Minna Rathore on koulun portilla vastassa. Lämpöä Intian Udaipurissa on lähemmäs 40 astetta, mutta Minna ei ole kuumuudesta moksiskaan. Hymy on herkässä.
Kävelemme koulun pihaan. Minna tervehtii kaikkia, pyytää apulaista tuomaan vettä vieraille ja talonmiestä tarkistamaan vessan ovenkahvan toimivuuden.
41-vuotias Minna johtaa Rajasthanin osavaltion Udaipurissa kahta koulua, The Study Senior Secondary Schoolia ja The Junior Studya.
– Välillä on rankkaa. Teen 12–14 tunnin työpäiviä, ja töitä on seitsemän päivää viikossa. Mihinkään muuhun ei juuri nyt jää aikaa.
Minna on koulujen akateeminen johtaja mutta kertoo tekevänsä töitä laidasta laitaan.
– Olen monta kertaa tarttunut moppiin ja siivonnut vessat tai paukuttanut vasaraa.
Lapsia on kouluissa yhteensä yli 800 ja opettajia noin 50. Koulut ovat yksityisiä, ja niiden lukukausimaksut ovat noin 600 euroa vuodessa. Koulussa opiskelee myös hallituksen määräämä kymmenen prosentin osuus köyhien perheiden oppilaita. Heidät valitaan arpomalla ja heille opetus on maksutonta.
Koulurakennus on kaksikerroksinen ja moderni, luokkahuoneet valoisat ja avarat. Alaluokkalaisille on rakennettu erilaisia leikkimaailmoja liikennemerkkien ja kodintarvikkeiden avulla.
Ensi töikseni pistin lapset liikkumaan.
Minna kertoo ottaneensa moneen asiaan mallia Suomesta.
– Ensi töikseni pistin lapset liikkumaan, koska liikuntatunteja ei Intiassa juuri ole. Tein liikunnasta hauskaa: meillä on esimerkiksi karatetunteja, tanssia ja zumbaa.
Opetusta muokattiin myös. Intialainen koulusysteemi korostaa ulkolukua ja kokeissa menestymistä. Minnan mielestä lapsen on tärkeää pänttäämiseen sijaan oppia käytännön taitoja.
– Maantiedon tunneilla lapset saivat tehdä omat passit ja opettelimme Euroopan maihin matkustamista.
Minna lisäsi koulupäivään välitunnit.
– Yleensä täällä on koulupäivässä vain yksi tauko, mutta eivät lapset jaksa niin pitkään keskittyä. Olemme lisänneet taukoja, ja nyt yritän saada joka tunnin jälkeen välitunnin.
Suomalainen koulujärjestelmä tunnetaan Intiassa maailman parhaana. Monet vanhemmat haluavat tuoda lapsensa Minnan kouluihin juuri suomalaisjohtajan takia.
– Intialaisille koulutus on aina sijoitus. Maksutonta koulujärjestelmää ei juuri ole kuin kaikkein köyhimmille, ja julkisissa kouluissa on hurjasti puutteita.
Intiassa koulu on paikka, jossa lapselle pedataan parempi tulevaisuus.
– Tyttölapsi voi päästä hyviin naimisiin, jos on käynyt tiettyä koulua. Intialaisille on varallisuuden näyttäminen hyvin tärkeää.
Vaikka koulutusta arvostetaan, ei arvostus ulotu opettajiin. Palkka on yleisesti huono ja opettajankoulutus heikkoa.
Olen neuvonut opettajia kiertämään luokassa ja puhumaan avoimemmin lapsille.
Minna joutuu usein kouluttamaan opettajia esimerkiksi oppilashallinnassa.
– Intiassa on tapana, että opettaja istuu edessä ja lapset kiltisti pulpeteissaan. Olen neuvonut opettajia kiertämään luokassa ja puhumaan avoimemmin lapsille.
Oppikirjat ovat myös huonoja, sillä niissä on usein virheitä.
– Kirjojen mukaan Suomessakin kävelevät jääkarhut kaduilla. Olemme itse joutuneet tekemään monet kirjat, koska ei lapsille voi opettaa asioita, jotka eivät ole totta.
Kastijärjestelmä lakkautettiin Intiassa virallisesti jo vuosikymmeniä sitten, mutta edelleen se määrää ihmisten paikan yhteiskunnassa. Lisäksi lukuisat sosiaaliset käytännöt vaikuttavat koulumaailmaan usein niin, että monet opettajat pelkäävät vanhempia kollegojaan eivätkä aina uskalla pyytää neuvoja.
Maassa on totuttu siihen, että käskyt tulevat ylhäältä. Niinpä opettajilta saattaa puuttua oma-aloitteisuus, eivätkä he välttämättä suunnittele tunteja etukäteen.
– Intialaisilla on kova sisäsyntyinen hierarkia, jota olen yrittänyt vähentää. Mielestäni jokaisen tulee kohdella toisiaan tasavertaisina eikä pokkuroida ylempikastisten edessä.
Vaikeinta koulunjohtamisessa Intiassa on Minnan mukaan opettajien tiuhat poissaolot. Maan kolmen pääuskonnon eli hindulaisuuden, islamin ja kristinuskon juhlapäivien tienoilla on usein paljon opettajia poissa töistä, sillä perheen vaatimukset menevät ammatillisten velvoitteiden edelle.
– Kun opettajia on monta poissa samaan aikaan, meillä menee koko päivä uusiksi. Sijaisopettajakäytäntöä ei täällä tunneta. Hyppään tuolloin itse opettamaan.
Hollolalainen Minna on koulutukseltaan filosofian maisteri. Pääaineenaan hän luki pohjoismaisia kieliä, sivuaineina kasvatustieteitä ja psykologiaa.
Intiaan Minna päätyi onnellisten sattumien kautta.
Elettiin vuotta 2009. Minna oli töissä it-alan yrityksessä Irlannissa, kun hän lomamatkalla Goassa tapasi intialaisen Subir Rathoren. Romanssi syveni ensin kaukosuhteeksi ja myöhemmin avioliitoksi.
Subirin isä on rajasthanilaisen Khudalan kylän hallitsija, ja Subir puolestaan arvonimeltään Khudalan kylän prinssi. Avioliiton myötä Minnasta tuli prinsessa.
Nuoren polven Rathoret päättivät asettua taloksi koulun yhteydessä sijaitsevaan asuntoon ja auttaa Subirin isää koulujen hoidossa. Subir hoitaa kouluissa logistiikkaa ja järjestelee kiinteistön huolto- ja rakennustyöt.
Minnalta sujuu niin sarin oikeaoppinen sitominen kuin intialaistyylinen päänkeikautuskin, eikä hän pelästy tulisimmankaan masala-ruuan edessä.
Kotimaa on kuitenkin Minnalle rakas.
– Kaipaan perhettä, kavereita, saunaa, ruisleipää, salmiakkia, juustoa, rauhaa, puhtautta, Suomen luontoa.
Suomeen muuttoa pariskunta ei juuri nyt harkitse.
– Jokainen päivä täällä on täynnä yllätyksiä, ja tällä hetkellä on vaikeaa kuvitella, että tekisin jotakin muuta.
Työtä tehdäänkin Udaipurissa suurella sydämellä, naurulla ja välillä jopa pala kurkussa.
– Parasta on, kun alakoululainen tulee rutistamaan ja kertoo suomeksi: ”kiitos Minna-opettaja, olet ihana”.