Kaksi opettajaa pohtii, miksi työpaikkailmoitukset eivät kerro oppilaitoksesta mitään

Työpaikkailmoitusten ympäripyöreys ja yleisluontoisuus tuottavat työnhakijalle päänvaivaa. Kaksi hakijaa pohtii opettajien työpaikkailmoitusten traditiota, ja rehtori tunnustaa tehneensä virkamiesmäisen harmaan ilmoitustekstin.

Luokanopettajien ja aineenopettajien työpaikkailmoituksia selatessa eräs seikka pistää heti silmään. Osaajia hakevat oppilaitokset kertovat itsestään usein hyvin vähän tai eivät ollenkaan.

Samaa sanovat kevään hakurumban läpikäyneet opettajat.

– Aika monessa ilmoituksessa luetellaan paljon asioita, joita opettajalta vaaditaan ja odotetaan. Sitä ei hirveästi ole, että koulua myytäisiin työpaikkana, yhteiskuntaopin ja historian opettaja Mika Lamppu sanoo.

Massasta erottuvat ilmoitukset, joissa oppilaitokset kertovat itsestään.

 

Luokanopettaja Niina Fernström sanoo, että massasta erottuvat ilmoitukset, joissa oppilaitokset kertovat myös itsestään.

– Siitä tulee fiilis, että he haluavat kertoa koulustaan ja siitä, mikä heille on tärkeää, Fernström sanoo.

Fernström ja Lamppu hakevat töitä hyvin eri lähtökohdista. Helsinkiläinen Fernström on käynyt läpi valtavan määrän ilmoituksia, sillä pääkaupunkiseudulla luokanopettajan paikkoja on auki paljon. Suuri tarjonta tuo turvaa, koska jotain töitä löytyy aina.

Turkulainen Lamppu on päinvastaisessa tilanteessa. Perhesyistä hän on rajannut haun Varsinais-Suomeen ja Espooseen. Hakijoita on paljon ja aineenopettajan paikkoja aukeaa vähän.

Vähäisen tarjonnan vuoksi hän on tehnyt myös vararehtorin, luokanopettajan ja opinto-ohjaajan töitä, joita on löytynyt verkostojen kautta.


Mitä ominaisuuksia
töitä hakevilta opettajilta sitten vaaditaan? Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot korostuvat valtaosassa ilmoituksia. Myös yhteisopettajuus on pinnalla.

– Opettajan työ on murroksessa siinä mielessä, että sitä ei haluta enää tehdä suljettujen seinien sisällä. Nyt haetaan ihmisiä, jotka kykenevät yhteistyöhön työkavereiden ja huoltajien kanssa, Fernström sanoo.

Lampun mielestä kovin digihuuma on ilmoituksissa laantunut, mutta tieto- ja viestintätekniikan taitoja korostetaan edelleen. Hän toivoo oppilaitosten avaavan, mitä tvt-osaamisella haetaan: jonkin tietyn oppimisalustan käyttöä vai ehkä halua kehittää koulun digivalmiuksia?

– Kouluilla pitäisi olla laajempi strategia siihen, miten laitteita opetuksessa käytetään. Tuntuu, että vasta nyt siitä alkaa olla jonkinlaista ajatusta.

Fernström on huomannut, että luokanopettajan työ on laajenemassa erityispedagogiikan osaamiseen. Ilmoituksissa puhutaan kyvyistä huomioida ja arvioida tuen tarpeita sekä taidoista tukea oppilaita.

– Luokanopettajan koulutuksessa tukiasioita käsitellään alle viiden opintopisteen verran. Tällä hetkellä ilmoituksissa ja kentällä siis odotetaan työnhakijoilta asioita, joihin koulutus ei valmista. Itse olen onneksi tehnyt erityispedagogiikan sivuaineen pitkänä.

Ilmoituksissa ja kentällä odotetaan työnhakijoilta asioita, joihin koulutus ei valmista.

 

Opettajien työpaikkailmoituksissa on valtavia laatueroja. Lyhyimmillään työpaikasta kerrotaan yhdellä lauseella, pisimmillään hyvin seikkaperäisesti. Työnkuvaa ja odotuksia selkeästi avaava ilmoitus erottuu edukseen.

– Historian ja yhteiskuntaopin opetusmäärän lisäksi minua kiinnostaa vaikka se, onko opetettavia valinnaisaineita. Esimerkiksi, jos yläkoulussa opetetaan yrittäjyyttä niin avattaisiin, millaisia koulun yrittäjyysopinnot ovat, Lamppu pohtii.

Fernströmin mielestä maininnat esimerkiksi yhteisopettajuudesta, positiivisesta pedagogiikasta, ilmiöoppimisesta, ryhmänhallintataidoista ja tuen tarpeiden huomioimisesta antavat jo hyvää näkymää työpaikkaan.

– Ja jos mainitaan vaikka yhteisopettajuus, niin tarkoittaako se sitä, että koulussa on toiveissa kehittää yhteisopettajuutta vai sitä, että työtä tehdään yhdessä rinnakkaisluokan opettajan kanssa, hän miettii.

Haastateltavia kiinnostaa myös oppimisympäristö. Tehdäänkö töitä perinteisissä luokkahuoneissa vai avoimemmissa tiloissa? Ja mitä avoin tai joustava oppimisympäristö tarkoittaa käytännössä?

