Kuvittele 16-vuotias, jota koulunkäynti kiinnostaa kuin kilo sitä itseään.
Mielikuva luotu? Hyvä. Seuraavaksi pohdi, miten tämän nuoren motivaatioon vaikuttaa se, että hänen on lain mukaan pakko opiskella.
Näin on ollut vuodesta 2021 alkaen. Silloin astui voimaan lakiuudistus, joka nosti oppivelvollisuusiän 16:sta 18 vuoteen.
Sanna Marinin hallituksen läpi ajaman uudistuksen tavoitteena oli, että jokainen perusopetuksen päättävä nuori suorittaa toisen asteen koulutuksen. Tämä auttaisi korkeakoulutettujen määrän kasvattamisessa ja tukisi työllisyysasteen nostamista.
Tänä keväänä tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun ensimmäiset uuden oppivelvollisuuden piiriin kuuluneet nuoret päättivät peruskoulunsa. Miten uudistuksen tavoitteet ovat toteutuneet?
Alaikäisten koulupudokkaiden eli koulutuksen keskeyttäneiden määrä on vähentynyt kolmanneksella, selvisi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijan Juho Junttilan tutkimusraportista viime joulukuussa.
Junttila tarkasteli ensimmäistä ikäluokkaa, jota lakiuudistus koski, eli peruskoulunsa 2021–2022 päättäneitä nuoria. Vertailuryhmänä olivat 2018–2020 peruskoulun päättäneet.
Uudet oppivelvolliset viettivät enemmän aikaa koulutuksessa kuin vertailuryhmänsä. Toisaalta toisen asteen tutkinnon suorittaneiden alle 20-vuotiaiden osuus nousi vain 1,5 prosenttiyksikköä 77,9 prosentista 79,4 prosenttiin.
Osa toiselle asteelle siirtyneistä opiskelijoista keskeytti opintonsa, kun oppivelvollisuus päättyi.
Saattaa käydä niin, että alussa kuvittelemasi nuori nostaa kytkintä heti 18-vuotispäivänään. Se on tragedia sekä nuorelle itselleen että yhteiskunnalle.
Asiat voivat tietenkin mennä myös toisin. Jos opiskelumotivaatio on 16-vuotiaana nolla, tukea täytyy tarjota heti.
Mutta entä jos nuori ei ole valmis ottamaan apua vastaan? On niitäkin, jotka eivät suostu menemään koulukuraattorin tai -psykologin pakeille.
Tämän tietää Keravan kaupungin oppivelvollisuuden erityisasiantuntija Laura Sirkiä. Hän on toiminut oppivelvollisuuden kuntavalvojana lakiuudistuksen voimaantulosta lähtien.
Sirkiä tekee Keravalla päätökset oppivelvollisuuden keskeyttämisistä ja opiskelupaikkojen osoittamisista. Suurin osa hänen työstään on ”kädet savessa” nuorten tapaamista kotikäynneillä, koulupalavereissa tai työpaikalla.
– Joskus nuorten voi olla helpompi tulla minun luokseni, ikään kuin koulun ulkopuoliselle, Sirkiä pohtii.
Taustaltaan Sirkiä on erityisluokanopettaja ja opinto-ohjaaja. Hän aloitti uransa sairaalakoulussa lasten ja nuorten psykiatrian osastolla.
– Eli koulupudokkuus on kulkenut mukanani jo päälle 20 vuotta.
Ensi syksynä Sirkiä valmistuu psykoterapeutiksi. Hän on kokemuksensa ja koulutuksensa puolesta kuin tehty oppivelvollisuusvalvojan työhön, joka hänen mukaansa on paljolti erityisen vaikeassa asemassa olevien nuorten kohtaamista, ohjaamista ja psykososiaalista tukemista.
Sirkiä tietää, miten pakko voi vaikuttaa nuoren mieleen. Hän kertoo, että erityisesti nuoret miehet vastustavat koulua velvollisuuden takia.
Tästä näkökulmasta katsottuna lakiuudistus voikin kääntyä itseään vastaan.
Siksi Sirkiä puhuisi oppivelvollisuuden sijaan mieluummin opiskeluoikeudesta. Termi korostaisi hänen mielestään paremmin nuoren omaa toimijuutta ja itsenäisyyteen kasvamista.
Esimerkkinuoremme motivaatio-ongelmat eivät ole ilmestyneet tyhjästä. Niiden juuret saattavat olla peruskoulun aikaisissa oppimisvaikeuksissa tai vaikeissa kotioloissa.
