Hapot on käyty, mitä tulee happojen jälkeen? kysyy matemaattisten aineiden opettaja Mikko Joutsenlahti.
Tietenkin emäkset!
Testiin tarvitaan vettä ja kalsiumhydroksidia. Joutsenlahti ohjeistaa kahdeksasluokkalaiset hakemaan työtakit ja lasit. Koeputkeen lisätään vielä fenoliftaleiiniliuosta.
Sitten testi huipentuu. Oppilas puhaltaa putkeen, ja kaikkia jännittää. Mitä tapahtuu?
Liuos putkessa muuttuu upean violetiksi.
Jotkut puhaltavat vähän liian kovaa, ja liuos pääsee roiskahtamaan. Onneksi suojavarusteet ovat kunnossa.
Samalla tavalla jännittäviä aikoja on eletty tänä syksynä oppimisen tuen uudistuksen kanssa. Raumanmeren koulussa on varustauduttu hyvin siihenkin.
Rauma ohjasi tuen uudistukseen myönnetyn valtionrahoituksen kouluille niin kuin pitikin.
Rehtori Jarmo Lehtonen luotti tuen suunnittelussa erityisopettajien ja erityisluokanopettajien ammattitaitoon. Nämä ryhtyivät miettimään, miten lisärahat kannattaa käyttää: mihin uusi laki velvoittaa ja mitä kouluun tarvitaan.
Muutenkin rehtori on uskonut tuen koordinoinnin erityisopettajien ja erityisluokanopettajien käsiin.
– On hieno homma, että hän luottaa meihin, erityisluokanopettaja Mea Nordberg sanoo.
Johtopäätös oli, että kouluun tarvittiin kaksi erityisluokanopettajaa lisää. Paikat täytettiin koulun erityisopettajilla, joilla oli kelpoisuudet erityisluokanopettajan tehtävään. Heidän tilalleen palkattiin kaksi uutta erityisopettajaa.
Nordberg on toinen erityisopettajista, joka siirtyi täksi vuodeksi erityisluokanopettajaksi. Hän opettaa nyt oppilaskohtaista tukea tarvitsevia pienryhmässä. Oppilaskohtaista tukea tarvitaan eniten matematiikassa, äidinkielessä ja englannissa. Erityisluokanopettajat vastaavat koulun puolesta myös oppilaista, joilla on mielenterveys- tai käytös- ongelmia tai kouluun tuleminen takkuaa.
Erityisopettajat keskittyvät ryhmämuotoiseen tukeen. Yhä useammalla koulun oppitunnilla on mukana erityisopettaja tai resurssiopettaja
Aineenopettajilta kysyttiin syksyn alussa, mille tunneille he tarvitsisivat luokkaan lisää tukea, kuten erityisopettajan tai toisen aineenopettajan.
Mikko Joutsenlahti ei siinä vaiheessa pyytänyt mitään.
– Mulla oli kova luotto. Seiskoistahan en edes siinä vaiheessa tiennyt mitään. Alku oli sellaista tutustumisen honeymoonia.
Kun syksy eteni, tilanne muuttui hiukan. Joutsenlahti pyysi erityisopettajaa tueksi kasien tunneille, ensimmäiseksi kemiaan.
– Kemiassa varsinkin termistö on vaikeaa, ja jos sitä ei ymmärrä, ei pysty keskittymään tekstien lukemiseen.
Matemaattisissa aineissa tuen tarve liittyy useimmin juuri termistöön. Se tuottaa vaikeuksia sekä suomea äidinkielenään puhuville että S2-oppilaille.
Toisen opettajan läsnäolo myös rauhoittaa luokkaa. Kemian työt ovat hankalia ja joskus jopa vaarallisia, jos meno äityy liian villiksi.
Rehtori on uskonut tuen koordinoinnin erityisopettajien ja erityisluokanopettajien käsiin.
