Ammattikorkea ottaa kehittäjän roolin tosissaan

Seinäjoen ammattikorkeakoulu on Etelä-Pohjanmaan maakunnan keskeinen kehittäjä ja suurin hanketoimija. Yliopettaja Asta Heikkilä ja maakunnan sote-valmistelija Eija Ala-Toppari-Peltola ovat tehneet yhteistyötä alueen valmistautuessa sote-uudistukseen.

Eija Ala-Toppari-Peltola lähtee liikkeelle Etelä-Pohjanmaan maakunta- ja sote-uudistuksen toimistosta Seinäjoen länsirannalta. Hän ylittää joen kävelysiltaa pitkin ja saapuu suoraan Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön uusiin toimitiloihin.

Kliinisen hoitotyön yliopettaja Asta Heikkilä esittelee taloa ylpeänä.

– Sosiaali- ja terveysala ovat aikaisemmin toimineet eri toimipisteissä, mutta nyt olemme yhteisessä talossa. Tästä alkaa uusi aikakausi, Asta lupaa.

Maakunnallinen lapsi- ja perhe- palveluiden eli lape-palveluiden muutosagentti Eija ihastelee ja onnittelee.

Asta ja Eija tuntevat toisensa monista kehittämishankkeista. Kehitys syntyy kuitenkin epävirallisissa yhteyksissä, he toteavat, joten istumme alas kahville.

 

Seinäjoen ammattikorkeakoulu on maakunnan suurin hanketoimija. Sillä on kehittämistehtäviä monilla aloilla. Yksi hanke ehkäisee elintapasairauksia, toinen etsii uusia malleja senioriaterioinnille ja kolmas maataloustuottajien hyvinvoinnin edistämiselle.

Kiitos tosissaan tehtävästä kehittämistyöstä näkyy myös maakunnan toimijoilta saaduissa lahjoitusvaroissa. Seinäjoella ei ole omaa yliopistoa kilpailemassa kehittämisrahasta.

– Yritykset ja yhteisöt ovat halunneet osoittaa tukensa oman alueen ammattikorkeakoululle, sanoo Asta.

Käytännössä alueella tehdään yhteistyötä esimerkiksi verkostoissa ja työryhmissä. Näin on myös maakunnan sote-valmistelussa. Eija on esimerkiksi vetänyt ammattikorkeakoulun edustajan kanssa työryhmää, jossa haettiin muutosvaiheen tukea sote-henkilöstölle.

Pyrimme kehittämisen kautta tuottamaan hyvää koko maakuntaan.

Ammattikorkeakoulun opettajat osallistuvat maakunnan alueen kehittämistyöryhmiin sekä tutkimus- ja kehittämishankkeisiin oman asiantuntijuusalueensa mukaan. Asta toteaa yhteisen työskentelyn kehittävän sekä opettajan osaamista että ammattikorkeakoulun ja työelämän toimintaa. Esimerkiksi sote-uudistuksen tavoitteet näkyvät myös opetussisällöissä.

– Tehtävämme ei ole yksin opettaa. Meiltä valmistuu sote-ammattilaisia, mutta pyrimme kehittämisen kautta tuottamaan hyvää koko maakuntaan, kansainvälistä näkökulmaa unohtamatta, Asta avaa sosiaali- ja terveysalan koulutuksen työsarkaa.

 

Asta ja Eija ovat yhtä mieltä siitä, että sekä kehittämisessä että ammattikorkeakouluopinnoissa tarvitaan kokemusta työelämästä, verkostoista ja asiakkaiden kohtaamisesta.

Samalla opiskelijat ottavat tärkeitä askeleita kohti työelämää. Sosiaali- ja terveysalalla sitä helpottaa hyvä työtilanne. Valmistuneet työllistyvät tutkintoaan vastaaviin tehtäviin, mutta kysyntä näkyy jo opiskeluaikana.

– Osa opiskelijoista hakeutuu alalle juuri hyvän työllisyystilanteen takia, sanoo Asta.