OAJ kannatti oppimisen tuen uudistusta, mutta muistutti samalla koulupolun kokonaisuudesta. Kun järjestöä kuultiin lain valmisteluvaiheessa, se korosti, että uudistuksessa ei voi tarkastella vain lukiota ja ammatillista koulutusta.
– Jo perusopetuksen kahdeksannelta luokalta alkavassa tehostetussa opinto-ohjauksessa pitää olla tiedossa mahdolliset oppimisvaikeudet ja ohjaukselliset tuen tarpeet, lukiokoulutuksen erityisasiantuntija Tuomo Laakso OAJ:stä sanoo.
Sitten tiedon on kuljettava toiselle asteelle, nuoren tulevaan opinahjoon.
Jos nuori jää perusasteen jälkeen ilman opiskelupaikkaa tai putoaa myöhemmin opinnoista, hänet voidaan ohjata tutkintokoulutukseen valmentavaan tuva-koulutukseen.
Usein sen tekee kunnan oppivelvollisuusvalvoja tai -koordinaattori. Opiskelija voi hakea tuvaan myös suoraan yhteishaussa tai jatkuvassa haussa.
Vuonna 2022 alkanut tuva-koulutus yhdistää aiemman peruskoulun lisäopetuksen eli kymppiluokan, lukioon valmentavan luva-koulutuksen ja ammatilliseen koulutukseen valmentavan valman.
Tuvan suosio on ollut suurta. Opetushallinnon tilasto kertoo, että koulutuksessa aloitti elokuussa 2022 noin 6 000 opiskelijaa. Kuluvan ja edellisen lukuvuoden aikana määrä on ollut jatkuvasti yli 8 000. Tammikuussa opiskelijoita oli toistaiseksi eniten, 8 742.
OAJ:n mukaan ongelmana on nyt se, että oppimisen tuki katkeaa tuva-koulutuksessa.
– Siellä on erityinen tuki opiskelijoille, joiden tuen tarpeet ovat säännöllisiä ja pitkäaikaisia. Mutta matalan kynnyksen tukeen ei ole tällä hetkellä lakisääteistä oikeutta, ammatillisen koulutuksen erityisasiantuntija Mirjami Lehikoinen kertoo.
Tähän pitäisi hänen mukaansa saada muutos, ja OAJ ajaa sen toteutumista.
Koulu ei luultavasti ole ainoa elämän osa-alue, jossa esimerkkinuorellamme menee huonosti. Opiskelijoilla on yhä enemmän mielenterveyden ja elämänhallinnan ongelmia.
Tämä ilmenee OAJ:n jäsenkyselystä lukion ja ammatillisen koulutuksen opettajille vuodelta 2024.
Ammatillisella puolella peräti 88 prosenttia vastanneista katsoi opiskelijoiden elämänhallintataitojen heikentyneen kyselyä edeltäneiden kahden vuoden aikana. Lukiossakin osuus oli 78 prosenttia. Opiskelutaidoissa ja -motivaatiossa näkyi vastaava huolestuttava kehitys.
Oppivelvollisuusiän korotusta ei toki voi tästä syyttää. Lakiuudistus tuli voimaan samaan aikaan koronapandemian kanssa. Vuotta myöhemmin Venäjä aloitti sodan Ukrainassa.
Voi pohtia, vesittikö maailman myllerrys uudistuksen tavoitteiden saavuttamista.
Laura Sirkiä nostaa esiin myös somen ja pelaamisen. Hänen mielestään digimurros on suoraan lisännyt nuorten pahoinvointia ja sen myötä koulupudokkuutta.
– Tällä hetkellä lähes kaikilla minun ohjaukseeni tulevilla pojilla on jonkinasteinen peliongelma.
Pahoinvoinnin seuraukset näkyvät nyt entistä vahvemmin opettajien työssä. Oppivelvollisuusiän noston jälkeen varsinkin ammattikouluihin ja erityisammattioppilaitoksiin tulee nuoria, jotka muuten olisivat soten tukipalveluiden piirissä.
Myös suurin osa koulutuksen keskeyttämisistä tapahtuu edelleen ammatillisissa oppilaitoksissa.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi tiedotti viime kesäkuussa, että syksyllä 2021 toisen asteen aloittaneista opinnot oli keskeyttänyt kuusi prosenttia eli 3 795 opiskelijaa. Heistä 81 prosenttia opiskeli ammatillisessa koulutuksessa.
Lähes kolmasosalla näistä pudokkaista oli ollut erityisen tuen päätös yhdeksännellä luokalla.
