Työuran alussa oli epävarmuus. Olin kyllä muodollisesti pätevä opettajaksi, mutta koulun arjessa olikin paljon muuta työtä kuin opettamista: juoksevia asioita, riitojen selvittelyä, paperihommia.
Opetusharjoittelussa oli keskitytty tuntisuunnitelmiin, joita töissä piti yhtäkkiä muuttaa lennosta, jotta koulupäivän sai sujumaan. Kolmiportaisen tuen toteuttaminen käytännössä vaikutti heprealta.
Hämmennyksessä päälle iski suoritusvaihde. Niin voi helposti käydä, kun alla on määräaikainen työsopimus.
Joensuun Marjalan koulun luokanopettaja Sanni-Kaisa Kinnunen ei ole ainut, jolle työarki koulussa osoittautui kuormittavammaksi kuin hän oli odottanut. Moni nuori opettaja kipuilee saman hämmästyksen äärellä, ilmenee OAJ:n nuorille jäsenilleen tekemästä kyselystä.
Kinnusella kävi kuitenkin tuuri. Esimies, kokenut työpari ja muu työyhteisö ovat tukeneet hyvästä perehdytyksestä asti.
– Jos olisin jäänyt yksin, alku olisi ollut todella vaikea. Miten voisin yksin päättää, mitä jätän tekemättä hallitakseni työkuormaani, jos en tiedä, mikä riittää?
Kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin kuin toista lukuvuotta opettajana työskentelevälle Kinnuselle.
Ei riitä, että tukea saa vain työhön tullessaan.
Suurin osa OAJ:n kyselyyn vastanneista nuorista opettajista kertoi, että perehdytys työuran alussa oli jäänyt retuperälle. Kiinnostusta osallistua mentorointiin olisi ollut yli 60 prosentilla, mutta sitä ei ollut tarjolla.
– Ei riitä, että tukea saa vain työhön tullessaan. Arjen pienistäkin asioista pitää jaksaa kertoa uusille opettajille vielä pitkään, koska emme me tiedä niistä mitään, Kinnunen pohtii.
Tässä valossa ei yllätä, että työyhteisön tuki nousi kyselyssä yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka pitävät nuoret alalla. Neljä viidestä vastaajasta uskoi työskentelevänsä opettajana myös tulevaisuudessa.
OAJ:llä on oma perehdytysmallinsa, josta kuka tahansa voi tarkistaa, mitä kaikkea opettajan perehdytyksessä pitää huomioida. Järjestö on myös vaatinut mentoroinnin vahvistamista ja pitää vuosittain parisenkymmentä Nope-koulutusta, jotka tukevat nuorten opettajien uran alkua. Koulutukset tavoittavat yli 600 nuorta opettajaa.
Joensuun Marjalan koulussa työkaverit Sanna Pakarinen, Sanni-Kaisa Kinnunen ja Anni Joronen auttavat toinen toistaan työssä. OAJ:n Nope-kouluttajana Kinnunen levittää tukeaan myös koulun ulkopuolelle: hän järjestää seudullaan työuran alussa oleville opettajille kurssin kahdesti vuodessa.
Kyselyn mukaan eniten nuoria opettajia uran alussa kuumotti, huomioivatko he tarpeeksi tukea tarvitsevia oppijoita. Tulos oli sama eri opettajaryhmissä varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.
Myös työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen sekä työn suunnitteluun kuluva aika haastoivat uran alussa.
– Kaikki nämä kiteytyvät työn rajaamiseen eli myös esimiestyöhön, OAJ.ssä kyselyn toteuttanut Susanna Jokimies sanoo.
Työn rajaaminen nousikin nuorten edunvalvonnalliseksi ykköstoiveeksi kaikilla muilla paitsi varhaiskasvatuksen opettajilla. He toivoivat parempaa peruspalkkaa.
Miksi moni nuori opettaja sitten kipuilee uransa alussa?
Oman rima saattaa olla liian korkealla, Sanni-Kaisa Kinnunen pohtii. Eikä vähiten siksi, että moni paiskii hommia määräaikaisena.
Yli puolet OAJ:n kyselyyn vastanneista oli määräaikaisessa työsuhteessa.
– Epävarmuus johtaa siihen, että yrittää kauhean paljon, vaikka vähemmälläkin voisi pärjätä. Ei meillä Joensuussa ainakaan ole helppo saada töitä, Kinnunen sanoo.
Jokimies korostaa, että esiin nousseet huolet ovat myös rakenteellisia.
– Ei kyse ole pelkästään siitä, osaatko itse vetää rajan työn ja vapaa-ajan välille. Nuoret opettajat arvostavat työtään ja ovat todella motivoituneita, mutta kohtuuttomat vaatimukset saattavat aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta.