Elokuussa erityisopettajat kiersivät luokissa katsomassa, millaisia oppilaat ovat, miten opettajilla sujuu ja miten homma kaikkiaan toimii.
Kaikille ryhmille on varattu tukea vähintään lain mukainen vähimmäismäärä. Jos tuen tarvetta ei ole, erityis- tai resurssiopettajan aikaa vapautetaan muille ryhmille.
– Eihän me laiteta sinne opettajaa seisomaan tyhjän pantiksi, jos viereisessä luokassa olisikin tarvetta, Nordberg sanoo.
Erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ovat koonneet ryhmäkohtaisista tuen keinoista paperiarkin mittaisen tarkistuslistan. Kun hankaluuksia ilmenee, käydään aina ensin läpi, mitä keinoja aineenopettaja voisi itse ottaa listalta käyttöön.
Mikko Joutsenlahti on ysiluokan luokanvalvoja. Siihen hommaan uudistus vaikuttaisi tuovan helpotusta.
Kolmiportaisen tuen malli edellytti luokanvalvojalta paljon kirjaamista, jonka uudistuksen myötä pitäisi vähetä. Käytännön kokemusta ei vielä haastatteluhetkellä ollut, sillä ensimmäinen lomakkeiden täyttö oli edessä marraskuussa.
Raumanmeren koulussa tehtiin alusta alkaen selväksi, että ryhmämuotoista tukea ei tarvitse kirjata.
Kirjauskysymystä puitiin alkusyksystä valtakunnallisesti, kun jotkut kunnat tekivät omia linjauksiaan ja vaativat opettajia kirjaamaan Wilmaan ryhmäkohtaisen tuen saajat joka tunnin jälkeen.
OAJ:n vaikuttamistyö kuitenkin tuotti tulosta, ja lokakuussa Opetushallitus tarkensi ohjeistustaan.
Yhteisopetuksen suunnitteluun on vaikea järjestää opettajille yhteistä aikaa.
Maanantaiaamu on Raumanmeren koulussa tavallista rauhallisempi, koska ysit ovat tetissä. Aamuaurinko siilautuu käytäville erkkerien ikkunoista. Heikki Taskisen 90-luvulla suunnitteleman punatiilirakennuksen tornit, portaikot ja muut yksityiskohdat tuovat mieleen omintakeisen linnan.
Tuen uudistuksen suurin epäkohta on Joutsenlahden ja Nordbergin mielestä se, että vaikka yhteisopetuksen suunnitteluaikaa on, sitä on vaikea järjestää niin, että aikaa olisi samanaikaisesti. Aineenopettajajärjestelmässä opetus alkaa ja loppuu opettajilla hyvin eri aikaan, ja erityisopettajan pitäisi suunnitella yhteisopetusta yli kymmenen aineenopettajan kanssa.
Raumanmeren koulussa suunnitteluajan puutteen kanssa on pärjätty jotenkuten sen turvin, että porukka luot- taa toisiinsa ja puhaltaa yhteen hiileen.
Joutsenlahti ja Nordberg työskentelevät yhdessä jo seitsemättä vuotta ja tuntevat toisensa niin hyvin, että ymmärrys syntyy parista sanasta.
– Tiedän suurin piirtein, mitä Mea ajattelee tälläkin hetkellä, Joutsenlahti heittää.
– Kyllä, Nordberg vieressä vahvistaa.
Uusienkin kollegoiden kanssa kemiat kohtaavat, Joutsenlahti kertoo. Pelkästään henkilökemian varassa suunnittelu ei silti saisi häilyä.
Nordbergin mielestä asiaa voisi ratkoa niin, että erityisopettajille annettaisiin lukujärjestyksestä aikaa suunnitella ryhmämuotoista tukea, esimerkiksi viisi tuntia viikossa.
Nordbergin ja Joutsenlahden mielestä kaiken suunnittelun ei välttämättä tarvitsisi tapahtua aineenopettajien kanssa kasvokkain, vaan ryhmät tunteva erityisopettaja voisi suunnitella tukea usealle saman luokka- asteen ryhmälle samalla kertaa.
