Ammatillisten opettajien vuosityöajan yksityiskohdista on kohistu sosiaalisessa mediassa ja keskusteltu OAJ:n tilaisuuksissa kuukausia. Sopimukseen tyytymättömät ovat kysyneet, miksi ihmeessä vuosityöaikasopimus on tehty. Mitä OAJ on oikein ajatellut?
Ammatillisten opettajien vuosityöaika syntyi OAJ:n ja KT Kuntatyönantajien sopimusneuvottelijoiden ideoista ja laskelmista sekä sopimuksen kokeilusta – ja pakosta: ammatillisen koulutuksen uudistuksen yhteydessä muutettiin lakia ja opettajilta katosi entinen palkanmaksuperuste, oppitunti.
Näin kuvailee OAJ:n johtava työmarkkina-asiantuntija Markku Perttunen.
Yksinkertaistettuna amisopen työ oli ennen reformia nykyistä suoraviivaisempi. Oli opiskelijaryhmä, jolle pidettiin yhteiset oppitunnit. Työssäoppimista käytiin arvioimassa työpaikoilla.
Nyt lain mukaan jokaisen opiskelijan aiempi osaaminen pitää tunnistaa ja tarpeen mukaan tunnustaa esimerkiksi näytöillä. Jokaiselle pitää tehdä henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma eli hoks, jokaiselle pitää taata riittävä määrä opetusta ja ohjausta ja lisäksi työpaikalla tapahtuvaa oppimista pitää vahvistaa.
Opettajan erilaisissa työtehtävissä riittää kirjoa, kun opetettavat alatkin vaihtelevat metsäkoneen kuljettamisesta kellosepän tai lähihoitajan ammattiin.
– Ammatilliseen koulutukseen tarvittiin joustava sopimustyökalu, joka mahdollistaa sen, että opettaja voi tehdä hyvin monenlaista työtä hyvin monilla erilaisilla tavoilla ja saada kaikesta työstään palkan, Perttunen avaa.
Opettajan työn suurten muutosten vuoksi pidetyt oppitunnit eivät enää nykytilanteessa mitenkään riittäisi palkanmaksun perusteeksi. Reformilainsäädäntö ei enää edes tunne termiä oppitunti.
Ammatillisen koulutuksen kokonaismyllerrys tapahtui runsaassa vuodessa.
Valtio oli leikannut oppilaitosten rahoituksesta aiemminkin, mutta vuoden 2017 alussa rahasta otettiin pois vielä noin 15 prosenttia. Opetuksen sisällön mullistanut uusi lainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2018 alussa ja työehtosopimukset uudistanut vuosityöaikasopimus keväällä 2018.
Yksittäisen opettajan muuttuneeseen työnkuvaan ja palkkauksen perusteisiin vaikuttavat nämä kaikki kolme uudistusta.
– Kaiken työn läpinäkyväksi tekevä vuosityöaikasopimus tuli viimeisenä, joten sen piikkiin on mennyt paljon sellaista, jonka todellisena syynä on oppilaitokselta leikattu valtionrahoitus, Perttunen sanoo.
Valtion rahoitusleikkausten jälkeen kaikille opettajille ei ole riittänyt samaa määrää töitä kuin aikaisemmin.
– Koulutus on hyvin työvoimavaltainen ala, ja kun rahoituksesta leikattiin noin 200 miljoonaa euroa, 15 prosenttia, se oli täystyrmäys.
Perttusen mukaan on hyvin vaikea ajatella, miten oppilaitoksella olisi leikkausten jälkeen mahdollisuus ostaa jokaiselta opettajalta entinen määrä työpanosta ylitunteineen kaikkineen.
– Oppilaitokset ovat joutuneet irtisanomaan opettajia ja vähentämään opettajien työtunteja, mikä on pienentänyt joidenkin opettajien palkkaa, joillakin huomattavasti.
OAJ on tuominnut ammatillisen koulutuksen valtakunnalliset rahoitusleikkaukset täysin, sillä ne osoittavat, ettei ammatillisen koulutuksen arvoa eikä opettajan tekemän työn merkitystä ymmärretä.
Leikkaukset myös vaarantavat työelämän tarvitseman ammattitaitoisen työvoiman saannin, kun opiskelijat eivät saa tarvitsemaansa määrää opetusta ja ohjausta osaavan opettajan johdolla.
Uudessa sopimusmallissa koko ajattelutavan muutos on niin iso, että olisi ihme, jos se ei ravistelisi.
Opetusvelvollisuuteen eli pidettyihin oppitunteihin perustuva edellinen työehtosopimus oli käytössä noin sata vuotta. Sitä muokattiin vuosien ja vuosikymmenten kuluessa koko ajan, viimeksi 2014.
Uudessa vuosityöaikaan perustuvassa sopimusmallissa koko ajattelutavan muutos on niin iso, että olisi ihme, jos se ei ravistelisi.
– Muutos ja sen oikea tulkinta eivät tapahdu hetkessä. Sellainen ajatus, ettei tätä sopimusta pitäisi kehittää eteenpäin, on täysin epärealistinen, Perttunen sanoo.
Sopimuksesta ja sen ongelmakohdista neuvotellaan työnantajajärjestöjen kanssa jo talven aikana ennen maaliskuun lopussa päättyvää nykyistä sopimuskautta. OAJ pyrkii siis kaiken aikaa kehittämään uuden sopimuksen sopimusehtoja.
