Positiivisuudella syrjäytymistä ja koulukiusaamista vastaan

Outi Kunnamon mielestä syrjäytyminen on kouluissa suurempi ongelma kuin kiusaaminen. Näitä molempia hän torjuu omassa luokassaan positiivisella pedagogiikalla: kiittämällä, kannustamalla ja jättämällä huonon käytöksen huomioimatta.

“Koulumatkalla kävelin ensin kaverin kanssa käsi kädessä, sitten tuli yksi toinen kaveri ja ne käveli käsi kädessä ja puhui musta. Se ei tuntunut kivalta.”

Koulumatkan harmien ohella mikkeliläisen Kalevankankaan koulun ekaluokkalaisten aamukuulumisissa kerrotaan kerhossa tehdystä pitsasta, opitusta pelistä, uusista silmälaseista ja kaverin vierailusta. Ja paljosta muusta.

Aikaa kuluu, kun parikymmentä ekaluokkalaista käy läpi tuoreet tapahtumat. Luokanopettaja Outi Kunnamo pitää kuitenkin tärkeänä, että jokainen saa kertoa asiansa rauhassa.

– Ekaluokan tärkeimpinä tavoitteina lukemisen ja laskemisen opettelun lisäksi ovat sellaiset taidot, että pärjää toisten ihmisten kanssa ja oppii kuuntelemaan toisia.

Kunnamo on kehittänyt positiivista pedagogiikkaa jo pitkään. Kokemus osoittaa, että parhaat keinot kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisyyn löytyvät hyvän luokkahengen rakentamisesta. Se tapahtuu ryhmäyttämällä, leikkimällä, olemalla kiinnostunut oppilaista ja palkitsemalla toivotusta käytöksestä.

 

Ryhmäyttämisessä tärkeän oivalluksen Kunnamo sai kolme vuotta sitten, kun koulu osallistui Täydellinen liikuntakuukausi -hankkeeseen. Luokassa luovuttiin pulpeteista ja sinne rakennettiin erilaisia työskentelyryhmiä.

– Olen tehnyt tätä niin ykkös- kuin kuudesluokkalaistenkin kanssa ja huomannut, että tilat edistävät ryhmätöiden tekemistä. Ne myös helpottavat toisten auttamista ja toisiin tutustumista sekä rauhoittavat luokkaa.

Oppilas ei valita vaikeasta tai epämieluisasta tunnista, jos saa valita, missä tehtävänsä tekee. Jumppapalloilla virkeimmät pääsevät keikkumaan samalla, kun tekevät töitä.

Tärkeää on myös riisua koulupäivä liian jännittävistä hetkistä. Tällä luokalla otetaan jonkin ajan kuluttua käyttöön lounasseura-arpajaiset. Niitä on pidetty myös kuudesluokkalaisten kanssa. Siinä arvotaan neljän oppilaan ryhmät, jotka sinä päivänä syövät yhdessä koulun ruokalassa.

– Kenenkään ei tarvitse jännittää, kenen viereen istuisi tai tuleeko kukaan viereen, Kunnamo kuvailee.

 

Välitunnilla käytössä ovat kaveripallot. Koulun pihassa olevien pallojen luona se, joka on jäänyt ilman leikkikaveria, voi odottaa seuraa. Kaverijärjestäjien tehtävänä on käydä katsomassa, onko palloilla joku. Jos on, hänelle yritetään keksiä leikkikaveri tai hänet kutsutaan mukaan järjestäjien omiin leikkeihin.

Välitunnin jälkeen luokassa käydään jälleen läpi pieni kierros. Nyt kerrotaan, löytyikö leikkikaveri tai kenen kanssa kukakin leikki. Sille, joka on ottanut yksinäisen mukaan leikkiin, ope antaa helmen.

Palkitseminen on tärkeä osa ekaluokan päivittäistä arkea. Kunnamo pudottaa pienen värihelmen oppilaan laatikkoon aina, kun jossakin on onnistuttu.

– Nyt kaikki saavat helmen, koska ovat rauhallisesti istumassa, opettaja kiittelee välitunnin jälkeen.

