Veeärrää empatia edellä

Teollisuuskatu 23, Helsinki, vuosi 2006. Ulla Engeström pakertaa tohtoriopintojen parissa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä.

Web 2.0 on kova juttu. Siis se, että netti on siirtymässä harppauksin kohti aiempaa toiminnallisempia sovelluksia ja tuotannon demokratisoitumista. Tavallisistakin ihmisistä on tulossa sisällöntuottajia ja -jakajia. Esimerkiksi sosiaalinen videopalvelu Youtube oli syntynyt vuonna 2005.

Hyperlinkit, tuttavallisesti linkit, ovat juuri yleistyneet tekstien välillä. Ulla päättelee, että pianhan kuvistakin on tultava interaktiivisia, eli niihinkin voi laittaa linkkejä.

Neljä vuotta myöhemmin, kehittelyn jälkeen, ajatuksesta syntyy oma yritys, interaktiivisten kuvien julkaisu- ja oppimisalusta Thinglink.

Nyt Thinglinkillä on jo kymmeniätuhansia käyttäjiä suomalaisissa kouluissa. Oppilaat tekevät alustalle esimerkiksi esittelyjä lähiympäristöstään. Maailmanlaajuisesti alustaa käyttää yli kolme miljoonaa opettajaa ja opiskelijaa.

Viime vuonna mukaan Thinglinkiin tulivat 360-kuvat. Käytännössä virtuaalitodellisuuteen vievä 360-tarina tarkoittaa yksinkertaisimmillaan esimerkiksi kuvaa, jossa ympäristöstä näkyy koko 360 astetta. 360-kuvalla voi esitellä vaikkapa kantarellin kasvuympäristön.

360-yleiskuvaan liitetään tavallisia kuvia, esimerkiksi lähikuvia kantarellista, mahdollisesti myös metsän ääniä kuvauspaikalta. Kuvaa klikkaamalla voisi näkyviin saada esimerkiksi herkkukastikkeen reseptin. Myös videoiden upottaminen on mahdollista.

– Tekeminen opettaa suunnittelua ja taustoittamista, yhteistyötä ja mobiiliteknologian käyttöä. Samalla luova ilmaisu kehittyy kuvan, videon, äänen ja tekstin yhdistämisen kautta, Ulla avaa.

Thinglinkissä voi matkata jo yli 20 000 todelliseen paikkaan tai tilanteeseen. Kuukaudessa Thinglinkiin ladataan 250 000 uutta kuvaa, joista 3 000 on 360-kuvaa. Rekisteröityneet käyttäjät pääsevät näkemään kaikki kuvat.

Virtuaalitodellisuudessa oppimisesta puhutaan usein immersiivisenä oppimisena. Anteeksi siis mitä?

Ensinnäkin on virtuaalitodellisuus, tuttavallisesti vr, joka lyhentyy sanoista virtual reality. Se tarkoittaa tietokonesimulaatioon tai 360-asteisiin kuviin ja videoihin perustuvaa, usein kolmiulotteista ympäristöä. Vr-maailma voi olla keinotekoinen tai perustua todelliseen ympäristöön, kuten Thinglinkissä.

Tekotodellisuuteen päästään esimerkiksi laittamalla päähän vr-lasit.

Toiseksi immersiivisyydellä tarkoitetaan virtuaalitodellisuuteen uppoamista. Kokemus saattaa olla niin voimakas, että hetkeksi ulkopuolinen maailma unohtuu.

Immersiivisessä oppimisessa taas hyödynnetään vr:n immersiivisyyttä: tekotodellisuus mahdollistaa kokonaisvaltaisen oppimiskokemuksen.

Thinglink poikkeaa monista muista vr-oppimissovelluksista siinä, että alusta on tasavertainen toimijaverkosto: opiskelijat luovat virtuaalitodellisuutta itse ja jakavat sitä globaalissa oppimisympäristössä.

