Miten oppilaalla voi olla tuollainen arvosana. Sitä luokanopettaja Matti Teerimäki on toisinaan miettinyt katsoessaan uuden luokkansa arvo-sanoja Wilmasta.
− Silloin olen varautunut kysymykseen: miksi arvosana muuttuu.
Ihmetystä herättävään arvosanaan kiteytyy koko viime vuosien arviointiuudistuksen ydin. Opettajat ovat arvioineet oppilaita eri tavoin.
Suomen peruskouluissa tapahtuu tuhansia pieniä oikeusmurhia, julisti Helsingin Sanomat kuusi vuotta sitten toukokuussa.
Miten on mahdollista, että samalla osaamisella arvosana voi olla seiska, kasi tai ysi, verkkolehden otsikko jatkoi. Alla toinen otsikko alkoi sanoin: Opettajat kertovat arvosana-arpajaisista.
Arvioinnin oikeusmurhaan rinnastaneesta jutusta tuli vuonna 2018 yksi Helsingin Sanomien luetuimmista. Eikä ihme. Onhan se epäreilua, että koulua vaihtamalla oppilaan arvosanat saattoivat muuttua.
Arvioinnin pitkän linjan tutkija Najat Ouakrim-Soivio vertasi jutussa peruskoulumme arviointia lottoon:
“Se, että numerot on välillä arvottu kuin lotossa, ei ole yksittäisten oppiaineiden ongelma vaan koulujärjestelmän ongelma.”
Onhan se epäreilua, että koulua vaihtamalla oppilaan arvosanat saattoivat muuttua.
Huoli oppilasarvioinnista ei ollut uusi. Suomessa arvioinnin pätevyyttä, luotettavuutta ja oikeudenmukaisuutta on pohdittu peruskoulun alkuajoista 1970-luvulta lähtien.
Uutta oli se, että vuodesta 2004 asti oli tieteellisesti todistettu yhä uudelleen perusopetuksen arvioinnin epäreiluus.
Ensin Opetushallituksen laatimissa äidinkielen ja matematiikan seuranta-arvioinneissa huomattiin, että samalla osaamisen tasolla oppilas saattoi saada eri arvosanan riippuen koulusta.
Sitten yhteiskuntaopin ja historian oppimistulosten arviointi osoitti systemaattisia eroja osoitetun osaamisen ja koulujen antamien arvosanojen välillä.
Koulujen välisen epätasa-arvon lisäksi Helsingin Sanomien vuoden 2018 jutussa tuotiin esille muut tutkijoiden havaitsemat arvioinnin ongelmat: Maahanmuuttotaustaisten arvosanat heilahtelivat vielä rajummin. Myös sukupuoli vaikutti arvosanaan.
Ja tässä oli arvioinnin suuri ongelma: oppilaat olivat epätasa-arvoisessa asemassa keskenään.
Ratkaisuna Helsingin Sanomien jutussa vilauteltiin Yhdysvalloista tuttua päättökoejärjestelmää.
Tutkijat pitivät päättökoetta viimeisenä ratkaisuna. Kritiikin kärki tuli sekin meren toiselta puolelta: päättökoetutkimukset osoittivat, että oppilaat oppivat keskittymään arviointiin oppimisen sijaan.
Lehti oli teettänyt juttua varten opettajille kyselyn, jossa selvitettiin, miten he ratkaisisivat arvioinnin tasa-arvo-ongelman. 146 vastaajasta päättökokeita kannatti osa. Useampi näki ongelmaksi opetussuunnitelman. Tutkijat olivat samaa mieltä jälkimmäisten kanssa.
Vuonna 2018 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määriteltiin vain se, mitä oppiaineissa piti osata saadakseen numeron kahdeksan.
Ratkaisu saattaisi siis olla tarkemmat arviointikriteerit eri arvosanoille. Erityisesti sille, mitä oppilaan pitää osata, että hän pääsee läpi.
Opetushallituksen Erja Vitikka kertoi jutussa, että kriteerien antamista harkitsivat myös vuoden 2014 opetussuunnitelman tekijät.
