Varhaiskasvatuksen opettajien toive siirtyä kunnallisesta yleisestä virka- ja työehtosopimuksesta KVTES:stä opetusalan sopimukseen OVTES:iin on vuosikymmeniä vanha. Sama tavoite on ollut pitkään myös OAJ:llä. Nyt se on yksi ensi kevään neuvottelukierroksen kärkitavoitteista.
Varhaiskasvatuksen opettajien liiton – entisen Lastentarhanopettajaliiton – puheenjohtajan Anitta Pakasen mielestä enää ei ole yhtään syytä, miksi muutosta ei voisi tehdä.
– Olemme tavoitelleet yhteistä opettajasopimusta vähintään siitä lähtien, kun Lastentarhanopettajaliitto liittyi OAJ:hin vuonna 1991. Kunnolla siirto OVTES:iin nousi esille 1995, kun lastentarhanopettajien koulutus siirtyi yliopistoihin, Pakanen kertoo.
Vuonna 2013 varhaiskasvatuksen kehitys sai vauhtia, kun sen hallinto siirtyi sosiaalitoimesta opetustoimeen. Kaksi vuotta myöhemmin positiivinen vauhti yhä kiihtyi, sillä silloin saatiin uusi varhaiskasvatuslaki, jota täydennettiin vuoden 2018 alussa.
Tehtäväkuvat ja vastuut päiväkodeissa selkiytyivät, ja varhaiskasvatuksen opettajat saivat takaisin opettajan asemansa.
– Kun kasvatus- ja opetustehtävät ja pedagoginen vastuu määrättiin selkeästi opettajille, tuli näkyväksi, että olemme opettajia koulutusjärjestelmän vaikuttavimmassa osassa.
Nykyinen sopimus KVTES on kunta-alan yleinen työ- ja virkaehtosopimus, jonka piiriin kuuluu vakaopettajien lisäksi esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä, siivoojia ja maatalouslomittajia.
Vakaopettajat haluavat sopimusalaan, jossa he pääsevät samaan toimintaympäristöön muiden opettajien kanssa. Neuvotteluihin, joissa työntekijät ja työnantajat puhuvat asioista samoilla käsitteillä. Sopimusalalle, jossa ymmärretään pedagogiikan ja opettajan tekemän työn merkitys ja annetaan arvoa opettajan koulutustaustalle.
Esimerkiksi siirtymistä opetusvelvollisuustyöaikaan ei havitella, sillä se ei sovellu päiväkotien toiminnan luonteeseen.
– Tavoittelemme aivan omaa vuotuisen työajan kokonaisuutta, jonka sisällä työn määrää voidaan jaksottaa, Pakanen sanoo.
Ajatuksena on saada enemmän työaikaa kausiin, jolloin on paljon varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmien tekoa ja muuta pedagogista suunnittelutyötä. Esimerkiksi jouluna ja kesällä työaikaa voitaisiin tasoittaa niin, että vuoden kaikki työ saataisiin tehtyä työajalla.
Sopimusalasiirto ei suoraan ole tuomassa vakaopettajille yhtään lisää rahaa, eikä se muuta heidän työehtojaan.
– Menemme opetusalan sopimukseen karvoineen päivineen, nykyisin voimassa olevilla sopimusmääräyksillä.
Tarkoitus on ikään kuin repiä kunnan yleisestä sopimuskirjasta varhaiskasvatuksen opettajien sivut irti ja liimata ne liitteeksi OVTES-kirjaan. Nykyinen palkkapotti seuraisi sopimustekstin mukana.
Jatkossa liitolla on myös palkkakehitystavoitteita.
– Pyrimme saamaan alan palkat vahvaan nousuun pitkän aikavälin palkkaohjelman avulla. Maisterit tarvitsevat meilläkin maisterin palkan.
Yksi OVTES-järjestelmän eduista onkin hänen mukaansa se, että siinä koulutustason ja lisäkouluttautumisen, esimerkiksi kaksoiskelpoisuuden, merkitys ymmärretään ja muun muassa työn vaativuuden arviointi ja kokemuslisät ovat paremmalla tolalla kuin KVTES:ssä.
– KVTES:ssä koulutukselle ei anneta arvoa. Tämä hiertää varhaiskasvatuksen opettajia pahasti. Liian moni maisteri on tämän vuoksi jo jättänyt alan, Anitta Pakanen sanoo.
Samaa sanoo VOL:n valtuuston puheenjohtaja, rovaniemeläisessä esiopetusryhmässä työskentelevä varhaiskasvatuksen opettaja Tanja Rantala.
– Ei voi olla oikein, että melkein suoraan kadulta opettajan tehtävään otettu epäpätevä ihminen saa saman palkan kuin varhaiskasvatuksen maisteri, hän sanoo.
Emme ole hakemassa kuuta taivaalta.
Sopimusalamuutos on toivottu, mutta sen käytännön merkityksestä liiton jäsenillä voi olla epäselvyyttä, ja joku voi elätellä ajatusta vaikkapa peruskoulun pitkistä kesälomista.
– Mutta me emme ole hakemassa kuuta taivaalta, vaan sopimusalaa, jossa ei tarvitse koko ajan tehdä kompromisseja aivan toisenlaisia ammattiryhmiä edustavien liittojen kanssa.
Muutoksen merkitystä voi hämmentää myös se, että koulun puolella työskentelevät esiopettajat ovat osassa kuntia opetusalan sopimuksessa. Yleisempää on kuitenkin, että esiopetusta annetaan päiväkodeissa ja että koulutiloissakin työskentelevät esiopettajat kuuluvat KVTES-sopimukseen.
OAJ:n neuvottelujohtajan Petri Lindroosin mielestä kaikkien opettajien kuuluminen OVTES:iin yhtenäistää kasvatus- ja koulutusjärjestelmää ja OAJ:tä järjestönä. Paikallisyhdistyksissä se vahvistaa opettajaryhmien yhteistyötä ja kunnissa luottamusmiesjärjestelmää.
– Varhaiskasvatuksen opettajien sopimusalasiirto on tärkeä arvostusasia mutta muutoksena lähinnä teknisluonteinen. Koska sekä työnantaja että muut kunta-alan ammattijärjestöt vastustavat siirtoa, eteen voi tulla erilaisten painostustoimien tarve. Jopa lakon merkitys korostuu.
Kuntatyönantaja ei halua päiväkoteihin useita sopimusaloja – peruste on kestämätön.
Kuntatyönantajan vastustus perustuu muun muassa siihen, ettei se halua päiväkoteihin useita sopimusaloja. Lindroosin mielestä peruste on kestämätön. Hän muistuttaa, että kunnan kouluissakin on käytössä kaksi sopimusta, opettajien OVTES:n lisäksi kunnan yleinen KVTES-sopimus, johon kuuluvat esimerkiksi koulunkäyntiavustajat ja siistijät.
OAJ:n tavoite sopimusalamuutoksesta ei ole tähän saakka edennyt sen takia, että se vaatii koko kunta-alan neuvottelujärjestelmää koskevan perussopimuksen, pääsopimuksen, avaamista.
Lindroos muistuttaa, ettei opetusalan oman sopimuksen syntyminen 35 vuotta sitten ollut yksinkertaista. OVTES saatiin aikaan opettajalakon jälkeen 1984.