Suomeen tulee isoja kansainvälisiä päiväkotiketjuja, jotka eivät huomioi päätöksenteossaan suomalaisen järjestelmän erityispiirteitä. Ketjuissa henkilöstön koulutustaustasta ei välitetä, koska ajatuksena on, että kuka tahansa pystyy toteuttamaan niiden tarkasti suunniteltua ohjelmaa. Valmiin ohjelman vuoksi kasvatushenkilöstön autonomia voi joutua uhatuksi.
– Tällaista voi seurata, jos yksityisen varhaiskasvatuksen voitontavoittelua ei rajoiteta, sanoo varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori Satu Valkonen Helsingin yliopistosta.
Hän ei pidä mahdottomana sitäkään, että yksityiset varhaiskasvatusyritykset alkavat korottaa maksujaan, valikoida asiakkaitaan nykyistä enemmän ja jopa irtisanoa hankalia lapsia.
Skenaariot voivat tuntua epätodennäköisiltä. Valkonen huomauttaa, ettei kymmenien päiväkotien lakkauttamista taloussyistä pidetty todennäköisenä. Kuitenkin päiväkotiketju Touhula hakeutui keväällä yrityssaneeraukseen ja kävi yt-neuvottelut, joiden tuloksena se lakkauttaa 43 päiväkotia eri puolilta Suomea.
– Kun Australiassa ABC Learning -ketju joutui lakkauttamaan hirveästi päiväkoteja, se oli puheissa varoittava esimerkki, mutta ei ajateltu, että niin voisi käydä Suomessa, Valkonen toteaa.
Touhula on tehnyt uusia rahoitus- ja omistusjärjestelyjä, joiden turvin sen yli 140 päiväkotia jatkaa Suomessa toimintaansa. Touhulan pääomistajana jatkaa ruotsalainen pääomasijoitusyhtiö EQT.
Osa lakkautetuista päiväkodeista siirtyy kilpailevalle Pilke-ketjulle. Samalla Pilke nousee päiväkotien määrässä mitattuna Touhulan ohi Suomen suurimmaksi yksityiseksi päiväkotiketjuksi.
Pilkkeen uudeksi omistajaksi on vaihtumassa norjalainen varhaiskasvatuksen yritys Läringsverkstedet.
Yksityinen päiväkoti voi olla perheille yhtä hyvä vaihtoehto kuin kunnallinenkin.
Valkonen huomauttaa, että on tärkeää tehdä ero yrityspohjaisten, voittoa tavoittelevien, ja yhdistyspohjaisten, voittoa tavoittelemattomien yksityisten päiväkotien välille. Hänestä yksityiset päiväkodit voivat olla yhtä hyvä vaihtoehto perheille kuin kunnan ylläpitämät, mutta voitontavoittelu voi tuoda mukanaan ongelmia.
Viime vuosina juuri yrityspohjaisten, voittoa tavoittelevien päiväkotien määrä on Suomessa kasvanut. Samalla omistus on keskittynyt, kun isot ketjut valtaavat alaa.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin mukaan tammikuussa 2019 Suomessa oli 468 yksityistä varhaiskasvatuksen palveluntuottajaa, joista yrityksiä oli reilusti yli puolet. Kolmen suurimman yrityksen omistuksessa oli noin 36 prosenttia kaikista yksityisistä päiväkodeista, 356 kappaletta.
– Keskeinen kysymys, joka ohjaa minun ajatteluani, on se, miten hyvin rahan tekeminen ja lapsen etu ja oikeus varhaiskasvatukseen sopivat yhteen, Valkonen sanoo.
Niin, sopivatko ne yhteen?
– Näyttää siltä, että eivät ehkä hirveän hyvin kaikissa tapauksissa sovi.
Perusopetuksessa voitontavoittelu on kielletty.
Valkonen pitääkin hyvänä, että opetus- ja kulttuuriministeriö selvittää parhaillaan, voidaanko varhaiskasvatuksen voitontavoittelua rajoittaa. Esimerkiksi perusopetuksessa voitontavoittelu on kielletty. Valkonen on ollut ministeriön kuultavana osana työryhmää selvitystyön aikana.