Koska kriteerit olivat jääneet ajatuksen astelle, ongelmaa oli ratkottu lähempänä ruohonjuurta. Esimerkiksi Jyväskylän seudulla oli vuonna 2018 kriteerit joka arvosanalle.
Kuuden vuoden takainen tilanne oli ikävä ja kiusallinen opettajille.
Koulut ja kunnat muodostivat omia arvioinnin ekosysteemejään. Monet opettajat käyttivät oppilaitaan mittatikkuna. Siitäkin huolimatta, että suhteellinen arviointi poistui koulujen käytöstä virallisesti vuonna 1985.
Arviointia lottoon verranneen tutkija Najat Ouakrim-Soivion väitöstyö oli vuonna 2013 osoittanut, että suuri osa kouluista ankkuroi arvosanan 8 enemmän koulunsa keskisuoritukseen kuin Opetushallituksen kriteereihin.
Arvosanat taas sanelivat oppilaan tulevaisuuden: pääsikö hän esimerkiksi haluamaansa lukioon. Ja siinä oli ongelman kärki, jota Opetushallitus lähti ensiksi ratkomaan: perusopetuksen päättöarviointi.
Oli kulunut reilu viikko Helsingin Sanomien jutun julkaisusta, kun Opetushallitus kertoi laativansa tarkemmat, täsmällisemmät ja kansallisesti velvoittavat kriteerit perusopetuksen päättöarviointiin.
Opetushallitus tiedotti, että tarkempien kriteerien avulla pyritään lisäämään arvioinnin yhdenvertaisuutta sekä arvosanojen vertailukelpoisuutta. Tiedote kertoi opettajien vaatineen, että myös arvosanalle 5 määriteltäisiin kriteerit.
Siitä alkoi koulutuksen järjestäjien paikallisen päätösvallan suitsiminen ja valtakunnan kattavan arviointimittapuun luominen.
Monet opettajat käyttivät oppilaitaan mittatikkuna.
Mutta pelkillä kriteereillä ei pötkitty pitkälle.
”Oppilasarviointi on ollut perusopetuksen uuden opetussuunnitelman jäljiltä pahasti sekaisin”, alkoi Opettaja-lehden juttu vuonna 2020.
Siinä Ouakrim-Soivio kertoi arviointiuudistuksen etenemisestä:
”Kun ryhdyimme tekemään pohjatyötä arvosanojen 5, 7 ja 9 kriteerejä varten, meille selvisi, että paljon muuta on tehtävä sitä ennen. Pelkistä kriteereistä ei olisi hyötyä, jollei formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin rooleja saataisi selkiytettyä.”
Ouakrim-Soivion mukaan vuonna 2014 uudistetussa opsissa olivat menneet sekaisin oppimista tukeva formatiivinen ja oppilaan osaamista kuvaava summatiivinen arviointi.
Opettajille oli siis epäselvää, mitä ja miten heidän pitäisi arvioida.
Vuoteen 2020 mennessä arviointiuudistustyöryhmä oli havainnut koulukohtaista vaihtelua niin arviointiin vaikuttavien suoritusten dokumentoimisessa, itsearvioinnin toteuttamisessa, sanallisen arvioinnin osuudessa kuin numeroarvioinnin aloitusajankohdassakin.
Ennen päättöarvioinnin kriteerejä Opetushallitus päätyi täsmentämään opetussuunnitelman lukua arvioinnista.
Elokuussa 2020 numeroarviointi aikaistettiin alkamaan kaikissa kouluissa viimeistään neljännellä luokalla. Aiemmin numeroarviointi piti aloittaa viimeistään kahdeksannella luokalla.
Numeroarvioinnin aikaistamisella oli tarkoitus auttaa opettajia hahmottamaan oppilaiden tuen tarpeita.
Arviointilukuun lisättiin myös täsmennys siitä, ettei arviointi saa kohdistua oppilaan persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Siis vaikkapa niihin alussa mainittuihin sukupuoleen ja maahanmuuttotaustaan.