– Töitä tosiaan riittää, ja toivottavasti olemme myös alueena niin vetovoimainen, että opiskelijat haluavat tehdä täällä työuraansa. Uskon kyllä, että olemme, sanoo Eija.

 

Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistehtävät ovat laajentaneet ja monipuolistaneet opettajan työtä. Se motivoi ja tuo lisää mielenkiintoa työtehtävään. Työpäivään saattaa kuulua niin opetusta, hanketyötä, alueen työryhmätyötä kuin sisäisiä kehittämis- ja suunnittelukokouksiakin.

– Kahta samanlaista ja samanpituista työpäivää ei ole. Jos tehtävät merkitsee sähköiseen kalenteriinsa eri väreillä, näyttää työviikko jokseenkin iloisen värikkäältä, sanoo Asta.

Hän myöntää, että tehtävien päällekkäisyys ja kiireiset aikataulut saattavat myös pirstaloida työtä. Tekemisen vauhti tuntuu vain entisestään kiihtyvän joka vuosi.

– Hyvä oman työn suunnittelu ja aikataulutus auttavat tehtävien hoitamista. Seinäjoen ammattikorkeakoulu onneksi mahdollistaa monipuolisen kouluttautumisen.

 

Teknologian lisääntyminen sekä muutokset niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin opetuksessakin ovat tuoneet mukanaan vaatimuksen opettajan oman osaamisen jatkuvasta päivittämisestä. Uusia digitaalisia ratkaisujakin pitää ottaa haltuun.

– On tärkeää, että opettajat lähtevät mukaan kehittämistyöhön. Se sitoo yhteen opetusta ja käytännön toimintaa, miettii Eija.

Kehittäminen näkyy myös opiskelijoiden työharjoittelussa ja työelämän kanssa yhteistyössä tehtävissä opinnäytetöissä. Seinäjoella opiskelijat rakentavat opettajiensa kanssa muun muassa fyysisiä ja virtuaalisia osallisuusfoorumeita, joilla asiakkaat otetaan mukaan palvelujen parantamiseen.

Tällä kaavalla ammattikorkeakoulu ja lapsi- ja perhepalvelujen lape-hanke muokkaavat yhdessä myös lasten ja perheiden osallistamiseen liittyviä toimintamalleja.

– Tuloksena ovat esimerkiksi opas työyhteisöille asiakastiedon keräämiseen, opiskelijoiden parempi ymmärrys asiakasosallisuuden merkityksestä ja valmius käyttää osallistavia menetelmiä työelämässä, kertoo Eija.

 

Sote-uudistuksen aikataulu ja jopa toteutuminen ovat aina vain veitsenterällä. Eija Ala-Toppari-Peltola myöntää, että epävarmuus turhauttaa ja panee kysymään resurssien käytöstä saatavaa hyötyä. Toisaalta esimerkiksi lasten ja perheiden lape liittyy etenkin palveluiden sisältöihin.

– Ytimessä ovat perustason palveluihin, osallisuuteen, verkostoitumiseen ja monialaisuuteen liittyvät asiat. Kaikki ne pätevät riippumatta siitä, missä rakenteessa ollaan.

Opetuksen kannalta soten epävarmuus ei sinänsä ole ongelma, sanoo Asta Heikkilä. Aina opetetaan ajantasaisen tiedon mukaisesti ja tulevaisuuteen suunnaten.

Eija Ala-Toppari-Peltola

  • Sote-valmistelun maakunnallinen lape-muutosagentti Etelä-Pohjanmaalla. Virkavapaalla Kuntayhtymä Kaksineuvoisen sosiaalipalvelujen johtajan paikalta.
  • Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteen maisteri.
  • Kehittämisyhteistyön opetukset: ”Yhdessä olemme enemmän -sloganiin on helppo yhtyä.”

Asta Heikkilä

  • Kliinisen hoitotyön yliopettaja Seinäjoen ammattikorkeakoulussa.
  • Terveystieteiden tohtori.
  • Kehittämisyhteistyön opetukset: ”Verkostoyhteistyössä on voimaa. Kukaan ei pärjää yksin, vaan olemassa olevat ja uudet organisaatiot tekevät kehityksen yhdessä.”