Susanna Ahvalo työskenteli kymmenen vuotta työyhteisössä pitäen sisällään salaisuutta

Kansankynttilä, jolla on moitteeton käytös, elintavat ja ulkoinen olemus. Esimerkki paitsi lapsille myös muille kansalaisille.

Opettajiin on perinteisesti kohdistunut suurempia odotuksia kuin muihin rivityöntekijöihin.

Susanna Ahvalo työskenteli espoolaisessa koulussa kymmenen vuotta pitäen sisällään salaisuutta.

Kun opettajanhuoneessa keskusteltiin tulevien päihdeinfojen sisällöstä tai oltiin kosteissa bileissä, hän olisi halunnut avata suunsa.

Pikkujouluissa työkaverit ihmettelivät Ahvalon absolutismia. Hän selitti, että perheessä on ollut alkoholismia. Vasta, kun aika oli kypsä ja itsetunto tarpeeksi vahvalla pohjalla, hän kertoi työyhteisölleen: “Olen toipuva alkoholisti.”

 

Teini-ikäisenä Ahvalo huomasi, että humala maistuu poikkeuksellisen makealle.

– Oli helppo juoda. Tykkäsin erityisesti nousuhumalan tunteesta.

Yliopistossa opiskeluaikaan kuuluivat bileet liki joka toinen päivä. Sieltä löytyi myös juomisseuraa humalahaluisista opiskelutovereista. Ahvalolle lankesivat luontevasti ylioppilaskunnan bilemestarin hommat.

– Opiskelukaverit ihmettelivät, kuinka joku voi juoda noin paljon: ryyppäsin miespuoliset kaveritkin pöydän alle. Joka kännin seurauksena oli muistinmenetys.

Ahvalon opiskeluista ei pitkän päälle tullut enää mitään.

– Luulin, että elin normaalia opiskelijaelämää. Olin fiksu ja päässyt yliopistoon, joten en voinut olla alkoholisti.

Kun opinnot eivät edistyneet kolmeen vuoteen, Ahvalo päätti lopettaa koulussa käymisen.

– Ajattelin, etten haluakaan luokanopettajaksi, koska opettaja ei voi bilettää päivittäin. Arvomaailmani oli tuolloin melko lailla omituinen.

Pikkujouluissa työkaverit ihmettelivät Ahvalon absolutismia.

 

Raitistunut alkoholisti. Sellaiseksi Ahvalo itseään tänään kutsuu. Hän on ollut raittiina 20 vuotta.

Sitä edeltäviin vuosiin mahtui paniikkihäiriö- ja masennusdiagnoosi ja itsensä hallitsematonta hoitamista rauhoittavilla lääkkeillä ja alkoholilla. Ahvalo yritti kuiville lukuisia kertoja.

– Sitten saavutin pohjan. Tajusin, että nykyinen elämäntyyli johtaa johonkin, mistä ei ole enää paluuta. Soitin ystävälleni, joka auttoi minut vertaistuen piiriin.

Kaksi vuotta raitistumisestaan Ahvalo palasi luokanopettajaopintoihin ja erikoistui kuvataideopeksi. Hän sai töitä Kilonpuiston koulusta Espoosta, jossa työskentelee edelleen.

Raitistuminen ei sujunut ilman karikkoja. Viina vaihtui toiseen riippuvuuteen, ja Ahvalo suoritti työtään pakonomaisesti.

– Jotain puuttui elämästä, mutta en tiennyt mitä, kunnes lääkäri ehdotti meditaatiota. Sain siitä ja mindfulnessista työkalun, jolla löysin pikkuhiljaa mielenrauhan.

Tänään Ahvalo tarjoaa mindfulness ja addiktio -koulutuksia, jotka valmentavat ihmisiä irti haitallisista käyttäytymismalleista.

– Toiveenani on järjestää kursseja erityisesti nuorille naisille.

 

 

Salaisuuden Ahvalo piti pitkään. Hän pelkäsi, etteivät muut opettajat, oppilaat ja vanhemmat luota raitistuneeseen alkoholistiin.