Nuorille opettajille toitotetaan usein, että ole armollinen itsellesi, vaikka se tarkoittaisi työn tekemistä omaa osaamista huonommin.
Sanni-Kaisa Kinnunen voi vapaasti kysyä neuvoa rehtori Jari Huuskolta. Tukea työhön kyllä tulee. Kinnunen kiittää työyhteisöään saamastaan tuesta uransa alussa.
Kinnunen ymmärtää tätä puhetta, koska on itsekin ehtinyt käydä kierroksilla ja opetellut hellittämään. Joskus silti ärsyttää.
– Toivoisin, että jokainen uskaltaisi vaatia perehdytystä ja tukea esimieheltä. Hyviä kokemuksia tarvitaan, jotta meillä on päteviä opettajia jatkossakin. Alkuvuosien aikana nuoret opettajat päättävät, jatkavatko alalla.
Kysely nuorille opettajille
- OAJ keräsi viime syksynä kyselyllä nuorten jäsentensä ajatuksia opettajan uran alun haasteista. Samalla selvitettiin nuorten uratoiveita sekä näkemyksiä edunvalvonnasta.
- Kyselyyn vastasi 499 alle 36-vuotiasta opettajaa. 1 987 jäsenen otanta oli suhteutettu jäsenryhmien mukaan. Vastausprosentti oli 25.
- Kysely toteutettiin syys–lokakuussa sähköpostitse.
Löysää ajoissa, kehottaa professori
Koska koulumaailman rakenteet eivät tällä hetkellä tue opettajien jaksamista, työhyvinvointiratkaisut on tehtävä itse, professori Juha T. Hakala sanoo.
– Kaiken suorittamiseen ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta, jos haluaa pysyä järjissään.
Yhä useampi lapsi tai nuori kärsii oppimis- tai keskittymisvaikeuksista, koulu-uupumusta on jo alakoulussa ja opetusryhmät ovat ylisuuria. Monet kunnat ovat käyttäneet inkluusiota säästökeinona.
– Opettajasta on tullut arjen jonglööri, mikä uuvuttaa. Tavoitteet ovat ylivertaisia suhteessa annettuihin mahdollisuuksiin. Kouluihin tarvittaisiin lisää aikuisia, myös opettajia.
Rakennemuutosta odotellessa opettajan on huolehdittava itse itsestään. Hakala kehottaa karsimaan tehtäviä ja tekemään jäljelle jäävästäkin työstä osan nykyistä huonommin.
– Kyse on priorisoinnista. Ei voi koko ajan kaivaa kympin arvoista ojaa – se on uupumisen tie. Parempi valmis seiskan oja kuin uupunut kaivaja ja kesken jäänyt työ.
Rajaamisessa auttaa omien vahvuuksien löytäminen ja niihin keskittyminen. Toimivassa työyhteisössä muut tukevat vahvuuksien löytämisessä ja paikkaavat heikkouksia.
OAJ:n nuorten jäsenten kyselyssä esiin noussut havainto perehdytyksen ja työyhteisön tuen merkityksestä on Hakalan mielestä hieno oivallus, koska vasta työelämä muokkaa meistä ammattilaisia.
Aivan liian moni opettaja on jo virhetilassa, Hakala huomauttaa. Työuupumustutkijoiden mukaan erityisessä uupumisvaarassa ovat nuoret ja yli 55-vuotiaat.
Moni nuori opettaja on purkanut sydäntään Hakalalle. Miten ihmeessä hommat saa hoidettua?
Suorituspaineita luo esimerkiksi epävarmuus, mutta myös se, että opetusala vetoaa tutkitusti velvollisuudentuntoiseen väkeen, jolle työ on kutsumus.
– Kun rakenteet vaativat kohtuuttomia, tämä arvokkaaksi nähty piirre saattaa kääntyä itseään vasten. Ei auta kuin alkaa huiskia, vaikka tekisi kipeää päästää irti omasta kunnianhimostaan.
Käy kuuntelemassa Juha T. Hakalaa Educassa pe 24.1.2020 klo 18.30.
Professorin vinkit: Näin teet työsi ilolla huonommin
- Löysää ajoissa. Varsinkin itselle asettamistasi tavoitteista.
- Vähennä tekemistä rajusti. Opetussuunnitelmissa on vaikka mitä. Kaikkea ei tarvitse toteuttaa. Keskity siis asioihin, joissa olet hyvä ja tee niistä valttikorttisi.
- Mieti työporukan kanssa, mikä opettajan perustehtävä olikaan. Muut asiat ovat rönsyjä, joita tehdään vain, jos on voimia ja aikaa.
- Jotta luovuus ei katoa, opettele tylsistymään ja laiskottelemaan.
- Älä venytä työpäivääsi. Keskittynyttä työtä ihmiset jaksavat tehdä enintään 4–5 tuntia päivässä.