Kohtaamisia: Opet toistensa peileinä

Vertaismentoroinnissa uraansa aloittelevat ja paljon nähneet opettajat koutsaavat toisiaan. Pian valmistuva Sirja Nevalainen sanoo, ettei enää pelkää lähteä työelämään. Vertaismentori Maria Taivassalo on oppinut vermessä näkemään ammatillisen kasvunsa.

Ostetaanko paperileikkuri, niin sillä olisi kätevä tehdä korttipohjia?

Vastavalmistuneen luokanopettajan Maria Taivassalon hankintaehdotus meni heittämällä läpi porilaisessa pikkukoulussa kolmekymmentä vuotta sitten. Kollegat ajattelivat, että nuori opettaja kyllä tietää, mitä kaikkea uutta opetuksessa voisi hyödyntää.

Kun Maria kerran nukkui pommiin, rehtori tyynnytteli puhelimessa: tule rauhassa, minä laitan oppilaasi työhön.

Nämä kokemukset saivat Marian uskomaan, että hän pärjää keltanokkana konkarien joukossa.

– Koulussa oli vanha opettajapariskunta, joka otti minut siipiensä suojaan. Heillä oli sellainen asenne, että sinä riität ja kyllä tämä tästä lähtee.

Samaa viestiä Maria haluaa viedä nuorille kollegoilleen nyt, kun hän toimii vertaismentorina Jyväskylässä.

Vertaismentorin ei tarvitse olla supertietäjä.

Vertaisryhmämentorointi eli verme perustuu ajatukseen, että kaikki opetus- ja kasvatustyötä tekevät – mentori mukaan lukien – voivat oppia toisiltaan. Tavoitteena on mahdollistaa ammatillinen kehittyminen uran kaikissa vaiheissa.

– Vertaismentorin ei tarvitse olla mikään supertietäjä vaan vierelläkulkija. Tieto tulee ryhmään osallistuvista ihmisistä, Maria kiteyttää.

Työpaikan ulkopuolella kokoontuvassa ryhmässä opettajat pääsevät jakamaan kokemuksiaan ja miettimään, kuinka työssä vastaan tulleita pulmia voisi ratkoa.

– Tarkoitus on olla läsnä ja avata hetkeä, josta kukin tulee. Välillä ne ovat huolia, välillä onnistumisia ja ahaa-elämyksiä, Maria kertoo.

Hän vetää kollegansa kanssa Jyväskylässä verme-ryhmiä, joissa puolet osallistujista on graduvaiheen opiskelijoita ja puolet työelämässä olevia.

Opiskelija ja opettaja suunnittelevat yhdessä projektin, jonka he toteuttavat opettajan omassa luokassa. Näin opiskelija pääsee seuraamaan parinsa työskentelyä läheltä ja opettaja saa lisäkäsiä opettamiseen.

 

Lapsuutensa unelma-ammattiin luokanopettajaksi opiskeleva Sirja Nevalainen lähti vermeen, koska halusi pohtia opettajuutta muidenkin kuin opiskelukavereidensa kanssa. Ikänsä vuoksi hän oletti päätyvänsä kuunteluoppilaaksi.

– Kun juttelimme asioista, huomasin, että minullakin on sanottavaa!

Hän ja muut nuoret kertoivat, millaisia ongelmia ja onnistumisia heillä oli opetusharjoitteluissa ja opiskeluprojekteissa ollut. Lisäksi he toivat ryhmään tuoreinta teoriatietoa ja vinkkasivat työelämässä oleville uusista materiaaleista.

Iso taakka putosi harteiltani.

Osaanko tarpeeksi hyvin? Miten löydän paikkani työyhteisössä? Oppivatko lapset? Jaksanko tätä työtä?

Tällaiset kysymykset pyörivät monen aloittelevan opettajan mielessä. Vermessä Sirja oivalsi, että myös konkarit pähkäilevät samaa.

– Opettajat olivat joutuneet kaikenlaisiin tilanteisiin, mutta kaikesta oli selvitty ja kaikkeen oli löytynyt ratkaisu. Mieleeni on jäänyt, että aina voi ottaa tuekseen kollegan tai rehtorin. Iso taakka putosi harteiltani, kun tajusin, ettei minun tarvitse pystyä kaikkeen, hän sanoo.

Sirja oli pitkään huolissaan siitä, että on lähdössä työelämään plakkarissaan pelkät luokanopettajan paperit.

