Luokanopettajan, oppilaan, huoltajan ja erityisopettajan kesken oli alkamassa erityisen tuen keskustelu. Oppilas oli haluton tulemaan mukaan.
Luokanopettaja Anu Uusikylä nappasi mukaansa kuvakortit, joissa näkyivät koulupäivän tapahtumat, oppiaineet, ruokailut ja välitunnit.
Kuvat laukaisivat lapsen jännityksen. Niiden avulla lapsi kertoi, mikä koulussa on kivaa, mikä ärsyttää, mikä on tavallista ja mikä vaikeaa. Kävi ilmi, että äidinkielessä lapsi tarvitsi erityistä tukea.
Tärkeintä oli kuitenkin, että keskustelussa oli paljon positiivista hyrinää. Kuvien kautta tulivat esille lapsen vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Lopulta lapsi jäsensi itsensä ja tilanteensa paremmin kuin aikaisemmin.
Anu innostui. Hän oli vasta alkanut tehdä väitöskirjaa ja ryhtyi kehittämään peliä yhdessä oman kotipesänsä Oulun Martinniemen koulun, oppimis- ja ohjauskeskus Valterin Ruskiksen yksikön, Suomen vanhempainliiton ja Oulun yliopiston kanssa.
Iso pallo lähti pyörimään. Tuloksena syntyi peli, jonka avulla oppilas voi harjoitella tunnetaitoja ja opettaja havaita oppilaasta asioita, jotka muuten jäisivät pinnan alle.
Kesy-pelissä keskustellaan symbolein. Koska pelihahmoksi valikoitui kettu, peliä kutsutaan myös Kettupeliksi.
Kettuun on helppo samastua. Se on omalla tavallaan yksinäinen otus, mutta samalla riippuvainen ympäristöstään.
Pelilaudalla kettu kipittää aurinkoon tai mustaan pilveen riippuen siitä, miltä oppilaasta tuntuu. Opettaja kyselee ja seuraa ketun matkaa, mutta oppilas määrää suunnan.
Anu muistuttaa, että lasten ei ole aina helppo ilmaista itseään sanoin etenkin, jos ympärillä on aikuisia, jotka puhuvat vaikeilla käsitteillä.
Kettupelissä opettaja pääsee kurkistamaan myös ujon, hiljaisen tai puhumattoman lapsen maailmaan.
Kettupeli on arjen apuväline. Anu tahtoo helpottaa pelillä opettajan työkuormaa ja ehkäistä uupumusta, josta hänellä on myös omaa kokemusta.
Oulun kaupungilla on ollut iso rooli Kettupelin jalkauttamisessa. Kaupunki tarttui ideaan, ja materiaalia pilotoidaan parhaillaan kouluissa ja päiväkodeissa.
Anu opettaa neljäsluokkalaisia neljänä päivänä viikossa. Tiistaisin hän kiertää kaupungin tutoropettajana kehittämässä Kettupelin mahdollisuuksia opettajien ja oppilashuollon henkilöstön kanssa.
Pelaaminen kestää korttimäärästä riippuen puolisen tuntia. Peli sopii hyvin apuvälineeksi syksyn kehityskeskusteluun, jossa myös huoltaja on paikalla.
Pelistä on apua myös silloin, kun huoli lapsesta tai nuoresta herää. Kettupelistä on tulossa tärkeä apuväline oppilashuoltoon. Sen avulla ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.
– Kettupeli on vain yksi väline. Se ei muuta maailmaa, mutta kasvatusalalla se toimii vähän kuin niksipirkan sukkahousut.
Lue lisää Kettupelistä Suomen vanhempainliiton sivuilta: vanhempainliitto.fi/tyokalut/kesy