Sirkiä kertoo, että moni hänelle ohjatuista nuorista on kirjattu sote-palveluista ulos, koska nämä eivät ole sitoutuneet hoitoon tai tukitoimiin. Oppivelvollisuusvalvojan tehtävä on saattaa nuori takaisin palvelujen piiriin.
– Minä yritän saada nuoren luottamuksen, jotta hän kävisi esimerkiksi viikoittain minun luonani ja pikku- hiljaa saisin hänet puhuttua siihen, että voidaan tehdä uusi lähete.
Sirkiän mielestä oppivelvollisuuden laajentaminen on sysännyt toiselle asteelle kuntouttavaa tehtävää, joka ei sinne kuulu.
Hän kysyy, onko tarkoituksenmukaista, että koulutuksen rahoja ja opettajien työpanosta käytetään elämänhallinnan taitojen opettamiseen.
Sirkiän tausta antaa hyvät eväät opiskelijoiden psykososiaaliseen tukemiseen. Kaikilla oppivelvollisuusvalvojilla – saati opettajilla – ei vastaavia eväitä ole.
Sirkiä vetää valvojien epävirallista Valpas-verkostoa, jonka noin 150 jäsenestä valtaosa on päätyökseen opinto- ohjaajia.
Opiskeluhuollon tehtävät siirtyivät hyvinvointialueille vuonna 2023, mikä on voinut johtaa palvelujen heikompaan saatavuuteen. Se, että kuraattorit, terveydenhoitajat ja psykologit eivät esimerkiksi pääse Wilmaan, mutkistaa tiedonvaihtoa oppilaitosten kanssa.
OAJ:n mukaan tiedonkulku ja palveluiden saavutettavuus on saatava kuntoon. Vain silloin palvelut voivat tukea oppivelvollisia.
Oppivelvollisuuden laajentamisen lonkerot näyttävät kurkottavan ennalta-arvaamattomille alueille. Vaikutusten keskellä arkeaan elävät nuoret ja toisen asteen opettajat.
OAJ:n jäsenkyselyt vuodelta 2024 kertovat, että opettajien työtaakka on kasvanut lain voimaantulon jälkeen. Ammatillisessa koulutuksessa eniten ovat lisääntyneet tehtävät, jotka liittyvät opiskelijoiden läsnäolon seurantaan ja kurinpitoon sekä henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman kirjaamiseen.
Hoitotyön lehtori Susanna Alarvo-Messo vahvistaa, että vastuuopettajan työtä eli opiskelijan tukemista ja ohjausta käytännön asioissa on nyt huomattavasti enemmän verrattuna aikaan ennen lakiuudistusta.
– Nuorten koulutukseen kuuluukin kasvatuksellinen osuus. Mutta siihen resursoitu aika ei ihan täsmää, Porin Winnovassa työskentelevä Alarvo-Messo sanoo.
Opettaja on nyt jatkuvassa vastuussa oppivelvollisistaan, liikkuvat he koulupäivän aikana missä tahansa. Lähihoitajaopinnoissa tehdään esimerkiksi kotikäyntejä omaishoitajaperheisiin.
Aikaa tarvitsisivat paitsi opettajat myös opiskelijat. Alarvo-Messon mielestä ammatillisen koulutuksen rahoitusmalli ei tue uudistettua oppivelvollisuutta. Koulutuksen järjestäjät saavat lähes puolet valtion rahoituspotistaan opiskelijoiden suorittamien tutkintojen ja osaamispisteiden sekä työllistymisen ja jatko- opiskelun perusteella.
Siitä seuraa, että opintojen etenemistä yritetään nopeuttaa liikaa.
– Joillain opiskelu alkaa ehkä sujua vasta viimeisen puolen vuoden aikana. Sitten heidät pitäisi jo työntää työelämään.
Kun Alarvo-Messo aloitti ammatillisena opettajana 2008, opintoaika oli kolme vuotta. Tuloksia painottava rahoitus on hänen mukaansa saanut aikaan sen, että opinnot runnotaan läpi kahdessa ja puolessa vuodessa tai jopa nopeammin.
– Meillä on kuitenkin koko ajan samat ammattitaitovaatimukset, joista ei voi tinkiä yhtään. Onhan tämä mahdoton yhtälö.
Myös lukion opettajille tuli laajennetun oppivelvollisuuden alkumetreillä uusia, resursoimattomia työtehtäviä. Näin sanoi 52 prosenttia OAJ:n lukiokyselyyn vastanneista vuonna 2024.
