Yksilöllistäminen silppusi opettajan työn

Opettajalla on edessään melkoinen savotta, kun samassa ryhmässä saattaa opiskella paljon tukea tarvitseva pitkäaikaistyötön ja valmis ammattilainen, joka on tullut täydennyskoulutukseen.

– Aikuisopiskelussa jokaisella opiskelijalla on oma tarinansa. Opettajan täytyy pitää mielessään kunkin yksilöllinen tilanne ja räätälöidä henkilökohtainen opintopolku sen mukaisesti, sosiaali- ja terveysalan opettaja Petri Karoskoski Tampereen aikuiskoulutuskeskuksesta kertoo.

Karoskoski opettaa tulevia lähihoitajia, hoiva-avustajia ja koulunkäynninohjaajia, joiden keski-ikä on neljänkymmenen nurkilla.

Vuonna 2018 voimaan astunut ammatillisen koulutuksen reformi toi henkilökohtaistamisen vaateen rytinällä myös ammatilliseen aikuiskoulutukseen.

– Sinänsä hyvä tavoite on tuonut opettajan työhön monenlaista säätöä ja sähläämistä, Karoskoski sanoo.

Aina tulee joku uusi rekisteri!

Jokaisen opiskelijan yksilöllisestä edistymisestä halutaan pysyä perillä, ja se tarkoittaa jatkuvaa suoritusten kirjaamisrumbaa.

– Aina tulee joku uusi rekisteri, johon täytyy viedä suoritukset!

Tekemättäkään tätä hommaa ei voi jättää, sillä oppilaitoksen rahoitus määräytyy pitkälti kirjattujen opintosuoritusten perusteella.

Monenlaiset koneelle syöttämiset nielevät opettajan työaikaa.

– Kirjausten pitäisi sujua näppärämmin, ja ohjelmistot kaipaavat kehittämistä. Työaikaa tuhraantuu myös koneiden toimintahäiriöihin.

Karoskoskesta tuntuu, että opettajan työ on pitkälti valjastettu järjestelmän palvelemiseen. Aikuispedagogiikan kehittäminen on jäänyt taka-alalle.

Reformi toi ammatilliseen aikuiskoulutukseen myös yleiset tutkinnon osat eli yto-opinnot, joissa harjoitetaan esimerkiksi matematiikan, äidinkielen ja kestävän kehityksen taitoja. Samaan aikaan nyrhittiin tunteja pois ammattiaineiden lähiopetuksesta.

– Yto-opinnot vievät opettajalta aika lailla paukkuja, ja ne ovat eriytyneet omaksi saarekkeekseen. Minusta olisi mielekkäämpää tuoda ainakin aikuisille ammattisivistystä ammatillisten aineiden kautta, Karoskoski sanoo.

Lähiopetustuntien vähentäminen taas tarkoittaa turboahdettua opetusta.

– Pitää luennoida enemmän ja tehdä ryhmätöitä vähemmän, vaikka se ei olisi pedagogisesti järkevää.

Yleislääkkeenä ajan puutteen ongelmiin tarjotaan verkko-opetusta.

– Osalla aikuisista digitaidot ovat niin heikot, että omaehtoinen aineistojen tutkailu ei onnistu. Toimivat verkko-opinnot vaativat opettajaltakin paljon työtä ja digitaalisten välineiden laaja-alaista hallintaa.

Karoskoski toimii OAJ:hin kuuluvassa Aikuisopettajien liitossa Akolissa ja seuraa sitä kautta aikuiskoulutuksen tilannetta koko maan tasolla.

Hän on kuullut monen Akolin jäsenen huokaisevan, että työ on muuttunut sillisalaatiksi.

Jollekin työtehtävien monipuolisuus on tervetullutta vaihtelua, mutta varsinkin vanhimmat opettajat kokevat työn silppuuntumisen raskaana.

– Aivot eivät toimi yhtä nopeasti kuin kolmekymppisellä. Tulee stressin myötä unohteluja ja osaaminen alkaa notkahtelemaan.

Toisaalta kokenut työntekijä uskaltaa sanoa asiat suoremmin kuin nuori opettaja, joka vasta aloittelee työuraansa.

– Olenkin ottanut omassa työyhteisössäni äänitorven roolin. Tämä on mukava talo olla töissä, ja täällä työntekijää kuunnellaan, kohta kuusikymppinen Karoskoski sanoo.

Muutosrytäkässä moni ammatillinen opettaja on lujilla.

– Moni miettii itsekseen, olenko minä se heikko lenkki. Usealle on myös epäselvää, mitä kaikkea opettajalta vaaditaan ja mikä on riittävä työpanos.

Ay-aktiivina Karoskoski on ajanut sitä, että pitkään ammatillisina opettajina toimineet pääsisivät työelämäjaksoille päivittämään osaamistaan, vaikka yhdeksi viikoksi viiden vuoden välein.

– Opettaja ei ole katu-uskottava, jos hän ei tunne työelämää, johon opiskelijoita kouluttaa.

Joskus tempoilevat muutokset ihmetyttävät pitkän linjan opettajaa.

– Aikuiskasvatusta tutkitaan seitsemässä yliopistossa. Mietin mielessäni, kuinka paljon uudistukset nojautuvat tutkittuun tietoon ja kuinka paljon kyse on halusta säästää.

Pitkän linjan opettajaa surettaa myös koulutuksen tiukka taloustilanne.

– Haluaisin nähdä sen päivän, että aikuistenkin oppilaitoksissa päästäisiin keskittymään tekemiseen ilman, että tarvitsisi aina miettiä, missä tingitään ja milloin ovat seuraavat yt-neuvottelut.

Karoskosken oma jaksaminen on nyt entistä paremmissa kantimissa, sillä hän jäi vuosi sitten osa-aikaeläkkeelle silmävamman takia ja tekee 50-prosenttista työaikaa.

– Nyt minulla on onni keskittyä perustyöhön. Voin olla vanhanaikainen opettaja, joka valmistelee materiaalin, pitää oppitunnit, ohjaa työssäoppimista ja arvioi näyttöjä. Minun ei tarvitse raahautua päivästä toiseen niin kuin niiden kollegojen, joilla ei ole aikaa miettiä juuri muuta kuin päivittäistä selviytymistä.

Karoskoski saa ajatukset irti työstä kuntoilemalla ja tekemällä remontti- ja pihahommia.

Mies on jo katsellut, olisiko asfaltti riittävän kuivaa moottoripyörälenkille.