Vuoden koulutusvaikuttaja: Yksilöllistäminen ei onnistu ilmaiseksi

Naapurin Antero ilmestyi ovelle ja kysyi, että aiokko nää pyrkiä oppikouluun. Jouni sanoi pyrkivänsä, koska opettaja oli siihen rohkaissut. Antero päätti tehdä samoin.

Päätös oli ratkaiseva molempien elämässä. Anterosta tuli lopulta yläkoulun rehtori ja erityisopettaja, Jounista koulutuksen tutkija.

− Vasta jälkikäteen ymmärsin, kuinka suuri merkitys opettajan kannustuksella oli, vuoden koulutusvaikuttaja, professori Jouni Välijärvi sanoo.

Jouni ihailee suomalaista koulutusjärjestelmää. Se rohkaisee kaikkia hakeutumaan koulutukseen ja antaa mahdollisuuden kouluttautua, asuipa missä tahansa tai tulipa mikälaisesta perheestä hyvänsä. Siitä on pidettävä kiinni.

Peruskoulua pitää Jounin mielestä kuitenkin muuttaa rutkasti yksilöllisempään suuntaan. Lisää liikkumavaraa tarvitaan niin sisältöön kuin oppivelvollisuuteenkin.

− Tähän saakka kaikille on tarjottu sama paketti, mutta tulokset ovat olleet erilaisia.

Jounin mielestä on epäreilua, että osaamisen erot peruskoulun päättyessä voivat olla kokonaisia vuosia tai että kaikilla ei ole valmiuksia jatko-opintoihin. Jos opetusta eriytettäisiin yksilöllisten tarpeiden mukaan, päästäisiin myös tasa-arvoisempiin tuloksiin.

− Peruskoulun ei tarvitse olla kaikille yhdeksänvuotinen. Hitaammat voisivat opiskella pitempään, ja nopeimmille voitaisiin raivata mahdollisuuksia edetä opinnoissaan ripeämmin vaikka etäkurssein. Näin myös toiselle asteelle siirtyminen olisi pehmeämpää.

Opettajalle Jouni antaisi vapaammat kädet säädellä opetusta. Opetuksen sisältö voisi tulla monista eri paikoista opiskelijan tarpeen mukaan, kunhan se olisi laadukasta.

Yksilöllistäminen ei onnistu ilmaiseksi.

− Jos luokassa on oppilaita, jotka vaativat erityishuomiota, opettajalla pitää olla mahdollisuus saada heille tukea.

Opettajankoulutukselle peruskoulun päivittäminen merkitsee lisää yhteisiä opintoja luokan- ja aineenopettajien mutta myös ammatillisten ja yleissivistävien opettajien kesken. Jouni uskoo, että tämä helpottaisi opettajien yhteistyötä myös koulun arjessa.

Tähän saakka kaikille on tarjottu sama paketti, mutta tulokset ovat olleet erilaisia.

Pohjoisen ja itäisen Suomen poikien heikko menestys koulussa askarruttaa Jounia. Peruskoulun hieno tavoite pitää kaikki kelkassa käy aina vain vaikeammaksi. Alueiden väliset erot kasvavat ja koulut karkaavat kasvukeskuksiin.

Jouni on itsekin syntynyt maalla, Rantsilan piskuisessa Mankilankylässä Oulun eteläpuolella. Opintie alkoi kyläkoulussa parinsadan metrin päässä kotoa.

Oppikoulu oli kirkolla, ja sinne oli mentävä bussilla. Hakeutuminen lukioon ei ollut maalaispojalle itsestään selvää, mutta nuori äidinkielenopettaja patisti sinnekin.

Tutkimuksissaan Jouni on havainnut, että lukion tai ammattioppilaitoksen sijainnilla on ratkaiseva vaikutus siihen, miten halukkaasti sinne hakeudutaan. Erityisesti pojilla kynnys pyrkiä toiselle asteelle nousee, jos täytyy muuttaa kauas kotoa.

Jounille pääsy Oulun Normaalilyseoon oli valtava elämänmuutos. Se merkitsi muuttoa kaupunkiin ja yksin asumaan.