Lisääntyneet työt liittyivät ennen kaikkea digitaalisten oppimateriaalien lisensseihin. Kuormitustekijänä nousi esiin myös opiskelijoiden poissaolotietojen kirjaaminen.
OAJ:n Tuomo Laakson ja Mirjami Lehikoisen mukaan alkuvaiheessa osa lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista ohjasi opettajiaan seuraamaan ja kirjaamaan poissaoloja laajemmin kuin laki edellyttää.
Laakso kertoo, että nyt keskustelu liittyy enemmän perusopetuksen tuottamaan osaamiseen, huoleen opiskelijoiden koulukuntoisuudesta ja oppimisen tuen uudistukseen.
Ylimääräiselle kirjaamiselle tai peräänsoittelulle ei edelleenkään ole tarvetta.
– Pitää muistaa, että myös huoltajalla on lain mukaan vastuu seurata oppivelvollisen huollettavansa opiskelua, Laakso sanoo.
Suurissa lukioissa oppivelvollisuuslaki on muiden viime vuosina toteutettujen uudistusten kanssa lisännyt hallinnollista työtä. Myös opetusryhmät ovat kasvaneet.
Mitä tulee oppivelvollisten lukio-opiskelijoiden heikentyneisiin opiskeluvalmiuksiin ja tuen tarpeeseen, suuret lukiot näyttävät pääsevän pieniä lukioita ja ammattioppilaitoksia vähemmällä. Tätä mieltä on myös Seinäjoen lukion opo Sanna Försti.
– Me ollaan suuri lukio, melkein tuhat opiskelijaa. Ei lakimuutos meillä ihan valtavasti ole näkynyt.
Pienempiin lukioihin tullaan usein sisään matalammalla keskiarvolla tai kokonaan ilman karsintaa. Niissä tukea tarvitsevia oppivelvollisia opiskelijoita voi olla enemmän ja opettajien työt lisääntyvät.
Seinäjoella lakiuudistus on Förstin mielestä ryhdistänyt poissaolojen seurantaa.
– Mahdolliset koulupudokkaat huomataan nopeammin.
Lukiolaisten arjessa oppivelvollisuus näkyy ilmaisina oppimateriaaleina. Ja ne ovatkin Förstin mukaan erinomainen asia.
– Kyllähän lukio-opiskelu oli ennen jäätävän kallista, kun piti ostaa kirjat ja tietokoneet. Monessa perheessä mietittiin, onko varaa laittaa lapsi lukioon.
Uusi laki takaa maksuttomat materiaalit ja opiskelun alle 21-vuotiaille toisen asteen opiskelijoille. Se on myös OAJ:n mukaan suurimpia uudistuksella saavutettuja hyötyjä.
Opettajia kuullaan oppimateriaalien hankinnoissa pääsääntöisesti hyvin, kertovat OAJ:n kyselytulokset.
Kuitenkin lähes joka kolmas lukiokyselyyn vastanneista katsoi, että materiaalien laatu on heikentynyt lakiuudistuksen jälkeen.
Laakso arvelee tämän johtuvan rahasta.
– Kun koulutuksen järjestäjä hankkii oppimateriaalit keskitetysti samasta paikasta, kustantajat kilpailevat hinnalla aiemman laadun sijaan.
Oletetaan, että alussa tapaamamme nuori saa ja ottaa vastaan tarvitsemansa tuen. Hän motivoituu opiskelemaan. Pian hän pääsee juhlimaan sekä valmistumistaan että 18-vuotispäiväänsä.
Mitä seuraavaksi?
Monilla toiselta asteelta valmistuneilla on olemassa suunnitelma jatkosta. Yksi pääsee töihin, toinen armeijaan tai siviilipalvelukseen, kolmas jatkaa opintoja korkeakoulussa.
Sitten ovat he, jotka jäävät koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Heitä kutsutaan neet-nuoriksi. Lyhenne tulee sanoista not in education, employment or training.
Aluepäällikkö Tiina Hörkkö ja etsivän nuorisotyön yksikön päällikkö Mikael Metsälä Helsingin kaupungin nuorisopalveluista nostivat neet-nuorten tilanteen esiin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan 8. tammikuuta.
”Hyvistä tavoitteista huolimatta toisen asteen uudistus on jopa lisännyt nuorten syrjäytymistä”, on kirjoituksen otsikko.
Helsingissä nuorisotyö on mukana oppivelvollisuustiimissä, johon kuuluu oppivelvollisuusasiantuntijoita ja -ohjaajia, sosiaalityöntekijä ja terveydenhoitaja.
