Valtakunnansovittelijan toimistossa on koettu viime vuosina ruuhkapiikkejä työriitojen käsittelyssä.
– Esimerkiksi kaksi vuotta sitten jouduimme asioimaan valtakunnansovittelijan toimistossa opettajien asioilla. Tuli tunne, että porukkaa oli jonossa ja siivouskomerot pullollaan, OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroos sanoo.
Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan apuna toimistossa työskentelee tätä nykyä neljä sivutoimista sovittelijaa, kun viime maaliskuussa toimistoon palkattiin yksi sivutoiminen lisää.
Mutta riittääkö sekään? Ainakin työntekijäpuolen työmarkkinajärjestöt ovat aika ajoin esittäneet, että sovittelujärjestelmää pitäisi uudistaa.
Viime syyskuussa keskusjärjestö Akavan ajatushautomo Akavaworks julkaisi selvityksen, jossa suomalaista työriitojen sovittelujärjestelmää verrattiin Pohjoismaiden, Viron, Saksan ja Belgian vastaaviin. Esiin tuotiin myös kehittämistarpeita.
Esimerkiksi Ruotsissa sovittelujärjestelmä uudistettiin vuonna 2000. Tuolloin maahan luotiin erillinen viranomainen Medlingsinstitutet eli sovitteluinstituutti, joka vastaa työriitojen sovittelusta. Sen tehtävänä on edistää hyvin toimivaa palkanmuodostusta, mutta myös vastata tiedon tuottamisesta luotettavien palkkatilastojen aikaansaamiseksi.
”Ruotsin Medlingsinstitutet on tietenkin paras esimerkki tällä vuosituhannella sovitteluinstituution vahvistamisesta”, Akavaworksin raportissa todetaan.
Ero resursseissa on Suomeen nähden melkoinen. Medlingsinstitutetin palveluksessa on 11 henkilöä, ja sivutoimisten sovittelijoiden lukumäärä on yhteensä lähes 40.
OAJ:ssa haluttaisiin, että Suomenkin sovittelujärjestelmää uudistettaisiin – siis vahvistettaisiin.
– Asiaa on käsitelty hallituksessa sekä tulo- ja palkkapoliittisessa toimikunnassa. OAJ:n kanta vastaa pitkälti selvityshenkilön kantaa, Lindroos sanoo ja viittaa Akavaworksin selvityksen laatineeseen Helsingin yliopiston oikeustieteen emeritusprofessori Niklas Bruuniin.
Lindroosin mukaan sovittelijan toimistoon tarvittaisiin lisää henkilöstöä ja samalla myös lisää alakohtaista osaamista.
– Kiistanahan usein on se, miten erilaisia talouden kehityksestä kertovia lukuja tulkitaan. Tätä varten tarvittaisiin puolueetonta dataa, ja talouden seurannan tulisikin olla yksi sovitteluinstituution tehtävistä.
Toinen ongelma Suomessa Lindroosin mukaan on se, että sovittelu alkaa vasta, kun tilanne on jo kriisiytynyt.
Työnantajapuolelta aloitteita sovittelujärjestelmän uudistamiseksi ei viime vuosina liiemmin ole kuultu. Lindroosin mukaan ay-puolen ja työnantajapuolen tavoite on kuitenkin sama.
– Jokainen lakkopäivä on niin työntekijän, työnantajan kuin yhteiskunnankin kannalta turha ja kallis.
Näin OAJ uudistaisi sovittelujärjestelmäää
- Valtakunnansovittelijan toimiston henkilöstöresursseja on vahvistettava. Toimistoon pitää palkata lisää työmarkkinaosaajia, joilla on mahdollisuus syventyä eri alojen erityiskysymyksiin.
- Sovittelutoiminnasta on luotava ennakoivampaa. Sovittelijoiden pitää pystyä osallistumaan neuvotteluprosessiin jo ennen tilanteen kriisiytymistä.
- Sovittelijan on seurattava taloutta tarkasti. Valtakunnansovittelijan toimiston rooliin pitäisi kuulua puolueettoman datan tuottaminen niin Suomen talouden isosta kuvasta kuin eri alojen rahoituksen erityiskysymyksistäkin.
Akavaworksin raportti:
akavaworks.fi -> Työriitojen sovittelujärjestelmä vertailevasta näkökulmasta