Myös luonnos yhdeksännen luokan päättöarvioinnin kriteereistä valmistui kommentoitavaksi syksyksi 2020.
Tuolloin OAJ huomautti, että koska numeroarviointi alkoi neljänneltä luokalta, pitäisi arvosanoilla 5 ja 8 olla arviointikriteerit nelosluokan lopussa.
Samassa lausunnossa OAJ toivoi toiselle luokalle vähimmäisosaamisen kriteereitä, jotta oppimisen kelkasta putoavat oppilaat saataisiin kiinni.
Kumpikaan näistä ei ainakaan vielä ole toteutunut.
Päättöarvioinnin uudet kriteerit saatiin kuitenkin luotua arvosanoille 5, 7 ja 9. Kriteerit ovat tänä keväänä käytössä kolmatta kertaa peruskoulun yhdeksännen luokan arvioinnissa.
Työmäärä näyttää ainakin osittain estäneen uusien kriteerien käyttöönoton.
Mutta mikä tilanne on nyt? Onko peruskoulun päättävien arviointi auvoisen tasa-arvoista ja rauha valtakunnassa?
No ei ihan niinkään. Ainakin jos yläkoulujen rehtoreiden ja opettajien perstuntumaan on uskominen.
Rehtoreista vajaa kolmasosa ja opettajista yli kolmasosa ajatteli koulunsa arviointilinjan eroavan valtakunnallisesta linjasta.
Asia kävi ilmi tammikuussa julkaistussa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa raportissa.
Siinä Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen tutkijat selvittivät, miten arviointiuudistuksen käyttöönotto on sujunut opetustoimen johdon, rehtoreiden ja opettajien näkökulmasta.
Raportin mukaan 82 prosenttia opettajista piti uudistusta tarpeellisena. Yli kaksi kolmasosaa oli kuitenkin sitä mieltä, että työmäärä on lisääntynyt selvästi uudistuksen jälkeen.
Työmäärä taas näyttää ainakin osittain estäneen uusien kriteerien käyttöönoton.
Ajanjaksolle sattunut korona vaikutti uudistusten käyttöönottoon ja siihen, kuinka työläänä opetushenkilöstö sitä piti. Korona paitsi lisäsi työtaakkaa myös vähensi yhteisöllisyyttä.
Juuri aikaa ja yhteisöllisyyttä arviointiuudistuksen omaksuminen näyttää vaatineen.
Opetushenkilöstön itsenäisellä perehtymisellä on raportin mukaan ollut suuri merkitys uudistuksessa. Esimerkiksi saman aineryhmän opettajien kesken käydyt keskustelut ovat olleet tärkeitä.
Raportti toteaa itsestään selvän mutta pelottavan faktan: mitä paremmin opettaja oli oman arvionsa mukaan perehtynyt uudistukseen, sitä enemmän hän hyödynsi kriteereitä työssään.
Vastaavasti erittäin huonosti tai huonosti uudistukseen perehtyneet hyödynsivät kriteereitä vähiten.
Käytännössä kaikki eivät siis noudata kansallisia kriteerejä.
Raportin pohjalta vaikuttaa siltä, että arviointikoulutusta kannattaa antaa veso-päivissä ja ys-ajalla, koska niihin lähes kaikki opettajat osallistuvat.
Peruskoulun nivelvaiheiden arviointiin liittyy vastuu
Opetusneuvos Riia Palmqvistia opettajien vaihteleva arviointiosaaminen ei yllätä.
Palmqvist on Opetushallituksen arviointitiimin puheenjohtaja. Hän työskentelee viikoittain arviointiasioiden parissa esimerkiksi vastaamalla aiheeseen liittyviin asiakaskyselyihin.
Opetushallitus järjesti nyt keväällä aluehallintoviraston kanssa koulutuskiertueen arviointiuudistuksesta ja kuudennen luokan lukuvuosiarvioinnista. Viime syksynä otettiin käyttöön myös kuudennelle luokalle arvosanojen 5, 7 ja 9 kuvaukset sekä täsmennetty kuvaus arvosanalle 8.
