Ville Alavan työarkeen Turun ammatti-instituutin Juhannuskukkulalle vie 80 askeleen portaikko. Työläältä tuntuu myös Alavan tie opettajaksi.
Nuorena opettajan ammatti tuntui tavoittamattomalta. Opettajathan ovat hyviä koulussa, minä en, Alava ajatteli. Painolastina oli myös änkytystaipumus, joka nakersi itseluottamusta.
Alava päätti peruskoulun 6,8:n keskiarvolla kymppiluokan käytyään ja meni amikseen opiskelemaan sähköasentajaksi. Motivaatio oli hukassa. Nuorimies bailasi mieluummin kuin pänttäsi.
Amisopintojen puolivälissä hän sisuuntui. Alavaa otti päähän, kun muut etenivät ja hän polki paikallaan.
– Mietin, että joko lopetan kokonaan tai alan opiskella. Äiti vähän auttoi päätöksenteossa. Sitten alkoi kova nousu, ja numerot nousivat kahdella tai kolmella.
Amiksesta Alavan tie vei tekniikan alan opintoihin Turun ammattikorkeakouluun ja myöhemmin yliopistoon fysiikan opettajaopintoihin. Vielä yliopistossa opiskelutoveri yritti vetää mattoa Alavan opettajahaaveiden alta.
– Hän sanoi minulle suoraan, että ”et sä pärjää opettajana, koska sä änkytät”.
Nyt Alava on ollut sähköalan lehtorina Juhannuskukkulalla yli 20 vuotta. Opettaessaan hän on aina valmis selittämään uudelleen ja näyttämään kädestä pitäen vielä kerran, mitä pitää tehdä. Perusteellisesti.
– Opetan siten, miten minulle olisi pitänyt nämä asiat opettaa.
Etäiseksi ei saa jäädä. Opettajan pitää olla oma aito itsensä ja helposti lähestyttävä. Virheistä ei piiskata, niistä opitaan.
– Yksi opiskelija sanoi, että osaan sanoa huonotkin asiat hyvin.
Kun ysiluokkalaiset tulevat tutustumaan amisopintoihin, Alava päästää heidät aina tekemään jotain. Hän toivoo, että päivistä jää sellainen jälki, että sähköpuolella on hyvä fiilis.
– Ne ei muista yhtään, mitä tehtiin mutta ne muistaa, miten niitä kohdeltiin. Tutustumispäivien kautta tänne on tullut moni opiskelija.
Lähiopetuksen väheneminen on ollut viime vuodet ammatillisen koulutuksen kuuma puheenaihe. Työelämästä on kuulunut kovaakin kritiikkiä siitä, että ammattiin opiskelevilla ei ole riittäviä taitoja työharjoitteluun mennessään.
Alavalle keskustelu on tuttu, mutta omista opiskelijoistaan hän ei ole tällaista palautetta saanut.
Hän opettaa sähköalaa kaksoistutkintoa tekeville. Opiskelijat tulevat kouluun hyvillä keskiarvoilla ja heillä on tuen tarpeita keskimääräistävähemmän.
Alavan mielestä ammatillinen koulutus on tällä hetkellä turhan paljon työelämän ammattilaisten vastuulla. Häntä mietityttää sekin, että vastuuta annetaan niille, joilla ei ole pedagogista ammattitaitoa.
OAJ ajaa ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen tuntuvaa lisäämistä.
Jos Alavalla olisi lisää opetustunteja, hän syventäisi opiskelijoidensa teoriaosaamista.
– Ja kun tämä porukka havittelee ammattikorkeaan, joku ehkä yliopistoonkin, niin niitä valmiuksia voisi myös lisätä.
Olen amikselle paljon velkaa, ajattelee Alava. Opintojen kautta löytyi sydämen ala ja lopulta ura.
Hän on opettanut sähköalan kursseja sivutoimisesti myös Turun ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän on pätevä opettamaan fysiikkaa ja matematiikkaa lukiossa. Amis tuntuu silti omimmalta.
Opiskelijoiden oivalluksia ei voita mikään: kun tehdään vaikka ensimmäinen sähkötyö, opiskelija painaa kytkintä ja lamppu syttyy.
– Se hymy, kun hän käsittää, että on onnistunut. Se on hieno hetki.
Työssään Alava on huomannut, että jotkut nuoret ovat valmiita heittämään hanskat tiskiin nopeastikin. Aivan kuten hän itse aikoinaan.
– Sitten keskustellaan. Joillekin kerron oman stoorini, ja todetaan, että ei ehkä kannatakaan tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä.
Vaikka opiskelijan palo käytännön sähkötöihin olisi kova, hänen täytyy ymmärtää myös matematiikan ja fysiikan lainalaisuuksia.
Opettajakokemuksen kartuttua Alavaa alkoi turhauttaa alansa opetusmateriaalit. Ne olivat hänestä liian teoreettisia ja vaikeita.
– Tuskailin, miten minä tämänkin opetan, kun kukaan ei ymmärrä tästä mitään.
Niinpä Alava alkoi tehdä opetusmateriaaleja helpottamaan omaa opetustaan. Kun hän huomasi kollegoiden pähkäilevän samoja asioita, hän alkoi koota materiaalejaan oppikirjaksi.
Oppimateriaaliprojekti alkoi kokeiluna. Nyt Sähkötekniikka 2021 -kokonaisuuteen kuuluu kaksi oppikirjaa, ratkaisukirjat sekä maksuttomia videoita, tietovisoja ja oppimispelejä. Ne kattavat kaksi ensimmäistä osaa sähkö- ja automaatioalan perustutkinnosta.
– Kivaa hommaa se on. En olisi uskonut pystyväni tämmöiseenkin.
Alava on ollut yhteydessä sähkö- alan opettajiin kaikissa Suomen ammatillisissa opinahjoissa. Hän arvioi materiaalinsa olevan käytössä vähän yli puolessa Suomen amiksista.
Samalla hän on verkostoitunut kollegoiden kanssa.
– Sähköalan opettajat kommunikoivat erittäin vähän keskenään. Ehkä olen ollut pelinavaaja siinä.
Änkyttämisestäkään ei tullut uran este. Edelleen jännissä paikoissa Ville Alavan puhe voi nopeutua ja katkoksia tulla, mutta ei hän asiaa arjessa mieti.
Vahvuutenaan hän pitää sitä, että osaa kertoa muille opettajille, mitä kannattaa huomioida, kun kouluun tulee änkyttävä opiskelija.
Omaa polkuaan miettiessä Alava on kiitollinen siitä, ettei opettaminen jäänyt haaveeksi. Esimerkillään hän koittaa saada opiskelijat uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa.
– Jos on kutsumusta, niin toteuttamaan sitä vaan.