Kunnat katsovat, että yksityisiltä ostaminen on kustannustehokas ja perheiden valinnanvapautta lisäävä tapa tuottaa varhaiskasvatuspalveluja. Tämä käy ilmi joulukuussa 2015 toteutetusta opetusministeriön selvityksestä.
Valkonen kuitenkin kyseenalaistaa sen, että valinnanvapaus loisi yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja tasa-arvoa.
– On osoitettu, että perheillä ei ole riittävästi tietoa perustavanlaatuisten valintojen tekoon päiväkotia valitessaan, Valkonen kertoo.
Valkosen mukaan erityisesti yksityiset, voittoa tavoittelevat päiväkodit usein mainostavat esimerkiksi kaupallisilla opetusmateriaaleilla, koska ne pyrkivät saamaan asiakkaita ja kasvattamaan liiketoimintaa.
– Se saattaa luoda käsityksen, että yksityinen on laadukkaampaa ja parempaa, Valkonen sanoo.
Todellisuudessa kunnallisessa varhaiskasvatuksessa saatetaan tehdä samankaltaisia asioita, vaikka kaupallisia materiaaleja ei käytetä niin paljon. Yksinkertaistetusti: vaikka vain yksityisessä päiväkodissa mitattaisiin lasten liikkumista sovellusten avulla, se ei tarkoita, etteivät lapset liikkuisi kunnan päiväkodissa.
Kustannustehokkaampia yrityspohjaiset palvelut voivat olla. Valkonen sanoo, että koska yritysten tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, niissä katsotaan tarkkaan, missä kuluissa voi säästää. Esimerkiksi siivous- ja keittiöhenkilökuntaa ei välttämättä palkata samalla tavalla kuin kunnallisella puolella. Silloin kasvatushenkilöstö voi joutua tekemään siivous- ja keittiötöitä, ja niihin kuluva aika on pois perustyöstä.
Valkonen huomauttaa myös, että erityisesti yksityisten, voittoa tavoittelevien päiväkotien palkat voivat olla matalampia ja työehdot huonommat kuin kunnallisella puolella.
Taiteen perusopetus toimii avustusten ja tukien varassa
Vaikka taiteen perusopetus voi olla kunnallista tai yksityistä, se on aina voittoa tavoittelematonta, luvanvaraista ja lailla säädeltyä, rehtori Paula Jordan Espoon musiikkiopistosta painottaa.
Siksi sille on luotu tukijärjestelmä, jonka ansiosta osan oppilaitosten toiminta on suhteellisen vakaata. Esimerkiksi Jordanin johtama Espoon musiikkiopisto on ollut jo vuosikymmeniä opetustuntikohtaisen valtionosuuden piirissä.
Jordanin mukaan musiikkiopistojen rahoituksesta noin puolet tulee valtionosuuksista, neljännes kunnilta ja neljännes asiakasmaksuista.
– Se on sellainen karkea kaava, joka vaihtelee paljonkin. Jotkut kunnat pystyvät varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella vähän enemmänkin tukemaan, kun on vähemmän toimijoita, Jordan sanoo.
Kuitenkin hänen mukaansa taiteen perusopetuksen toimijat ovat hyvin erilaisissa asemissa. Hän on seurannut tilannetta pitkään, sillä hän toimi aiemmin Taiteen perusopetusliiton hallituksessa, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana.
Toiseksi vakain tilanne on Jordanin mukaan harkinnanvaraista valtionavustusta saavilla oppilaitoksilla, mutta avustukset voivat vaihdella vuosittain. Tiukimmilla ovat ilman valtionavustusta toimivat oppilaitokset. Niiden toiminta on usein kunnallisen tuen varassa, ja kuntien talousvaikeudet voivat aiheuttaa merkittäviä leikkauksia rahoitukseen.
Jordan toteaa, että taiteen perusopetusta koskevat samat hankaluudet kuin muuta koulutusta. Esimerkiksi haja-asutusalueilla on vaikea löytää päteviä opettajia.
Taiteen perusopetuksen laadun takaa kuitenkin hänen mielestään virallinen asema osana yleissivistävää koulutusjärjestelmää. Opetus perustuu yhteisiin opetussuunnitelman perusteisiin, ja opettajien pätevyysvaatimuksena on korkeakoulututkinto.