– Jos hakijoita on paljon ja ilmoitus on tosi epäinformatiivinen, porukat saattavat soitella paljon perään. Informatiivisempi ilmoitus voisi helpottaa rehtoreiden työtä, Lamppu miettii.

 

Työpaikkailmoitusten seuraamisesta on tullut vuosien varrella rutiinia pätkätöitä tehneelle aineenopettajalle Mika Lampulle. Kevättalven sesonkiaikana hän saattaa vierailla Kuntarekryssä jopa päivittäin, muulloin vähintään kerran kuussa.

 

Työpaikkailmoitusten vaatimukset eivät tunnu opettajien mielestä kohtuuttomilta. Hakijan kannalta haastavinta on ehkä se, miten harmaata ja ympäripyöreää massaa suuri osa ilmoituksista on.

Lampun mielestä ilmoituksen ei kuulu olla romaani. Silti pienetkin konkreettiset yksityiskohdat toimenkuvaan, työyhteisöön ja oppilaitokseen liittyen voivat antaa vaikutelman ihmisläheisyydestä ja hyvästä johtamisesta.

– Siinä myös tuntee, että ne oikeasti haluavat mut sinne.

Fernström lisää, että sanamuodoillakin on väliä, esimerkiksi vaaditaanko vai arvostetaanko jotain ominaisuuksia hakijassa. Liika seikkaperäisyys saattaa luoda vaikutelman, että opettajaa sovitellaan turhan ahtaaseen muottiin.

Töitä hakiessaan Niina Fernström ja Mika Lamppu hankkivat tietoja oppilaitoksesta ja työyhteisöstä ammatillisten verkostojensa kautta. Heitä ihmetyttää, miten vähän työpaikkailmoituksissa puhutaan työyhteisöistä.

– Jos työyhteisöön ja sen hyvinvointiin panostetaan, se kannattaisi nostaa esille, Fernström sanoo.

En koskaan hae ykkösnyrkkiä, joka selviää kaikesta yksin.

 

Annetaanpa puheenvuoro myös yhdelle työpaikkailmoitusten laatijoista. Rehtori Jukka Laine johtaa Nummenpakan yhtenäiskoulua Turussa. Hänellä on aina selkeä näkemys siitä, millaista tyyppiä heille haetaan.

Samaan hengenvetoon hän myöntää, että on todella vaikeaa kiteyttää odotuksiaan työpaikkailmoitukseen tiiviisti ja tarkasti. Apuna ilmoituksen teossa on apulaisrehtori, ja sanamuotoja pähkäillään pitkään.

Monikulttuurisessa Nummenpakassa taidot kohdata monikielisiä oppilaita ja heidän perheitään korostuvat. Laine hakee aina palasta yhteisöön ja korostaa yhteistyötaitoja.

– Yritän muotoilla ilmoitukset niin, etten koskaan hae ykkösnyrkkiä, joka selviää kaikesta yksin. Sooloilijat eivät kuulu tämän päivän kouluun.

Haastattelun aikana Laine lukee läpi tekemänsä vanhan työpaikkailmoituksen. Laaja-alaisen erityisopettajan työnkuva kuvataan tarkasti, mutta Laine toteaa itsekin, että ilmoitus on virkamiesmäisen harmaa.

Hän uskoo tämän ilmoituksissa yleisen trendin johtuvan siitä, että haettavan tehtävän virkavastuuta halutaan tuoda esiin. Ilmoituksissa ei haluta kerskailla tai luvata liikoja.

– Emme me osaa mainostaa itseämme ilmoituksissa mutta haastattelutilanteissa kylläkin.

Koulun ja työyhteisön markkinoinnissa Laine luottaa puskaradioon. Ison kaupungin opettaja- ja opiskelijapiireissä sana kulkee, ja hakijoita on riittänyt. Hänestä markkinointiin kannattaa satsata eri tavalla kunnissa, joissa hakijoista on pulaa.

– Toisaalta välillä katson jopa kateellisena ilmoituksia, joissa koulua markkinoidaan taitavasti.

 

Tänä keväänä Kuntarekryn kautta haussa oli huhtikuun loppuun mennessä 1 279 luokanopettajan ja 1 620 aineenopettajan työpaikkaa. Näiden joukossa olivat myös Fernströmin ja Lampun hakemat paikat. Miten heidän kävi?

Niina Fernström sai kolmen vuoden määräaikaisten työsuhteiden jälkeen luokanopettajan viran espoolaisesta alakoulusta, jossa hän aloittaa elokuussa. Samalla hän on sivutoiminen opetusmateriaaliyrittäjä ja jakaa opettajan arkea @niinaopena-sometilillään.

Mika Lamppu ei haastatteluhetkellä toukokuussa vielä tiennyt syksyn työkuvioistaan. Verkostojensa välityksellä hän on kuullut, että muutama kiinnostava paikka on vielä tulossa hakuun.

– Olen tehnyt viisi vuotta pätkätöitä, ja tänä keväänä tämä on alkanut vähän puuduttaa. Toisaalta en hirveästi stressaa työnhausta. Joka vuosi on kuitenkin löytynyt joku työpaikka.