Hän on tehnyt perusopinnot erityispedagogiikasta, tietotekniikasta, tekstiilityöstä ja musiikista, mutta yliopistossa on annettu ymmärtää, että kannattaisi olla myös aineenopettajan pätevyys. Hän on vasta hakenut musiikin aineopintoihin.

– Jyväskylässä on niin paljon työnhakijoita, että täällä vääristyy kuva siitä, kuinka paljon koulutusta pitää olla. Mitä kauemmas menee yliopistokaupungista, sitä paremmin pärjää luokanopettajan tutkinnolla, Maria lohduttaa.

Häneen Sirjan koulutustausta teki vaikutuksen heti ensi tapaamisella.

– Olet valtavan monipuolinen ja innostunut, ja sinulla on voimavaroja tehdä aloittamasi asiat valmiiksi. Sellaisella eväsrepulla on helppo lähteä tekemään töitä, Maria rohkaisee.

– Tiedätkö, sitä ei itse osaa arvostaa, ennen kuin joku kokeneempi sanoo noin, Sirja vastaa.

 

Kuusi vuotta vertaismentorina toimineesta Mariasta on ollut opettavaista kuulla nuoren opettajapolven ajatuksia.

– Te opiskelijat olette olleet minulle kuin peili, hän sanoo Sirjalle, ja jatkaa:

– Olen tavallaan katsonut itseäni ja miettinyt, kysyinkö nuorena opettajana samoja kysymyksiä. Huomaan, että minähän olen kasvanut tässä matkan varrella.

Marialle kuukausittaiset tapaamiset merkitsevät pysähtymistä tärkeiden kysymysten ääreen. Toisin kuin opettajainhuoneessa, vermessä ehtii pohdiskella ammatillisia asioita rauhassa. Myös vaikeista kokemuksista uskaltaa avata suunsa, koska keskustelut ovat luottamuksellisia.

Sirja arvostaa sitä, että vermessä pieleen menneet työtehtävät eivät ole tabu.

– Epäonnistumisistakin on tärkeää kuulla. Niistä ei ehkä omassa työyhteisössä voi kertoa.

Sirja on oppinut vermessä hyväksymään, että aina ei voi onnistua. Vaikka jotain ikävää sattuisi, elämä kyllä jatkuu.

Työelämään siirtyminen ei enää pelota Sirjaa. Ennen hän jännitti harjoitteluja.

– Nämä kohtaamiset ovat muuttaneet ajatusmaailmaani. Minulla on juuri sen verran taitoa kuin tässä vaiheessa tarvitsee, ja sitä tulee koko ajan lisää. En lähde työelämään epäonnistumaan vaan oppimaan.

Korvan taakse ovat jääneet Marian viisaat ajatukset työnkuvan rajaamisesta ja oman jaksamisen vaalimisesta.

Maria toteaa, että kun on perhe ja harrastuksia, kaikkia tuntejaan ei voi pyhittää työlle. Nuorena tosin joutuu käyttämään työhön enemmän aikaa ennen kuin on kokeillut, mikä toimii ja mikä ei.

– Menee tietty vuosimäärä, ennen kuin tajuaa työn rytmityksen ja sen, kuinka paljon opetusta pitää valmistella, Maria pohtii.

– Sinusta välittyy se, että sinä oikeasti tiedät. Minulla se on vielä edessä. Tuota kohti! Sirja huudahtaa.

Sirja Nevalainen

  • Opiskelee luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Valmistuu tänä vuonna.

  • Osallistui vertaismentorointiin viime lukuvuonna.

  • Harrastaa ompelua, pianonsoittoa, laulua, lenkkeilyä sekä jumppaamista.

  • Auttoi viimeksi kollegaansa, kun tämä ei ehtinyt neuvoa oppilaalle neulahuovutusta.

  • Ihailee mentorinsa taitoja ja halua panna hyvä kiertämään.

Maria Taivassalo

  • Työskentelee jyväskyläläisessä Kuokkalan yhtenäiskoulussa. Valmistui luokanopettajaksi 1989.

  • Kouluttautui vertaismentoriksi 2012.

  • Harrastaa kansallispukujen ompelua, matkailua, luottamustoimia, laulua ja puutarhanhoitoa.

  • Auttoi viimeksi kollegaansa opettamalla tämän luokkaa omansa ohessa aamupäivän ajan.

  • Ihailee Sirjan nuoruuden rohkeutta ja raikkautta.