Päivän lopuksi helmet kumotaan yhteiseen purkkiin. Kun purkki on täynnä, luvassa on erityisohjelmaa. Samaan tapaan toimii taululla oleva kuva Siiri-autosta: Siirin kyytiin pääsee uusi matkustaja aina, kun luokka on ollut erityisen rauhallinen tai muutoin onnistunut työssään. Kun matkustajia on kymmenen, ohjelmassa on jotain ekstrakivaa.

Kunnamon luokka on saanut kyselyssä äärimmäisen hyvän tuloksen viihtyvyydessä.

Huonon käytöksen opettaja jättää pääosin huomiotta. Kun yksi oppilaista alkaa esittää hassuja temppuja toimittajalle, Kunnamo kiittää niitä, jotka istuvat rauhassa paikallaan. Pian myös hassuttelija palaa ruotuun.

Toisella oppilaalla näyttää olevan tapana vastata viittaamatta ja keskeyttää muita. Siihen ei kiinnitetä huomiota, mutta kun hän viittaa, opettaja huomaa sen heti.

– Hienosti osasit viitata!

Häiriötä varten on oma systeeminsä: Ope nostaa avainnipustaan keltaisen tai punaisen kortin, jota hän vilauttaa katsomatta oppilaaseen tai huomioimatta häntä muuten millään tavalla. Näin oppilas ei saa negatiivisella käytöksellä open huomiota, mutta tietää käytöksen olevan ei-toivottua.

Punaisesta kortista lähtee myös viesti kotiin eikä Siiri-auton kyytiin nouse kukaan. Hassua kyllä, useimmiten luokka rauhoittuu jo, kun ope ottaa avainnipun käteensä.

Koulunkäyntiavustaja Anne Ahonen aloitti luokassa syksyllä ja on ollut vaikuttunut.

– Meillä on todella hyvä tunnelma ja lapset viihtyvät hienosti.

Lähellä olevat oppilaat kiirehtivät niin ikään kertomaan, että koulussa on kivaa. Niin kivaa, ettei iltapäiväkerhosta haluaisi lähteä kotiin.

 

Kalevankankaan koulu on lähes 600 oppilaan yhtenäiskoulu. Rehtori Janne Syrjäläinen näkee positiivisessa pedagogiikassa suuria mahdollisuuksia.

– Tämä menetelmä on johtanut siihen, että oppilaiden itsetunto on vahvistunut ja he viihtyvät koulussa erinomaisesti, Syrjäläinen kertoo.

Outi Kunnamon luokka on saanut kouluterveydenhuollon tekemässä kyselyssä äärimmäisen hyvän tuloksen juuri viihtyvyydessä.

Positiivinen pedagogiikka on koulussa käytössä vain Kunnamon luokassa. Käytäntöä ja koulun muita hyviä käytänteitä on tarkoitus esitellä alkuvuodesta koulun yhteissuunnittelutilaisuudessa.

Syrjäläinen kannustaa opettajia seuraamaan Kunnamon jalanjälkiä myös mahdollistamalla koulutuksia ja hankintoja, joilla positiivista pedagogiikkaa viedään eteenpäin.

– Pelkillä säkkituoleilla tätä ei kuitenkaan tehdä, täytyy olla myös sisältöä ja sisäistä paloa, hän kuvailee.

Hän näkee Kunnamon kehittämässä positiivisessa pedagogiikassa kolme tärkeää osa-aluetta, joiden täytyy kaikkien olla kunnossa:

– Ympäristö, eli kodinomainen luokka, jossa on hyvä kohdata toiset oppilaat. Työvälineet, eli pedagogiikka, jossa oleellista on ryhmäyttäminen, palkitseminen, monet erilaiset tapahtumat ja vanhempien osallistuminen. Viimeisenä, ja ehkä tärkeimpänä, on opettajan oma persoona ja se, että hän kohtaa oppilaat aidosti ja luo luokkaan turvallisen olon.

Outi Kunnamo

  • 43-vuotias Mikkelin Kalevankankaan koulun luokanopettaja.

  • Osallistui muutama vuosi sitten Positiivinen luokanhallinta -koulutukseen, minkä jälkeen on määrätietoisesti kehittänyt positiivista pedagogiikkaa omassa koulutyössään.

  • Kahden teinipojan äiti. Harrastaa ulkoliikuntaa, lukemista, matkustelua sekä hulluttelua ystävien kanssa.