Kiertueella Palmqvist teki tutun havainnon.
− Opettajien arviointitaito vaihtelee paljon. Osalla on vahva osaaminen. Osalle asia ei ole vielä jäsentynyt.
Myös arviointineuvontaa antaessaan Palmqvist on usein miettinyt, ymmärtääkö kysyjä arvioinnin kannalta keskeisiä seikkoja.
Siksi hänellä on perusopetuksen opettajille muistutus: jokaisen tulee lukea opsista vuonna 2020 päivitetty arviointiluku 6.
− Siinä kerrotaan kaikista asioista, jotka opettajalla täytyy olla tiedossa, kun hän arviointityötä tekee. Arviointi ei ole reilua, jos periaatteet yhdenmukaisuudesta eivät toimi käytännössä.
Opetusneuvos toivoo opettajien pitävän mielessään, että peruskoulun nivelvaiheiden arviointiin liittyy vastuu. Nivelvaiheita ovat siirtymät toiselta luokalta kolmannelle ja kuudennelta luokalta seitsemännelle.
− Viimeistään nivelvaiheissa pitää pysähtyä pohtimaan, onko oppilaalla edellytyksiä osaamisen suhteen pärjätä eteenpäin, Palmqvist sanoo.
Hän ajattelee, että kuudennen luokan uudet arvosanakuvaukset ovat työkalu, jonka avulla opettaja voi pohtia oppilaan edellytyksiä siirtyä yläkouluun. Kuvauksista on hyötyä etenkin erityistä tukea saavien osaamisen arvioinnissa.
Perusopetuslain mukaisesti erityistä tukea saavien tukipäätöstä pitää kuudennen kouluvuoden aikana tarkastella: onko tuki ollut riittävää ja miten toimitaan yläkouluun siirryttäessä.
− Voisi ajatella, että arvosanatyökalu helpottaa riittävän osaamisen arviointia.
“Helpottuuko arviointi? No, ei ainakaan luokanopettajien osalta.”
Näin kirjoitti opetusneuvos Martti Hellström viime keväänä julkistetuista kuudennen luokan lukuvuositodistuksen arvosanakuvauksista Luokanopettaja-lehdessä. Hellströmistä luokanopettajalle napsahtava lisätyömäärä oli liiallinen:
“Omalle luokalleen lähes kaikkia aineita opettavalle tavoitteita on yli 100. [- -] Jos oletetaan, että yksittäisen osaamisnäytön arvioimiseen tarvittaisiin aikaa edes kolme minuuttia, se veisi 24 oppilaan luokassa 120 tuntia, yli 3 työviikkoa vuodessa. Sellaiseen ei ole työaikaa.”
Niin, se työajan riittävyys.
− Uudistus vaatii nyt alkuvaiheessa paljon työtä ennen kuin kuvaukset tulevat tutuiksi, sanoo myös Riia Palmqvist.
Ei silti haudata uudistusta vielä työkuormaan. Nimittäin kuudennen luokan lukuvuosiarvioinnissa hyödynnetään uusia arvosanakuvauksia ensimmäistä kertaa tänä keväänä.
Kysytään parhaalta asiantuntijalta eli luokanopettajalta, miltä kutosen arviointiuudistus tuntuu nyt, kun se on käsillä.
On 17. huhtikuuta, ja luokanopettaja Matti Teerimäki on kotiutunut koulusta. Teams-haastatteluun irtoaa hetki iltapäivästä.
Teerimäellä on pian takanaan 20 vuotta koulumaailmassa työskentelyä. Nyt hän on kutosten luokanopettaja Huutoniemen koulussa Vaasassa. Sen lisäksi hän opettaa teknistä käsityötä useammalle ryhmälle.
Toukokuussa hänellä on yhteensä seitsemän oppiaineen arvioinnit tehtävänään. Kauhistuttaako työmäärä?
− Osaan rajata arviointiin liittyvän työn, enkä koe sen kuormittavan liikaa. Ehkä on enemmänkin niin, että keväisin on koko työvuoden takia niin rasittunut, että arviointi tuntuu raskaalta.
