Mitä ihmettä? Hyvä koulumenestys ei tuokaan kavereita. Päinvastoin. Suosittuja ovat ne oppilaat, jotka haistattelevat ja saavat huonoja numeroita. Menestyjät ovat halveksittuja nörttejä.
Abdirahim ”Husu” Hussein oli häkeltynyt uuden opinahjonsa menosta aloittaessaan opinnot Perniön yhteiskoulun kahdeksannella luokalla vuonna 1994.
– Ratkaisin tilanteen niin, että olin jotain siltä väliltä.
15-vuotias Hussein oli tullut puoli vuotta aiemmin yksin Somaliasta Suomeen turvapaikanhakijana.
Mogadishussa suuressa yhtenäiskoulussa kuri oli ollut aivan toista kuin Suomessa. Jos ei osannut englantia, ei saanut pukahtaakaan englannin tunnilla. Pienestäkin myöhästymisestä sai keppiä.
– Minäkin sain joskus kepistä osumia, vaikka olin kiltti oppilas.
Hussein kuului luokkansa priimuksiin. Hän teki ahkerasti läksyjä ja opiskeli iltaisin äidin palkkaamaan yksityisopettajan johdolla.
Perhe odotti vanhimmalta pojaltaan suuria saavutuksia. Suku toivoi Husseinista lääkäriä tai lentäjää.
Suomessa yhteishaussa Hussein haki ainoastaan IB-lukioon, mutta koulun ovet eivät auenneet. Tie vei ammattikouluun rakennuslinjalle.
Kaikkiaan Hussein on opiskellut kolme ammattia. Viimeksi yhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.
Opettajistaan Hussein muistelee lämmöllä etenkin ensimmäistä suomalaista opettajaansa Ulla Järvelää. Hän oli Husseinille kuin toinen äiti.
Tulevaisuuden kouluun Hussein toivoisi lisää valinnaisuutta.
– Oppilaiden pitäisi saada keskittyä enemmän niihin aineisiin, joissa he loistavat, hän tuumaa.