Sama noidankehä näyttää pyörivän kaikissa Pohjoismaissa: kun opettajalle syydetään uusia työtehtäviä, entisiä ei oteta pois.
– Myös tiivistynyt yhteydenpito huoltajiin kasvattaa työtaakkaa. Fokus on liukunut oppilaiden kanssa työskentelystä tekemisen dokumentoimiseen, jonka moni kokee turhaksi ja kuormittavaksi, kertoo Nordiska Lärarorganisationers Samrådin NSL:n pääsihteeri Christer Holmlund.
NSL on pohjoismaisten opettajajärjestöjen yhteistyöneuvosto.
Holmlund käänsi ja välitti Opettajan kysymykset haastateltaville kolmeen pohjoismaiseen naapuriimme. Kaikki haastatellut ovat peruskoulun neljännen luokan opettajia.
– Nuoret eivät halua opettajiksi täyttääkseen lomakkeita vaan saadakseen olla mukana lasten ja nuorten elämässä ja oppimispolulla, Holmlund kiteyttää opettajilta saatuja vastauksia.
Kirjaamisvimman taustalta löytyy ajatus siitä, että jos oppimistapahtumaa ei ole dokumentoitu, sitä ei ole tehty.
– Luotto siihen, että opettajat tekevät työnsä, näyttää vähentyneen.
Luotto siihen, että opettajat tekevät työnsä, näyttää vähentyneen.
NLS:n pääsihteerinä Holmlundille on kertynyt tietoa pohjolan opettajien työoloista, sillä yhteistyöneuvostoon kuuluu 16 pohjoismaista opettajajärjestöä. Niissä on jäseniä yhteensä lähes 600 000.
Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa peruskoulun opettajilla on vuosityöaika: esimerkiksi Norjassa se on 1 687,5 tuntia vuodessa. Jos työskentelee opettajana ensimmäistä vuotta tai on yli 60-vuotias, työaika on 1 650 tuntia.
Vuosityöaika ei kuitenkaan ole tuonut rajoja työn tekemiselle. Ruotsissa osa opettajista haluaisi palata opetusvelvollisuustyöaikaan, josta luovuttiin 1990-luvun loppupuolella.
Suomessa vuosityöajasta on haettu keinoa, jolla kaikki opettajan tekemä työ saadaan palkan piiriin. Meillä kolme vuotta kestänyt perusopetuksen vuosityöaikakokeilu on päättymässä tänä kesänä.
Kokeilussa oleva työaikamalli ei saatujen kokemuksien perusteella sovellu perusopetukseen.
Tanskassa palkat ovat Pohjoismaiden korkeimmat: siellä esimerkiksi vastavalmistunut opettaja saa kuukaudessa tuhat euroa enemmän kuin suomalainen. Tanskalaisilla opettajilla on myös eniten työtunteja, ja heidän mielestään työnantajalla on liian suuri määräysvalta työajan käyttöön.
Ruotsissa opettajista on kova pula, joten myös valtio on satsannut rahaa opettajien palkkoihin. Palkat ovat henkilökohtaisia. Jokainen opettaja käy itse palkkaneuvottelunsa kerran vuodessa. Neuvoja hän saa liittojen luottamusmiehiltä.
Ruotsissa kuntakohtaisiin palkkataulukoihin on merkitty kaikkien opettajien palkat, mutta ei henkilötietoja. Taulukosta opettaja pystyy katsomaan, mihin kohtaan hänen palkkansa sijoittuu.
Muissa Pohjoismaissa ihaillaan suomalaisen opettajankoulutuksen korkeaa tasoa. Tanskassa käydään parhaillaan keskustelua siitä, pitäisikö luokanopettajan kolmivuotinen koulutus pidentää viisivuotiseksi.
Norjassa nelivuotisen opettajankoulutuksen suorittaneiden luokanopettajien kuukausipalkka vaihtelee 3 900–4 600 euron välillä. Pari vuotta sitten koulutus piteni viiteen vuoteen, ja tämän maisteritasoisen koulutuksen suorittaneet opettajat ansaitsevat 4 500–5 400 euroa.