Entä uudistuksen kuormittavuus?
− Siinä tuli muutama työtunti lisää, kun kävi uusia kuvauksia läpi, Teerimäki sanoo.
Huutoniemen opettajat jaettiin syksyllä ryhmiin perkaamaan arviointiuudistuksen peruspointit läpi. Nyt keväällä heillä on käytössään koulun oma tiivistelmä arvosanakuvauksista.
Muuten Teerimäki ei ole käynyt koulutuksia aiheesta. Hänen mielestään uudistus on helpompi omaksua, kun työyhteisö sopii yhdessä koulun tyylin ja linjan arviointiin.
Mitä mieltä Matti Teerimäki on kutosen arviointiuudistuksesta? Helpottuiko arviointi?
− Siinä puolensa ja puolensa. Kriteereissä on aika paljon sanahelinää, jota on vaikea tulkita. Osa taas on todella tarkkaa ja selvää.
Mikä sitten on selvää?
− Esimerkiksi liikunnassa on suorat metrimäärät, miten uintihommat onnistuvat oppilaalta. Jos kymmenen metriä menee, niin siitä tulee vitonen.
Entä mikä epäselvää sanahelinää?
− Kuvauksissa on sanoja, kuten hallitsee ja osaa. Siinä miettii, että miten päin ne nyt menevät sitten. Ja miten osaaminen ja hallitseminen eroavat toisistaan.
Tästäkin huolimatta konkariopettaja pitää nykyisiä arvosanakuvauksia parannuksena.
− Kun ennen oli arvosana 8, niin nyt siellä on kuitenkin se vitonen, seiska, kasi ja ysi.
Teerimäki muistelee perustelleensa arvosanaa viimeksi syksyllä.
Viime aikojen ehkä isoin arvioinnin kysymysmerkki Huutoniemen koulussa ovat olleet ukrainalaiset oppilaat.
Teerimäen luokalla on oppilas, joka oli vuoden valmistavassa opetuksessa ennen hänen ryhmäänsä tuloa. Suomen kieli ei ymmärrettävästi ole oppilaan vahvuus. Seuraavaksi oppilaan pitäisi siirtyä yläkouluun.
Teerimäki ja oppilaan huoltaja olivat yhtä mieltä siitä, että 12-vuotiaalta ei voi vaatia monen kielen osaamista. Oppilaan pitäisi osata kotikielensä lisäksi suomea, englantia ja ruotsia.
− Tällä hetkellä oppilaalla on padi pulpetilla. Hän kääntää suomenkielisiä sanoja venäjäksi ja sitä kautta tietää, mistä puhutaan.
Suuntana oppilaalla on silti yläkoulu. Vaakakupissa painaa oppilaan saamat ystävät, jotka siirtyvät eteenpäin.
Teerimäki uskoo, että yläkoulussa tiedetään kyllä, mitä tehdä. Nyt päänvaivaa aiheuttaa alakoulun päättötodistus.
− Oppilaan todistus ei tule olemaan ihan sama kuin muilla. Vielä on auki, millä kriteereillä mitäkin oppiainetta käydään läpi.
Teerimäki antaa esimerkiksi matematiikan: oppilas osaa peruslaskutoimitukset hyvin, mutta heti jos tehtävä on sanallinen, se on vaikea.
Yllätysnumero. Kysyn Matti Teerimäeltä, onko hän usein joutunut tilanteisiin, joissa kevään arvosana tulee oppilaalle tai tämän vanhemmalle yllätyksenä.
Teerimäki muistelee perustelleensa arvosanaa viimeksi syksyllä.
− Laitoin Wilma-viestiä, että oppilas ei ole ihan vielä herännyt tähän vuoteen ja että olisi korkea aika tsempata. Sieltä tuli sitten selitys, että liikunnasta tuli keväällä niin huono numero, ettei oikein koulu kiinnosta.
Tässä kohtaa Teerimäkeä auttoi arviointikriteeritaulukko.