– Kun kyse on aivan uudesta työkalusta, sen käyttö pitää ensin oppia. Nyt kun työaikasuunnitelmia tehdään oppilaitoksissa ensimmäisen kerran, kaikki eivät vielä tunne sopimuksen sisältöä ja uutta ajattelutapaa vasta opetellaan.
Valtakunnallisesta sopimuksesta laaditaan oppilaitostasolla paikallinen soveltamisohje. Esiin on tullut tilanteita, joissa joko sopimusta tai sen soveltamisohjetta noudatetaan väärin.
– Virheet ovat joskus pahojakin, ja tästä useimmat ongelmat johtuvat.
OAJ on tämän vuoksi lisännyt sekä vuosityöaikakoulutuksia että ammatillisen puolen työmarkkina-asiamiesten henkilöresurssia, jotta toimistosta pystytään paremmin auttamaan eri oppilaitoksia.
OAJ:n sopimusneuvottelijat aloittavatkin jo toista eri puolille maata ulottuvaa koulutuskierrostaan.
– Ehkä kahden tai kolmen vuoden päästä meillä on tietoa siitä, miten tässä kaikessa on onnistuttu, Markku Perttunen sanoo.
Työn muuttumisen vuoksi sopimusmuutos oli väistämätön, mutta olisiko vuosityöajalle ollut vaihtoehtoa?
Vanhassa opetusvelvollisuustyöajassa ei voitu jatkaa, ja jos vuosityöajan sijasta olisi otettu käyttöön esimerkiksi yleistyöaika, opettajat olisivat menettäneet autonomiansa. Työpäivä olisi alkanut aamulla vaikkapa kello kahdeksan ja päättynyt neljältä.
– Vuosityöajassa ajatuksena oli saada yhtä aikaa eksakti ja läpinäkyvä järjestelmä ja samalla pitää kiinni opettajien autonomiasta.
Piti yhdistää kaksi tavoitetta, jotka riitelivät keskenään.
– Siksi vuosityöaikaan yhdistettiin toisaalta täsmällinen työaikasuunnittelu ja -seuranta ja toisaalta sitomatonta, opettajan päätettävissä olevaa työaikaa, jota on pääsääntöisesti vähintään 25 prosenttia, Perttunen sanoo.
Hänen mukaansa myös 25 prosenttia on kompromissi. Osa opettajista kokee sitomattoman työajan uudeksi tehtäväksi, osan mielestä prosenttiosuus ei riitä mihinkään.
Aikuiskoulutuskeskusten sopimuksesta eli sopimuksen E-osiosta siirtyneistä sovittiin erikseen. Nämä opettajat saivat halutessaan erityisoikeuden säilyttää vanhan palkkatasonsa. Tämän vastapainona sitomattoman työn osuus rajattiin vähintään 17 prosenttiin 25:n sijaan ja vapaajakso 10 viikkoon 12 viikon sijaan. Sitomattoman työajan osuus pitää määritellä siten, että se vastaa tarvetta.
– Opettaja sai siis joko säilyttää vanhan palkkansa, jolloin hänelle lasketaan tätä palkkaa vastaava henkilökohtainen vuosityöaika, selvästi enemmän kuin 1 500 tuntia, tai hän sai valita 1 500 tunnin vuosityöajan ja sitä vastaavan palkan. Vaikka opettaja valitsisi 1 500 tunnin vuosityöajan, sitomaton prosentti on vähintään 17 ja vapaajakson pituus 10 viikkoa.
Työajan seuraaminen on välttämätöntä, jotta opettaja pystyy osoittamaan työajan tarpeensa. Seuranta on sekä opettajan että työnantajan vastuulla.
OAJ neuvottelee niin sitomattomasta työajasta kuin muistakin sopimusasioista talven sopimuskierroksella.
Amisreformissa nuorisoasteen koulutus ja aikuiskoulutus yhdistettiin ja erillään olleet oppilaitosmuodot hävisivät. Vuosityöaikamalli syntyi yhdistämällä seitsemän alakohtaista työehtosopimusta.
Suuresta sirpaleisten sopimusten määrästä paketoitiin yksi joustavampi. Eri ammatillisten alojen sopimusten kaavamaisuutta ja niiden välistä eriarvoisuutta haluttiin vähentää ja taata se, että kaikki työ tehdään työajalla ja kaikesta työstä maksetaan palkka.
Sopimus on edellisiä läpinäkyvämpi ja tasa-arvoisempi.
Markku Perttusen mukaan OAJ:n tavoite vuosityöaikasopimuksen solmimisessa oli olla mukana kehittämässä ammatillista koulutusta. Oppilaitoksilla pitää olla mahdollisuus miettiä rakenteitaan ja kehittää opetusta hyvin eri tavoin.
Sopimus ei saa olla este pedagogiikan ja didaktiikan kehittämiselle, vaan sen pitää mahdollistaa uudistukset. Tarkoitus on antaa opettajien tehdä työnsä hyvin ja työajalla.
– Ammatillisten oppilaitosten opettajat ovat innostuneita ja sitoutuneita, rautaisia ammattilaisia. Jos he saavat riittävästi työaikaa, heidän avullaan saadaan ammattinsa osaavia työntekijöitä, joiden työn varassa tämä koko maa pyörii, Perttunen sanoo.