Työläät vanhemmat imevät energian
Marica Bergsmeds, Bäckahagens skola, Tukholma, Ruotsi
Teen töitä keskimäärin 45 tuntia viikossa. Siitä 35 tuntia kuluu etupäässä opetukseen työpaikalla.
Kymmenen tuntia työajasta voi siis tehdä missä haluaa. Silloin hoidetaan yhteyksiä vanhempiin ja pidetään oppilaiden asioista palavereja. Niistä taas seuraa uusia seurantapalavereja.
Opetuksen suunnittelu on todella tärkeää. Kun se on tehty hyvin, tunneilla voidaan keskittyä rauhassa opiskeluun. Silloin, kun on paljon tapaamisia vanhempien kanssa, aika ei tahdo riittää kaikkiin työtehtäviin. Turhan paljon työaikaa vievät myös hallinnolliset työt ja kopiointi.
Opettajainhuoneessa keskustelemme stressaavista päivistä, joista konfliktien selvittely ja työläät vanhemmat imevät energian. Monet arvelevat, että eivät jaksa työskennellä opettajina koko työelämän ajan.
Parasta työssäni on se, että saan auttaa lapsia ja nuoria kasvamaan hyviksi lähimmäisiksi. Toivoisin, että opetussuunnitelma kirjoitetaan sellaiseksi, että se sopii paremmin arjen todellisuuteen.
Riittämättömyyden tunne kalvaa
Lars Ivar Sundfør, Leirvik skule, Stord, Norja
Minulla on viikossa 24,5 opetustuntia. Lisäksi minulla on 14,5 tuntia työaikaa, jota käytän oppituntien suunnitteluun ja kehittämistyöhön kollegojen kanssa. Koska tuolla ajalla on myös paljon kokouksia, työtehtäviä jää liikaa kotiin vietäväksi.
Kymmenessä vuodessa vaatimukset opettajia kohtaan ovat kasvaneet ja työilmapiiri on muuttunut kovemmaksi. Dokumentaatio vie paljon aikaa.
Opettajainhuoneessa puhumme usein työn kuormittavuudesta. Koemme olevamme aika yksin monimuotoisen oppilasjoukon kanssa. Yhä suurempi osa oppilaista tarvitsee erityistä tukea ja huomiota, joten riittämättömyyden tunne valtaa usein opettajan mielen.
Parasta työssä on, että saan olla antamassa oppilaille eväitä tulevaisuutta varten. Voin auttaa heitä kehittämään tietoja, taitoja ja sosiaalisia kykyjä sekä pääsemään oppimisen esteiden yli.
Haluan yksittäisen oppilaan kokevan, että hän on tärkeä osa kokonaisuutta.
Opetustunteja on tullut lisää
Christian Thorhauge Sørensen, Lindevangskolen, Kööpenhamina, Tanska
Opetan 25 tuntia viikossa ja muuhun työhön aikaa on varattu 17 tuntia. Tiistaisin minulla on työnantajan määräämiä kokouksia ja tiimipalavereja.
Haluaisin käyttää enemmän aikaa opetuksen suunnitteluun. Onneksi minulla on 20 vuoden työkokemus, jota voin hyödyntää. Meillä on hyvä työyhteisö, jossa olemme valmiita auttamaan toinen toisiamme.
Viime vuosina olen saanut lisää opetustunteja. Sen takia muuhun työhön varattu aika on vähentynyt. Esihenkilöiden lisääntynyt kiire aiheuttaa haasteita käytännön työssä.
Tärkeintä on, että oppilaat oppivat ja heillä on turvallinen ja hyvä olo. Monet oppilaat voivat kuitenkin huonosti, ja heidän asioidensa hoitaminen vie paljon aikaa. Myös toimimaton tekniikka syö työaikaa.
Opettajanhuoneessa keskustelemme paljon opetuksen ongelmista, mutta siitä ei ole juuri puhuttu, että joku meistä haluaisi vaihtaa alaa.