Juuri vanhempien kanssa viestimiseen hän näkee uusien arviointikriteerien tuovan selkänojaa.
Vanhempainilloissa Teerimäki ottaa usein jonkin oppiaineen arvioinnin esimerkiksi ja kertoo sitten, että opsista voi käydä lukemassa tarkemmin.
Kun arviointi on keskustelevaa, lannistumista ei pääse syntymään.
Vanhemmille ja oppilaalle viestimiseen liittyy yksi Teerimäen uran oppi: kun arviointi ja viestintä siitä on avointa ja jatkuvaa, ei kevään arvioinnissa tule ongelmia.
Wilman hän nostaa työnsä helpottajaksi. Järjestelmä auttaa arvioinnissa, koska viestintä vanhempien kanssa on jatkuvaa.
− Kun sinne laittaa viikkoinfon, vanhemmat tietävät, missä mennään.
Teerimäestä yksi heidän koulunsa parhaista arvioinnin käytännöistä ovat oppilaan ja vanhemman kanssa marras–tammikuussa käytävät arviointikeskustelut.
− Meillä on tosi selkeä arviointikeskustelulomake. Puolessa välissä lukuvuotta on ollut hyvä käydä läpi, miten syksy meni ja mitä tavoitteita on keväälle.
Arviointikeskustelu ohjaa sekä opettajan, oppilaan että vanhempien ajatukset oppimisen tavoitteisiin. Tarvittaessa keskustelua on jatkettu pääsiäisen tienoilla ennen lukuvuosi- arviointia.
− Joskus olen sanonut oppilaalle ja vanhemmille vitosluokan keväällä, että arvosana on kiikun kaakun. Olen kertonut, etten halua rangaista, mutta annan nyt kasin ja lisännyt, että älä luovuta ja pety. Kun tsemppaat samaan malliin ensi vuonna, numero nousee ysiin.
Kun arviointi on keskustelevaa, lannistumista ei pääse syntymään.
Ja lopuksi: miltä näyttää arvioinnin tulevaisuus?
Opetusneuvos Riia Palmqvist kertoo, ettei Opetushallituksella ole tällä hetkellä arviointiuudistukseen liittyviä toimeksiantoja.
Hän uskoo, että jos arvioinnin kriteeristöä viedään johonkin suuntaan, siitä tulee entistä velvoittavampaa. Valtakunnallisista kriteereistä tuskin luovutaan.
Perusopetuksen tulevaisuus makaa nyt opetus- ja kulttuuriministeriön pöydällä.
Sen Peruskoulun tulevaisuustyö -hanke alkoi viime vuonna ja jatkuu ensi vuoden loppuun.
Palmqvist sanoo, ettei yllättyisi, jos tulevaisuustyön loppuraportissa ehdotettaisiin opetussuunnitelman uudistamista.
Seuraavat ops-perusteet tulevat sanelemaan paljon myös arvioinnista.
Palmqvist muistuttaa, että edellinen arviointiuudistus tehtiin leikkaa ja liimaa -tyylillä opsin päälle. Silloin oppiaineisiin ei tehty muutoksia.
Seuraavat ops-perusteet tarjoavat mahdollisuuden rakentaa oppiaineen sisällöt, tavoitteet ja arvosanojen kriteerit rinnakkain.
Palmqvistin mielestä arvioinnin tulevaisuuden suhteen ratkaisevaa on, mitä oppilaan oppimiselle ja osaamiselle asetetaan jatkossa tavoitteiksi.
Hän on miettinyt, mittaako esimerkiksi Pisa sellaisia asioita, joita nykyelämässä pärjääminen vaatii. Maailma ja oppilaiden osaaminen on muuttunut valtavasti.
− Toivon, että arvioinnin kehittämiseen tehtäisiin johdonmukainen ja pitkäjänteinen suunnitelma.
Käytämme Joku roti -logoa jutuissa, jotka käsittelevät OAJ:n Joku roti -kampanjan sisältöjä. Tutustu kampanjaan: oaj.fi/jokuroti