, missä olimme olleet, vastasin rehellisesti.
Kaikkien yllätykseksi kaverukset eivät saaneet jälki-istuntoa. Sen sijaan opettaja piti heille koulun jälkeen historian tunnin.
– Se oli suurta viisautta.
Abiturienttina Petelius mietti historian tai kielten opintoja, mutta laittoi paperit vetämään myös Teatterikorkeakoluun.
– Olin nähnyt televisiossa Lasse Pöystin ja Birgitta Olfssonin haastattelun. Siinä maailmassa oli aikuisen ihmisen leikkimielistä lämpöä. Mitään vastaavaa en ollut nähnyt, vaikka kotonakin meillä oli hauskuutta ja lämpöä.
Luokkatoverit eivät Peteliuksen mahdollisuuksiin uskoneet.
– Ne ryökäleet kuitenkin ottivat minut sinne, hän naurahtaa.