Palkitut Ippo ja Alakoulun aarreaitta laittavat parhaat konstit jakoon

Oppimisen jippoja

Tekstiviesti Ippo-oppimiskokonaisuuden palkitsemisesta tavoitti Johannan ja Sallan harmaana joulukuisena maanantaiaamuna. Päivä oli pelastettu – ja aika monta päivää ja viikkoa sen jälkeenkin.

– Jäätävän huikeeta, sanoisivat oppilaat, iloitsevat Hollolan Kalliolan koulun laaja-alainen erityisopettaja Johanna Kivekäs ja Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin arviointiasiantuntija Salla Venäläinen.

Naisten kehittelemä Ippo voitti Vuoden opetus 2017 -kilpailun, jossa etsittiin uudenlaisia opetus- ja kasvatusmenetelmiä. Arviointi-kriteereissä painotettiin omaperäisyyttä, toistettavuutta ja oppimisen iloa.

Ippo-sanassa on jippo – lapset yllättyvät hiffatessaan, että se on oppi toisinpäin. Ykkösjuttu Ipossa on oppimaan oppiminen, jota täytyy harjoitella niin kuin muitakin taitoja.

– Oppilaat ymmärtävät tämän, kun heidän kanssaan juttelee siitä, kuinka paljon aikaa he käyttävät esimerkiksi jääkiekon tai pianonsoiton treenaamiseen, Johanna sanoo.

Ippo-oppimiskokonaisuus on tapa tehdä uudesta opetussuunnitelmasta totta. Ytimessä ovat motivointi sekä tutkiva ja luova työskentely. Tärkeää on oppilaiden vahvuuksien ja oppimistyylien löytäminen sekä tiedon kytkeminen arkeen.

Ipossa tavoitellaan kokonaisuuksien ymmärtämistä ja laaja-alaisia taitoja. Nämä uuden opsin teemat ovat esillä kaikkien opettajien puheissa, mutta Ippo tarjoaa keinoja kulkea tavoitteita kohti. Ippo-treeniin kuuluvat esimerkiksi lukutekniikat, tiedonhaku, vuorovaikutus, kuunteleminen ja ajattelun taidot.

Oppimisessa on pitkälti kyse asenteista. Tarvitaan kykyä nauttia uusista haasteista ja omasta osaamisesta sekä kykyä ylittää epäonnistumisen tuottama pettymys tai sen uhka.

Ippo sisältää yksitoista 90–120 minuutin oppimiskertaa, joista jokainen koostuu kuudesta osiosta. Opettaja voi valikoida itselleen sopivat osat tai sisällyttää opetukseensa koko Ippo-kokonaisuuden, niin kuin tehdään Hollolan koulujen kolmosluokilla.

– Sen jälkeen oppilas kykenee hallitsemaan omaa oppimistaan sekä ymmärtää entistä paremmin, että oppiminen vaatii ponnistelua, Johanna sanoo.

Ippo houkuttelee myös kodit tukemaan oppimista. Esimerkiksi kulloinkin käsiteltävän oppimistekniikan Ippo-video lähetetään myös vanhemmille, jotta he voivat auttaa lasta uuden taidon harjoittelussa.

Johanna ja Salla ovat Orimattilasta kotoisin. Ystävykset olivat luokkatovereita ensimmäisestä luokasta lukioon.

– Jatkoimme molemmat opetusalalle ja kotikuulumisten ohella olemme aina vaihtaneet ajatuksia opetuksen kehittämisestä, Salla kertoo.

– Meitä yhdistää Sallan kanssa myös se, että olemme molemmat todella innokkaita oppimaan uutta, Johanna sanoo.

Kun ops-perusteet olivat luonnosvaiheessa, kaksikko ryhtyi pohtimaan, mitä uusi ops merkitsee ruohonjuuritasolla. Pohdinnoista kasvoi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, johon Hollolan kunta lähti mukaan.

Salla ja Johanna kehittelivät Ippoa hankeavustuksella lukuvuoden 2015–2016, jonka kevätlukukaudella ohjelmaa pilotoitiin Hollolassa. Nyt työkalu on hollolaisten alaluokkien käytössä. Ippo-työkalu on kaikkien opettajien ulottuvilla Pedanetin kautta.

Jos Ippo ottaa tulta, naiset saattaisivat innostua kehittelemään alkuopetukseen Pikku-Ippoa ja yläkouluun Iso-Ippoa.

Tiina Tikkanen

Lupa hehkuttaa

Luokanopettajan työn yksinäisyys ahdisti. Siksi turkulainen Saara Mälkönen perusti hetken mielijohteesta Alakoulun aarreaitta -nimisen Facebook-ryhmän. Yhteistyön nimeen vannovana Saara halusi luoda positiivisen jakamisen paikan, joka rikastuttaa, ilahduttaa ja hyödyttää opettajia.

– Aluksi ajattelin, että jos saisin kerättyä parikymmentä opettajaa ympäri Suomen, olisin tyytyväinen, Hannunniitun koulussa ykkös- ja kakkosluokkalaisia opettava Saara sanoo.

Nyt yli 30 000 opetus- ja kasvatusalan toimijaa kuuluu ryhmään, jossa jaetaan ja kommentoidaan päivittäin satoja ideoita ja opettajien arjen toimintatapoja. Yhteisön suosio on lyönyt Saaran ällikällä.

Hänen oma kädenjälkensä näkyy erityisesti ryhmän positiivisessa ilmapiirissä, josta hän pitää tiukasti kiinni. Hän uskoo, että ryhmä viehättää myös siksi, että somessa on vähän paikkoja, ”missä saa hehkuttaa”.

– Meidän työssämme on tosi paljon epäkohtia ja asioita, jotka voisivat olla paremmin, mutta Aarreaitta ei ole niiden nostamista varten. Siellä jaetaan onnistumisia ja autetaan kollegoita kokeilemaan rohkeasti uutta.

Nyt haluttuja ovat vinkit toiminnalliseen opettamiseen, jota uusi opetussuunnitelma korostaa. Saaraa ilahduttaa, että opettajat uskaltavat myös kysyä. Vastauksia voi tulla 50 viidessä minuutissa.

– Se käsitys on murtunut, että opettajan pitää tietää kaikki itse.

Ylläpitäjänä Saara seuraa ryhmää päivittäin. Hän valvoo, ettei ryhmää käytetä mainostamiseen ja että positiivinen ilmapiiri säilyy. Tehtävä vie aikaa, mutta taakka siitä tulee silloin, kun negatiivisuus nostaa päätään. Silloin hän muistuttaa ryhmän arvoista.

Joskus puuttumisesta tulee ikävää palautetta.

– Sitä on onneksi älyttömän harvoin. Suuri apu on ollut siitä, että pitkäaikaiset Aarreaitan käyttäjät ovat alkaneet ilmiantaa minulle sinne kuulumatonta sisältöä.

Saara Mälkösen mielestä paras vaivanpalkka on nähdä, miten Aarreaitta tukee uransa eri vaiheissa olevia opettajia ja opiskelijoitakin. Hänelle itselleen se on niin keskeinen työarjen apu, että mittakaavaa on vaikea hahmottaa.

– Olen paljon parempi opettaja niiden kaikkien vinkkien ansiosta kuin mitä olisin ilman niitä.

Heidi Pelander