Sama tilanne on yhä useammalla nuorella nyt, kun toisen asteen oppilaitoksia lakkautetaan. Ammatilliset opinnot keskeytyvät usein siksi, että tukiverkko puuttuu. Pelkkä koulu ei riitä.

Rantsila on nykyisin osa Siikalatvan kuntaa. Sen tasainen maisema on osaltaan muokannut myös Jounin ajattelua. Hyvä koulutus on varmistettava jokaiselle, tai muuten osa tippuu yhteiskunnan ulkopuolelle.

Pisa-tutkimusten mukaan Suomi on edelleen koulutuksen kärkimaita, mutta osaamistulokset ovat eriytymässä. Suunta huolettaa koulutustutkijaa.

− Koulutusjärjestelmän laatua mitataan ennen kaikkea sillä, miten hyvin se huolehtii heikoimmista.

Jouni puhuu myös siitä kasvavasta joukosta, jolla on puutteita perustaidoissa. Osa peruskoulun päättävistä ei saavuta edes minimitasoa lukutaidossa tai matematiikassa. Samat oppilaat ovat heikkoja vähän kaikissa aineissa, koska heillä ei ole motivaatiota opiskeluun.

− En kiellä, ettei kotitaustakin vaikuttaisi koulumenestykseen. Mutta aina on mahdollisuus muuttaa suuntaa. Liian helposti ei saa antaa periksi.

Jounin mielestä perusopetuksessa olisi etsittävä jokaisen omaa tapaa oppia. Samaa mallia ei saisi tarjota kaikille. Näin vahvistetaan lapsen ja nuoren luottamusta omaan osaamiseensa.

Koulun keskeisin tehtävä, vahvistaa oppimisen halua ja luottamusta omaan itseen, mainitaan myös perusopetuksen uusissa opetussuunnitelman perusteissa. Jouni pitää opseja kuitenkin osin ristiriitaisina.

− Opseihin on vyörytetty niin paljon tietoasiaa, että tunnetaidot ja motivointi jäävät koulun arjessa usein liian vähälle huomiolle. Oppilaan henkilökohtaiseen koutsaamiseen, innostamiseen ja motivointiin ei jää riittävästi aikaa.

Jouni kääntäisi peruskoulun suuntaa tietokeskeisyydestä kasvatuskeskeisyyteen. Muutos vaatii vielä paljon opettajien ja erityisesti rehtorien täydennyskoulutusta.

Kannustavat opettajat olivat tärkeitä myös Jounille itselleen, kun piti pohtia, mitä tehdä lukion ja armeijan jälkeen. Pohjoisen kylillä kierteli tuolloin Haapaveden kansalaisopiston rehtori Inga Sorola, joka teki jo 1970-luvulla etsivää nuorisotyötä. Hän houkutteli opistoon joutilaita nuoria, joilla ei ollut työ- tai opiskelupaikkaa.

Näin Jounikin pääsi kasvatustieteen makuun ja innostui alasta niin, että jatkoi opintoja yliopistossa.

− Tänään lukiot ja amikset hakevat nuoret tarvittaessa vaikka kotoa. Se on hienoa työtä.

Viime syksynä Jouni jätti parikymmenvuotisen työrupeaman Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtajana. Nyt hän hoitaa osa-aikaista professuuria vastuullaan toisen asteen ja korkeakoulujen yhteistyö, Edufutura Jyväskylä. Siinä etsitään opintopolkuja lukioista ja ammattioppilaitoksista korkeakouluihin sekä yhteisiä opintoja ammattikorkeiden ja yliopistojen kesken.

Irtautuminen hallinnollisista ja esimiesvastuista tuntuu hyvältä ja oppilaitosyhteistyö innostavalta. Empiirinen kosketus kasvatustieteeseen säilyy, kun Helsingissä asuva kaksi ja puolivuotias Urho soittaa papalle Skype-puhelun. Juttua piisaa. Urho on saanut päiväkodissa lempinimen Ruuneperi.

Jouni ihailee Urhon kykyä käyttää kieltä ja teknologiaa.

− Opettajuuden haasteena on ymmärtää koulun yhteiskunnallinen merkitys. Kuinka kasvatamme tulevia sukupolvia aktiivisiksi kansalaisiksi? Siihen suuntaan peruskoulua pitää kehittää ja siihen työhön on saatava myös nuoret mukaan.