– Halusin pitää ihmiset käsivarren mitan päässä. Kun sain pari läheisempää työkaveria, kerroin heillekin vain, että iltani kuluvat jossain vertaistukiryhmissä.

Tullessaan nykyiseen työpaikkaansa Ahvalo kertoi taustastaan heti työterveydessä.

– Pomolle mainitsin asiasta myöhemmin. Hän suhtautui tyynen asiallisesti. Olin turhaan pelännyt reaktiota.

Työterveydestä tarjottiin apua, mutta Ahvalolle riitti oman tukiverkoston apu.

– Addiktion tai päihderiippuvuuden pohjalla olevia traumoja ja työssä jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä työstin vuosia psykoterapiassa.

Ahvalo toteaa, että voimakas pelko hylätyksi tulemisesta oli hänen omaa ajatusrakennelmaansa.

– Se ei välttämättä vastannut todellisuutta. Toisaalta oli hyvä, että oma sisäinen ääni suojeli, kun olin herkimmilläni. Jos ihan raittiuden alussa rupeaa huutelemaan kylillä, raittiina oloon voi alkaa kehittyä painetta: on raittiina muiden takia. Sellainen raittius harvoin kantaa.

Jos työyhteisö on terve, sen pitäisi pystyä kantamaan koko ihmisyyden kirjo.

 

Vuosien mittaan Ahvalon itsetuntemus- ja -luottamus vahvistuivat niin, että hän uskalsi luottaa myös muihin.

– Kun olin ollut raittiina 15 vuotta ja kerroin ystävälleni tulevaisuuden haaveistani, hän kysyi, mikä on haaveiden esteenä. Tiesin heti vastauksen: taustani piilottelu. Päätin saman tien paljastaa tarinani tutun toimittajan kautta, joka työskenteli iltapäivälehdessä.

Ahvalo halusi näyttää, että tässä ollaan karmit kaulassa tällaisen tarinan kanssa.

– En kertonut koulussa lehtijutusta. Opettajakaverit suhtautuivat repäisyyn kohteliaasti, kukaan ei kyräillyt. Ihana yllätys oli, että sain asiasta pelkästään positiivista palautetta. Tosin, olin jo niin vankalla perustalla, että olisi ollut aivan samantekevää, jos joku ei olisi tykännyt.

Myös oppilaat ja heidän vanhempansa olivat Ahvalon tukena. Opettaja kiertää nykyisin eri kouluissa pitämässä päihdeinfoja.

– Oppilaat sanovat, että vitsit kun siistiä ja että hei, ollaan nähty sinut Tiktokissa.

 

 

Päihdeinfojen yhteydessä kollegoja on tullut kertomaan samantyyppisistä taustoista, erilaisuuden kokemuksista ja hylätyksi tulemisen pelosta.

Ahvalo on myös miettinyt, millainen opettaja voi olla ulkonäöltään. Voiko opettajan työssä pitää bändipaitoja? Voivatko tatuoinnit näkyä työssä?

– Eräs proffa sanoi opeopintojen luennolla aika provosoivasti, että jokaisella opettajalla pitäisi olla rankka tausta, että pystyisi tajuamaan oppilaita, kun he ovat myrskyn silmässä.

Ahvalo ajattelee, että oppilaat pystyvät olemaan maailmassa omana itsenään, kun he näkevät erilaisuutta. Se on hänestä yksi tärkeimmistä asioista, mitä voi oppilaille antaa.

– Luin juuri opettajien Facebook-ryhmästä, kuinka nuoret opettajat kokevat, etteivät pysty olemaan työpaikalla oma itsensä, koska pelkäävät ammattilaisuutensa kärsivän muiden silmissä.

Ahvalon mukaan kannattaa pohtia, ovatko uskomukset ja pelot kanssaeläjien ennakkoluuloista omassa päässä.

– Jos työyhteisö on terve ja yhteishenki hyvä, sen pitäisi pystyä kantamaan koko ihmisyyden kirjo. Suosittelen, että jokainen kuuntelisi itseään. Sen tietää, kun on valmis kertomaan. Uskon sisäiseen viisauteen.