Polynomeja käsittelevä tunti sai eloa, kun Joutsenlahti toi luokkaan appelsiineja, banaaneja ja mandariineja.
Kielen selkeys on noussut yhä suurempaan osaan Mikko Joutsenlahden opetuksessa. Uudistuksen termein voidaan puhua oppimisen edellytyksiä tukevista opetusjärjestelyistä, joista yksi on kielitietoinen opetus.
Lisäksi Joutsenlahti on pyrkinyt lisäämään tunneille toiminnallisuutta, joka palvelee etenkin vilkkaita oppilaita.
Iltapäivän polynomeja käsittelevä matematiikantunti sai eloa, kun Joutsenlahti toi sinne appelsiineja, banaaneja ja mandariineja.
Hedelmillä hän havainnollisti polynomin termien yhdistämisperiaatetta: appelsiini ei ole sama kuin banaani, joten niitä ei voi yhdistää.
– Sain kaikkien huomion. Lopuksi annoin hedelmät oppilaille syötäviksi. Silloin laskettiin hyvin.
-
Lue lisää » oaj.fi/tavoitteemme/oppimisentuki
Miten samanaikaisopetus eroaa avustamisesta?
Ryhmämuotoista tukea annetaan usein niin, että oppitunnilla on useampi opettaja. Ryhmämuotoinen tuki voi olla yleistä tukiopetusta, opetuskielen tukiopetusta tai erityisopettajan opetusta muun opetuksen yhteydessä.
Samanaikaisopetuksessa molemmat opettajat ovat vastuussa opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Ohjaaja tai avustaja puolestaan ei koskaan ole vastuussa opetuksesta eikä varsinaisesti edes oppilaiden valvonnasta yksin, erityisasiantuntija Sari Jokinen OAJ:stä kertoo.
Samanaikaisopettajilla pitää olla yhteistä suunnitteluaikaa. He voivat jakaa ryhmää joustavasti keskenään sekä opetusta että työskentelyä varten. Opettajat päättävät opetuksesta yhdessä, ja heidän kummankin ammattitaito tulee täysimääräisesti käyttöön.
Samanaikaisopetuksen ideana on, että opettajat saavat toisiltaan tukea suunnitteluun, opetukseen, työrauhan ylläpitoon ja oppilaiden tukemiseen.
Käytäntöjen pohdinta käy kuumana
Seuraamme kokemuksia oppimisen tuen muutoksista koko lukuvuoden viidellä paikkakunnalla. Opettajat pitävät päiväkirjaa uusista toimintatavoista ja arjen kuulumisista.
Erika Stewart, varhaiskasvatuksen opettaja, Saarenputaan päiväkoti, Rovaniemi
“Arjen resurssit ja realismi ovat pysyneet samoina kuin ennen uudistustakin”, kirjoittaa Erika Stewart, joka opettaa esiopetusikäisten ja viisivuotiaitten ryhmää.
Alkusyksyyn on kuulunut oppimisen tuen järjestelyjen suunnittelua päiväkodinjohtajan, varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja naapurikoulun erityisopettajan kanssa. Päiväkoti tekee yhteistyötä viereisen Saaren koulun kanssa.
Pohdinnan jälkeen on päädytty järjestelyyn, jossa päiväkodin kaksi eskareista muodostettua ryhmää, eli päiväkodin kaikki eskarit, saavat erityisopettajan opetusta viikoittain. Ryhmissä vuorottelevat päiväkodin oma varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja koulun erityisopettaja.
Suunnitteluajan järjestäminen päiväkodin arjessa on haastavaa.
”Iski pieni kateus koulun työoloille ja opettajien selkeille työaikasäädöksille.”