Jos uusi oppivelvollisuus onkin auttanut nuoria peruskoulun ja toisen asteen välisen nivelvaiheen yli, Hörkön ja Metsälän mielestä pudokkuusongelma on osittain siirtynyt seuraavaan nivelvaiheeseen.
Helsingissä oli vuonna 2023 noin 15 000 neet-nuorta eli 13 prosenttia 18–29-vuotiaiden ikäryhmästä. Lähes puolet heistä oli suorittanut toisen asteen tutkinnon. Tiedot perustuvat Helsingin kaupungin PTC Services -asiantuntijayritykseltä tilaamaan selvitykseen.
”Tämä kertoo siitä, ettei toisen asteen koulutus takaa sujuvaa siirtymää jatko-opintoihin tai työelämään”, Hörkkö ja Metsälä kirjoittavat.
Opettaja-lehden haastattelussa kaksikko toivoo paitsi vahvempaa tukea tähän nivelvaiheeseen, myös radikaalia uudistusta korkeakoulujen valintajärjestelmään.
Heidän mielestään Suomessa pitäisi ottaa käyttöön osassa Euroopan maita jo käytössä oleva malli. Siinä kaikki pääsevät aloittamaan korkeakouluopinnot. Valinnat sekä karsinta tapahtuvat opintojen aikana.
Tämä antaisi nuorelle aikaa etsiä ja löytää oma alansa. Nykyiset ensikertalaiskiintiöt painostavat Hörkön ja Metsälän mukaan nuoria valitsemaan heti oikein.
– Kuinka moni meistä aikuisista on sillä alalla, jonka on valinnut ensimmäiseksi ammatikseen? Minulla on vaihtunut jo kolme kertaa, Hörkkö toteaa.
Hän painottaa myös joukkoon kuulumisen merkitystä.
– Aika moni nuori sanoo, että olisi kiva, jos vappuna olisi haalarit. Eiväthän he haalareita kaipaa vaan kuulumisen kokemusta.
Hörkkö ja Metsälä uskovat, että kokemus voisi kantaa nuorta, vaikka tämä karsiutuisikin korkeakoulusta.
OAJ:ssä ei ole tällaista pohdittu eikä järjestöllä ole asiaan virallista kantaa. Tuomo Laakso toteaa kuitenkin, ettei suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ole ollut missään vaiheessa sellaista logiikkaa, että opiskelijoita otetaan ensin sisään ja sitten pudotetaan.
– Lähtökohta on ollut se, että niitä tuetaan, ketkä otetaan.
Hän muistuttaa, että täysi-ikäisellä on oikeus olla opiskelematta, pitää välivuosia ja päättää itse elämästään.
Alussa kuvittelemallesi nuorelle on nyt olemassa rakenteellinen turvaverkko. Se on kaikkien tähän juttuun haastateltujen mukaan lakiuudistuksen hyvä puoli.
Jokaiselle peruskoulun päättävälle on tarjolla ohjausta ja toisen asteen opiskelupaikka. Potentiaaliset pudokkaat huomataan paremmin.
Nämä asiat nousivat esiin myös Valpas-verkoston oppivelvollisuusvalvojille viime ja tänä vuonna tehdyssä kyselyssä. Vastaajat kuitenkin pohtivat, menivätkö rahat oikeaan paikkaan, kun koulupudokkuuden juurisyyt ovat nuorten mielenterveyden ja elämänhallinnan ongelmissa.
”Koulupaikka tekohengittää hetken, mutta ei käy terapiasta”, kirjoitti eräs kyselyyn vastanneista.
OAJ:n Laakson ja Lehikoisen mukaan juurisyiden korjaaminen ja oppivelvollisuuden laajentaminen eivät ole toisiaan poissulkevia vaihto- ehtoja vaan molempia tarvitaan.
Järjestössä uskotaan, että uudistuksella on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Olennaista on saada koko oppimisen tuen ketju kuntoon – aina peruskoulusta tuvaan ja edelleen toiselle asteelle.
Laakso huomauttaa, että valtion vastuulla on varmistaa, että toisen asteen oppilaitosverkko on riittävän kattava ja saavutettava.
Myös riittävä opetuksen määrä ja opettajien aika sen valmisteluun pitää taata, Lehikoinen lisää.
OAJ:n mukaan toiselle asteelle tarvittaisiin selkeät koulutuksen laadun tavoitteet ja kriteerit.
– Kokonaisuutta pitää tarkastella. Nyt sitä on osittain tehty, mutta paljon on vielä tehtävää, Laakso sanoo.