Titta Kemppainen, matematiikan, fysiikan ja kemian lehtori, apulaisrehtori, Pyhäselän koulu, Joensuu
Tämän oivalsin
Olin kokeillut virtuaalisia pakopelejä jo aiemmin oppilaiden kanssa. Kun huomasin Yhdessä pakoon! – Pakopelipedagogiikka yhteisöllisyyden edistäjänä opetuksessa -hankkeen koulutuksen, tartuin siihen. Halusin kehittää osaamistani.
Suurin oivallukseni oli, että pelissä ei aina tarvitse olla monimutkaisia tehtäviä tai kalliita rekvisiittoja. Jo pienellä vaivalla voi luoda mielekkäitä ja oppimista tukevia kokemuksia.
Tämä yllätti
Kokeilin koulutuksessa suunnittelemaani fyysistä pakopeliä seiskaluokkalaisten kemian tunnilla. Yllätyin, kuinka sujuvasti peli eteni ja kuinka innostuneita oppilaat olivat.
Pakopelien idea on ratkoa arvoituksia ja ongelmia – esimerkiksi avata vihjeiden avulla lukkoja, joiden takaa paljastuu vastaus arvoitukseen. Pelin lukolliset laatikot tein pahvilaatikoista.
Olin tuskaillut rekvisiitan kanssa, koska en ole mestariaskartelija. Jännitin turhaan, oppilaat olivat aivan fiiliksissä jo siitä, kun taustalla soi jännittävä musiikki, luokka oli hämärä ja heillä oli käytössään taskulamput.
Suosittelen
Pakopelien avulla voi yhdistää helposti monia asioita: eri oppiaineita, ongelmanratkaisua ja yhteistyötaitoja. Niissä oppilaat pääsevät näyttämään osaamistaan eri tavalla kuin normaaleilla tunneilla.
Usein peleissä loistavatkin aivan eri oppilaat kuin tavallisilla tunneilla.