– Jos pelkästään kuluttaa mediaa, voi kadottaa itsensä. Tekeminen antaa uudenlaisia tapoja ilmaista itseään muuttuvassa maailmassa.

Ullan mielestä koko veeärrän ydin on oman ja toisen kokemuksen ymmärtämisessä ja siten ihmisryhmien lähentämisessä toisiinsa.

– Itse näen, että veeärrän potentiaali on nimenomaan sen kyvyssä opettaa empatiaa itseä ja muita kohtaan.

Tämä puoli vr:stä jää usein teknologiapuheen varjoon. Varsinkin Piilaaksossa Yhdysvalloissa, jossa Ullakin asuu.

Empatia kietoo yhteen kaikki neljä tasoa, joilla Thinglink operoi: yksilön ja ryhmän sekä paikallisen ja globaalin tason.

Yksilölle 360-tarinankerronta on uudenlainen tapa jakaa kokemuksiaan muille omalla äänellään. Tarinat toteutetaan usein ryhmässä, jolloin vuorovaikutus korostuu.

Paikallisella tasolla havainnoidaan omaa lähiympäristöä kenties arkihavaintoja tarkemmin. Globaali ulottuvuus taas voi auttaa ymmärtämään omia taustojaan sekä muita kulttuureja.

Esimerkiksi Savonlinnan normaalikoulun kuudesluokkalaiset tekivät keväällä opettajansa johdolla kaupunkitarinoita, kuten virtuaalivierailun Olavinlinnaan. Sitten oppilaat näyttivät tarinat paikallisen vanhainkodin asukkaille.

Vanhukset pääsivät virtuaalisesti kaupungille ja tarinoimaan siitä, millaista kaupungissa oli kasvaa vuosikymmeniä sitten. Nuoret puolestaan saivat vastalahjaksi kiinnostuneen yleisön tarinoilleen.

”Alusta tukee monilukutaidon kehittämistä.”

Ilman opettajia 360-tarinoista ei tulisi mitään. Opettaja organisoi ryhmätyöskentelyn ja huomaa oppilaittensa vahvuudet. Yksi innostuu äänen tallentamisesta, toinen valokuvista tai videosta, kolmas kirjoittamisesta.

Ilman hyvää dokumentointisuunnitelmaa oppilaat saattavat päätyä kuvaamaan mitä sattuu ja tarinan rakentaminen hankaloituu.

– Opettajan tärkein rooli on tukea suunnitelman tekemistä ja miettiä, miten ja kenelle valmis tarina jaetaan.

Materiaalin kerääminen yhteen kansioon tarinan luomista varten ottaa myös aikansa.

– Kun matskut ovat järjestyksessä, itse editointi on helppoa ja nopeaa, Ulla vakuuttaa.

Opeja tarvitaan myös kehittämään Thinglinkiä. Yhdysvalloissa mukana on sadan, Suomessa parinkymmenen opettajan kehittäjäyhteisöt, jotka antavat palautetta ja jakavat kokemuksia eri tilaisuuksissa.

Suomessa opettajat kiittelevät erityisesti sitä, että alusta tukee uuden opetussuunnitelman mukaista monilukutaidon kehittämistä.

– Kokeilujen valossa oman kokemuksen itsenäinen dokumentointi vaikuttaa realistiselta tavoitteelta erityisesti yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille oppilaille. Alaluokilla tarvitaan vielä vahvaa opettajan ohjausta.

Seuraava Ullan askel on tiivistää yhteistyötä kehittäjäopettajien ja tutkimusyksikköjen kanssa. Thinglink tekee jo yhteistyötä muun muassa Itä-Suomen ja Helsingin ylipistojen kanssa, mutta tutkimusta tarvitaan lisää, jotta virtuaalitodellisuuden oppimisalustoja voi kehittää paremmiksi.

thinglink.com/edu

Ulla Engeström puhuu immersiivisestä oppimisesta Educassa la 27.1.2018 klo 12.45.