Open tarina: Happihypyllä televisiotuotannossa

Harmaa joulukuun lauantai Jepualla Pohjanmaalla. Kamera käy, ja Helena Ruohotie haastattelee Kristiinaa, yhtä Lakeuslife-dokumenttisarjan päähenkilöistä. On puhuttu äitiydestä ja sosiaalisen median paineista, kaarreltu äitiyteen liittyviä haasteita.

Haastattelu on jo loppupuolella, kun Ruohotie kysyy jotain sen suuntaista kuin mitä Kristiina ajattelee itsestään. ”Mun täytyy hetki miettiä, mitä mä vastaan”, Kristiina sanoo.

Kun hän aloittaa, tulppa irtoaa, eikä puhumisesta meinaa tulla lainkaan loppua. Äitiyden ihanuuden alta löytyy tunnistettavaa ja samastuttavaa kipuilua.

– On erityinen hetki, kun luottamus on syntynyt ja sen avulla saadaan aikaiseksi jotain isompaa, on se sitten opinnäytetyön saattaminen maaliin tai tässä yhteydessä se, että saatiin tarinaan syvyyttä, Ruohotie sanoo.

Lakeuslifen parikymppiset päähenkilöt pohtivat paikkaansa maailmassa ja etsivät reittejä kohti unelmiaan. Emma haaveilee kansanedustajan työstä. Pauli etsii omaa juttuaan tubettajana. Lauri viihtyy perheyrityksen metsätyökoneen puikoissa ja pinnistelee opinnäytetyön kanssa.

Myös opettajan työssä, mediatuotannon lehtorina Tampereen ammattikorkeakoulussa, Ruohotie auttaa parikymppisiä opiskelijoita oman suunnan löytämisessä. Ylen tuottaja Elina Häkkinen kysyikin häntä mukaan, koska nuorten kanssa toimiminen oli hänelle tuttua.

– Ajattelisin, että minulla on hyvät kohtaamistaidot osittain siksi, että olen opettaja ja tunnen maailman, jossa nuoret elävät, Ruohotie pohtii.

Hän kertoo, että dokumenttisarjaa tehdessä oli mielenkiintoista asettua tarkkailijan rooliin. Seurata, miten nuoret suoriutuvat, ilman opettajan vastuuta.

Tunnen maailman, jossa nuoret elävät.

Mediatyön lehtorille loikka pois opettajan arjesta oli tervetullut happihyppy.

– Kymmenen vuoden aikana työ ammattikorkeakoulussa on muuttunut. Hanketyö on tullut perusopetuksen rinnalle. Aika sirpaloituu moneen asiaan, ja kohtaamisista tulee kiireessä aiempaa pintapuolisempia, Ruohotie kuvaa.

Pandemian alettua muun työn päälle tuli vastuu terveysturvallisuudesta. Vastuuopettajana Ruohotie tiedotti opiskelijoita muuttuvista tilanteista ja otti vastaan tunneryöpyt. Syksyllä 2020 hänestä alkoi tuntua siltä, että työ ottaa enemmän kuin antaa.

Jotain oli pakko muuttaa.

Ruohotie päätti vähentää töitä ja priorisoida perhettään ja isäänsä, jonka terveys oli alkanut horjua. Silloinen yksikönjohtaja totesi, että järjestetään asia.

Viikko päätöksen jälkeen Lakeuslife sai Ylellä myönteisen tuotantopäätöksen.

– Tuntui siltä, että näin tämä oli tarkoitettu.

Siinä vaiheessa Ruohotie ei vielä tiennyt, että isän sairaus etenisi nopeasti saattohoitovaiheeseen.

Vuoden 2021 alussa Ruohotie aloitti työrupeaman Ylellä. Opetusta hän otti keväälle muutaman kurssin verran.

Kuvauksissa työn ilo alkoi löytyä uudestaan.

Pienen dokumenttitiimin ohjaajana Ruohotie piteli edelleen lankoja käsissään, mutta tällä kertaa yhden kehyksen sisällä. Se antoi mahdollisuuden keskittyä ihmisten kohtaamiseen.

Työn ilo alkoi löytyä uudestaan.

Vaikka rooli ja näkökulma on eri kuin opettajalla, myös dokumentin tekijä väistämättä vaikuttaa toisen ihmisen kasvuun. Ruohotie halusi esimerkiksi tehdä näkyväksi Emman askelet yhteiskunnallisen vaikuttamisen polulla.

– Pyrimme olemaan mukana kulkijoita ja tallentamaan hetkiä. Pysähdyimme pohtimaan päähenkilöiden kanssa, että mitäs tässä nyt onkaan tapahtunut ja mitä sinä ajattelet asioista.

Helena Ruohotie pitää ammattiosaamisen päivittämistä tärkeänä. – Media-alalla teknologia ja työtavat kehittyvät jatkuvasti.

Ruohotie huomauttaa, että media-alalla teknologia ja työtavat kehittyvät jatkuvasti. Opetuksessa ei voi käyttää kymmenen vuotta vanhoja esimerkkejä.

– Nyt sain kouriintuntuvasti tutustua esimerkiksi tämän päivän kalustotekniikkaan. Meillä oli käytössä aika monta kameratyyppiä, jotta saataisiin rikas ja visuaalinen maailma.

Oman jutun tekeminen ja oman näkemyksen toteuttaminen ohjaajana vahvistivat Ruohotien kokemusta omasta itsestä – siitä kuka on, mitä haluaa tehdä ja miksi.

– Yllätyin itsekin, että minullahan on paljon sanottavaa. Halusin tehdä valoisan ohjelman, jossa haasteista mennään eteenpäin. Siinä on varmasti jopa kasvatuksellinen näkökulma.

Jotkin tarinalinjat katkesivat koronan vuoksi, mutta samalla kirkastui ajatus arjen kauneudesta.

Myös kuuliaisuus omalle äänelle vahvistui: vakaumus, että oma hyvinvointi on otettava tosissaan.

– Teen töitä antaumuksella enkä kaihda vastuuta, mutta siihen voi väsyä, jos ei kiinnitä huomiota omaan jaksamiseen.

Isän saattohoito ja kuolema taas muistuttivat elämän rajallisuudesta.

– Ehkä ounastelin jotain, kun ajattelin syksyllä, että haluaisin viettää enemmän aikaa yhdessä.

Helena Ruohotie on kiitollinen työnantajalleen siitä, että kenttätöihin meneminen oli mahdollista. Hänen lähiesihenkilönsä Leena Mäkelän mielestä oma luovan työn tekeminen tuo opettajan työhön uutta otetta.

Helena Ruohotie toivoo voivansa tehdä kenttätöitä vastaisuudessakin. Hyvä aika voisi olla muutaman vuoden välein, mutta media-alalla rytmin sanelevat ideat ja niiden pääseminen tuotantoon.

Opettajan työstä Ruohotie kertoo pitävänsä ”ihan hirveästi”.

– Minun pitäisi yrittää säilyttää paineiden keskellä se, mitä itse pidän työssä tärkeänä, mistä olen alun alkaen tykännyt ja miksi olen hakeutunut tähän työhön – se että pystyn muodostamaan suhteen opiskelijoiden kanssa.

Sellaisen suhteen, jossa toinen ihminen voi tulla näkyväksi ja kasvaa löytämään oman äänensä.

Päivitetty 28.1.2022 klo 9.10

Helena Ruohotien nimi oli muutamassa kohtaa vaihtunut Ruoholahdeksi.