Mirkka Hiltunen, erityisluokanopettaja, Utran koulu, Joensuu
Tuen uudistuksen ensimmäisinä kuukausina Mirkka Hiltusen työyhteisöä ovat mietityttäneet etenkin Wilman lomakepohjat ja kirjaamisvaatimukset.
Virasto on toivonut, että lomakkeeseen kerättäisiin ryhmäkohtaisia tukimuotoja. Velvoite lisäisi kirjaamista, vaikka tavoite oli vähentää sitä. Nyt odotetaan seutukunnalta ohjeistusta.
Utran koulun erikoisuutena ovat tiimiluokat, joissa on erityisluokanopettaja, luokanopettaja ja koulunkäynninohjaaja ja joita jaetaan koko ajan pienempiin ryhmiin. Osa jaoista on suunniteltua ja lukujärjestyksessä, osa päätetään oppitunneilla tarpeen mukaan.
”Miten tuen kirjaaminen on edes mahdollista? Jos rahoitus tulee jonkun virastolle toimitetun lomakkeen mukaan, miten me sitä täytämme?”
Syyskuun lopun henkilöstökokouksessa sovittiin, että luokkatiimeissä aletaan miettiä opetusjärjestelyjä, jotka tukevat oppimista. Tavoitteena on yhtenäistää ja monipuolistaa niitä.
“Onneksi tämä lukuvuosi on siirtymävuosi ja kaikilla tahoilla on aikaa miettiä toimivia ratkaisuja.”
Ursula Vasama, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Katajanokan päiväkoti, Helsinki
”Kysymysten tulva on edelleen päässäni”, Ursula Vasama kirjoittaa.
Hämmennystä on herättänyt muun muassa se, mihin asti riittää yksilöllisten tarpeiden huomioiminen tavallisen eskaritoiminnan suunnittelussa ja milloin lapselle tarjotaan vahvempaa tukea.
Nivelvaiheet viisivuotiaista eskariin ja eskarista kouluun mietityttävät, samoin aikataulut ja informaation vaihto.
Vasamalle on hetkittäin tullut jopa tunne, ettei hän enää osaa työtä, jonka ennen osasi.
Koulutuksessa Vasamalle kirkastui, että esiopetuksessa opettajien on määrä keskittyä vain ja ainoastaan esiopetuksessa annettavaan tukeen.
”Siirrämme riittävän ja kattavan tiedon esiopetuksesta kouluun, ja sen perusteella koulu sitten arvioi oikeanlaisen tuen oppilaalle.”
Kun jo lokakuun lopulla arvioidaan eskarilaisten tuen tarpeita ja erityisluokkapaikkaa koulussa, jää huomiotta kasvu ja kehitys esiopetusvuoden aikana.
Tiia Peippo, erityisopettaja, Etelä-Nummelan koulu, Vihti
Syyskuun alussa koulun opettajat pääsivät näkemään uudet Wilma-lomakkeet. Koulun erkkatiimi tutkaili lomakkeita yhdessä ja mietti, miten ne kannattaisi täyttää.
Ensimmäisillä lomakkeilla oli tiukka aikataulu.
”Kysymyksiä oli alkuun enemmän kuin vastauksia, mutta alkujärkytyksen jälkeen pääsimme tarttumaan työhön”, Tiia Peippo kirjoittaa.
Syyskuun puolivälissä erkkatiimi piti kaksi lomaketyöpajaa.
”Yhdessä pohdimme, mitä lomakkeisiin kirjataan, saimme ensimmäiset lomakkeet laadittua ja vanhempainpalavereja sovittua.”
Syysloman alla oli tiimissä laadittu jo useita lomakkeita. Peipon tuntuma on, että lomake on varsin helppo ja nopea täyttää, kun on tiimin kanssa kirjattu olemassa olevat ryhmäkohtaisen tuen muodot kertaalleen.
Vanhempien kanssa pidettävät palaverit ovat olleet sujuvia.
”Uudet termitkin alkavat jo tulla varsin sujuvasti.”