Kohtaamisia: Ammatillisen reformin ytimessä

Ammatillisen koulutuksen reformin ensimmäinen voimassaolovuosi alkaa kääntyä kohti loppuaan.

Kun eduskunta hyväksyi reformin lopullisesti juhannuksen jälkeen vuonna 2017, uudistusta kuvattiin suurimmaksi koulutusuudistukseksi pariinkymmeneen vuoteen.

Aivan sormia napsauttamalla jättiuudistus ei toteutunut, eikä sellaista kai kukaan kuvitellutkaan. Organisaatioissa ja opettajan työssä on muuttunut paljon, mutta moni asia vaatii työtä jatkossakin.

– Totta kai tämän kokoluokan uudistuksen tueksi tarvitaan kokemuksia siitä, miten asiat todellisuudessa etenevät. On hyvä, että eduskuntakin on edellyttänyt seurantaa ja arviointia. Tietoa olemmekin keränneet kukin tahoillamme, ja sitä on otettava myös käyttöön, sanoo ammatillisen koulutuksen johtaja Anni Miettunen Opetushallituksesta.

Vuoropuhelu kentän ja hallinnon välillä on tärkeää.

Kun työ oppilaitoksissa muuttuu, opettajien ja johtajien rooli korostuu. Opetusministeriö ja Opetushallitus tukevat uudistuksen toimeenpanoa. Ne etsivät oppilaitoksista hyvien käytäntöjen jyviä, joita levittää koko ammatillisen koulutuksen kentälle. Tässä työssä tukea tarjoaa myös OAJ.

– Laaja vuoropuhelu kentän ja hallinnon välillä on äärimmäisen tärkeää reformin tuen varmistamiseksi. Keskustelu ja kentän ammattilaisten kuunteleminen ovat tärkeimpiä keinoja, joiden avulla toiminta voi kehittyä suunnitelmallisesti. Kehitämme tietojen avulla paitsi OAJ:n edunvalvontaa, myös monenlaisia muuta tukea, sanoo OAJ:n erityisasiantuntija Tuovi Manninen.

Opetushallitus saa Manniselta ja muilta OAJ:n ammatillisen koulutuksen asiantuntijoilta tietoa opettajanäkökulmasta, niin työn sisällöistä kuin esimerkiksi työehtosopimuksistakin.

– Meneillään on muitakin uudistuksia, kuten vaikkapa opettajien vuosityöaika, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen. OAJ:n ammatillisen koulutuksen aluekierroksen jäsenkyselyissä on noussut esiin huolia, mutta myös muunlaisia kehittämistyön kannalta kullanarvoisia tietoja, kertoo Manninen.

Reformin alkutaipaleella tärkeää olisi, että uudistuksen ydinasiat tiivistyisivät ammatillisen koulutuksen toimijoiden – siis opettajien, johtajien ja koulutuksen järjestäjien selkärankoihin.

Opiskelijan ja siksi myös opettajien kannalta reformin tärkein uusi ohjenuora on henkilökohtaistamisen prosessi. Sitä myös Manninen ja Miettunen ovat korostaneet kuluvan vuoden aikana.

Henkilökohtaistamisen keskeinen työkalu on hoks, henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma. Sen ajatellaan varmistavan niin osaamisperusteisuuden, asiakaslähtöisyyden kuin yksilöllisen oppimisenkin painotusten toteutumista.

Lain mukaan opiskelijan hoksin laadintaan ja päivittämiseen opiskelijan kanssa osallistuu koulutuksen järjestäjän nimeämä opettaja, opinto-ohjaaja tai tarvittaessa muu koulutuksen järjestäjän edustaja.

Miten henkilökohtaistaminen on sitten alkanut sujua opettajilta?

OAJ:n aluekierroksen kyselyjen mukaan tehtävää kyllä riittää. Pääongelma näyttää olevan se, että moni opettaja on epätietoinen, minkä verran aikaa hoksin laatimiseen on korvamerkitty.

– Sellainen aukko tiedoissa onkin sitten iso, jos kerran puhumme tällaisesta ydinasiasta. Varsinkin nyt, kun samaan aikaan ajetaan sisään ammatillisen koulutuksen vuosityöaikaa, pitää tarkkaan seurata, mihin aikaa kuluu, Manninen sanoo.

Periaatteessa laskelmia ajankäytöstäkin olisi tarjolla. OAJ vaati viimeksi valtion talousarviolausunnossaan henkilökohtaistamisen rahoitusvajeen korjaamista. Lausunnon mukaan yhden ammatillista perustutkintoa suorittavan opintojen henkilökohtaistaminen vaatii 3,5 tuntia opettajan ja saman verran opinto-ohjaajan lisätyötä.

– Lain mukainen prosessi ja ajatus yksilöllisistä opintopoluista on vaikeuksissa, ellei henkilökohtaistamiseen ohjata lisärahoitusta, Manninen sanoo ja muistuttaa, että rahoitusta on jo valmiiksi pienennetty viidenneksellä.

On korostettava pedagogisen johtamisen erityispiirteitä.

Myönteistäkin kentältä toki kuuluu. Osa koulutuksen järjestäjistä on ryhtynyt laatimaan opettajille henkilökohtaistamista tukevia työaikasuunnitelmia. Opettajat ja johtajat ovat osallistuneet reformityöhön keskimäärin erittäinkin aktiivisesti, ja sinänsä henkilökohtaistamisen ajatus tuntuu Miettusesta olevan sisäistetty.

– Henkilökohtaistaminen on nimenomaan pedagoginen prosessi, jossa opettajan roolin syvyystaso muuttuu. Tavoite on, että henkilökohtaistaminen tuo lisää sisältöä opettajien pedagogiseen osaamisreppuun, johon kuuluu jatkossa enemmän työelämässä oppimista ja digitaitoja, Miettunen sanoo.

Tällainen reformilta toivottu pedagoginen ”loikka” edellyttäisi tukea oppilaitosten johdolta.

– Jokaisessa organisaatiossa tunnetaan johtamisen periaatteet, mutta oppilaitoksissa on korostettava pedagogisen johtamisen erityispiirteitä, sanoo Miettunen.

Hänen mukaansa näyttää siltä, että ne oppilaitokset, jotka ovat ”napanneet kiinni” reformista parhaiten, tekevät sen hyvällä johtamisella.

Myös Opetushallituksessa on pyritty uudenlaiseen asiakaslähtöisyyteen, sillä tänä vuonna tiedonjano on ollut kentällä kova, Miettunen sanoo. Hankkeiden ja koulutusten lisäksi Opetushallitus on järjestänyt webinaareja ja live-chat-tuokioita reformin eri teemoista.

– Olemme vetäneet opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtajan Mika Tammilehdon kanssa johtajien aamukahvi-webinaareja, joihin on osallistunut satoja ammatillisen koulutuksen johtajia. Nämä ovat vertaistuen ja yhteiskehittämisen paikkoja sekä hyviä tapoja imeä oppilaitoksista tietoa siitä, missä kentällä mennään, Miettunen sanoo.

Matka on silti kesken ja Miettunen sanookin sen olevan lopulta viiden vuoden mittainen. Viimeiset reformin mukaiset rahoituksen suoritus- ja vaikuttavuusperusteet ja esimerkiksi laadunhallinnan mekanismit tulevat voimaan vuonna 2022.