Koulussa on pulpetin siivouspäivä. Heli Laaksonen katsoo, miten muut saavat pöytänsä siistiksi.
– Kaik muut tiätä, et järjestyksen pitämisse o olemas joku systeemi, mut mul ei ol kerrottu, tyttönen järkeilee.
Aikuisena hän ei edelleen tiedä, miten röykkiöitä järjestetään. Siitä taidosta olisi ollut elämässä hyötyä. Taiteilijan autot ja huoneet vetävät puoleensa epämääräisiä kasoja. Toisaalta ominaisuus on ollut kirjailijana mahdollisuus. Myös ajatukset kulkevat röykkiöinä. Syntyy ihmeellisiä ajatusyhtymiä.
Heli oli koulussa ysin tyttö. Matikka meni jakeluun niin kauan, kun tehtävissä pohdittiin vaikkapa, kuinka monta autoa tarvitaan kymmenen ihmisen kuljettamiseen. Integraalifunktiot ja derivoinnit olivat liikaa. Matikka jäi epämääräiseksi klapikasaksi. Heli tuskaili, kun ei löytänyt luvuissa yhtymäkohtia oikean elämän kanssa.
Uusimmassa runokirjassaan Ykköne Heli halusi ottaa haltuun itselleen vieraaksi jääneen maan, matematiikan. Syntyi ahaa-elämyksiä. Numeroita tutkiessa ne alkoivat vihdoin puhua.
– Tajusin, että matemaattisilla rakennelmilla on ideansa, kulttuurihistoriansa ja estetiikkansa.
Heli kävi koulunsa ylioppilaaksi asti tokaluokkaa lukuunottamatta Uudessakaupungissa. Hän muistaa lämmöllä äidinkielenopettajansa Raija Rajalan ja Marja-Liisa Herton. He osasivat näyttää kehikon, johon yksityiskohdat sijoittuvat. Kielet olivat selkeitä talonrunkoja, joista tiesi mihin nauloja tuli hakata.
Runoilija tunnustautuu suhteellisen autoritäärisen opetuksen kannattajaksi. On hienoa saada istua yksinkertaisena, kun se, joka tietää, kertoo, miten asiat ovat.
Heli ei oikein tiedä mitä ajatella koulun nykytrendeistä. Onko hyvä, että oppilaat itse tutkivat asioita ja opettaja on enemmänkin treenaaja? Ainahan on ollut joku guru ja kylän viisain, jota on keräännytty kuuntelemaan.
– Ei tiätämättömi lähetetty mettä keskenäs tutkima, et mikä näist olis kärpässiäni.
Heli Laaksonen
- Rauman Lapissa asuva 46-vuotias kirjailija ja runoilija.
- Työskennellyt suomen kielen ja viestinnän sekä viron kielen opettajana.