Kuinka karsia sisällöistä tärkeimmät ja miten rytmittää ne lukuvuosisuunnitelmaan? Miten arvioida esimerkiksi oppilaan yhteistyötaitoja tai estetiikan tajua?
Parikymmentä kotitalousopettajaa kokoontui elokuun alussa Tampereen Lielahden koululle pohtimaan sitä, miten olisi järkevää suunnitella taidon opettamista ja kuinka taitoa olisi viisasta arvioida.
Koulutuspäivässä pöydälle nostettiin opetussuunnitelman perusteet, joista tarkastettiin kotitalouden opetuksen sisältöalueet ja niistä johdetut taitotavoitteet.
– Moni osallistuja puhui siitä, että pitää olla itselleen armollinen lukuvuosisuunnitelmaa tehdessä, koska oppitunteja on vähän. Jo pienen osa-alueen uudistaminen tekee hyvää, kertoo Kotitalousopettajien liiton puheenjohtaja Minna Vanhala, joka vaihtoi elokuun alussa kotitalousopettajan tehtävät apulaisrehtorin työhön Anna Tapion koulussa Aitoossa.
Opetussuunnitelman perusteissa asetetaan tavoitteet koko maan perusopetukselle. Ensimmäiset perusteet Opetushallitus teki vuonna 1970. Sen jälkeen ne on uudistettu vuosina 1984, 1994, 2004 ja 2014.
Edellisestä kokonaisuudistuksesta tulee kymmenen vuotta täyteen vuonna 2024, mutta uusia perusteita ei vielä valmistella.
Näin sanoo Opetushallituksen perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen päällikkö Marjo Rissanen.
– Laajan uudistamisen lähtökohtana ovat hallitusohjelman kirjaukset ja valtioneuvoston asetus perusopetuksen tavoitteista ja tuntijaosta, eikä tämä hallitus ole sellaisia tehnyt.
Tieto tuntuu ilahduttavan ainakin vuoden 2022 terveystiedonopettajaksi valittua Katri Sarpolaa, joka opettaa Napapiirin peruskoulussa Rovaniemellä.
Nyt handlaan tämän homman ja tiedän mistä on kyse.
Sarpolan mielestä opsin vieminen käytäntöön vie aikaa.
– Suunnitelmaa pitää makustella ja pohtia. Nyt handlaan tämän homman ja tiedän mistä on kyse, sanoo Sarpola, joka on ollut mukana laatimassa Rovaniemen paikallista opetussuunnitelmaa terveystiedon osalta.
Ops-ryhmässä avattiin perusteiden välillä vaikeasti avautuvia sanamuotoja.
– Asiaa on älyttömän paljon, ja haasteena oli muodostaa esimerkiksi päihdeasiat tai seksuaalikasvatus järkeväksi kokonaisuudeksi.
Sarpolan mielestä on mahtavaa, että opettajilla on Suomessa vahva autonomia toteuttaa opetusta omalla tavallaan.
– Opetus tarvitsee kuitenkin selkärangakseen opetussuunnitelman. Jos sitä ei olisi, oppimateriaalin tekijät saisivat turhan paljon valtaa opetukseen.
Vaikka uusia opsin perusteita ei ole näköpiirissä, pieniä muutoksia tehdään tarpeen mukaan.
– Opetussuunnitelmat ovat eläviä asiakirjoja, ja perusteisiin onkin vuosien mittaan tehty kymmenkunta täsmennystä, Marjo Rissanen toteaa.
Opetussuunnitelmat ovat eläviä asiakirjoja.
Toissa vuonna uudistettiin arviointia käsittelevä luku 6 ja viime vuonna otettiin käyttöön uudet päättöarvioinnin kriteerit yhdenvertaisen arvioinnin vahvistamiseksi. Niissä kerrotaan, mitä oppilaiden pitäisi osata, jotta he saisivat peruskoulun päättötodistukseen arvosanan 5, 7, 8 tai 9.
Uusien kriteerien tutkailu on vienyt monet opettajat uudelleen opetussuunnitelman äärelle. Heihin kuuluu Ritu Savolainen, joka opettaa yläkoululaisille biologiaa, maantiedettä ja terveystietoa Matin ja Liisan koulussa Lapinlahdella.
Kunkin oppiaineen opiskelun alkaessa Savolainen selvittää oppilailleen, mitä sisältöjä ja taitoja heidän tulisi tietyllä vuosiluokalla opsin mukaan oppia.
– Jos nuoria ei innosta esimerkiksi eliökokoelman tekeminen, saatan perustella tehtävää sillä, että sitä vaaditaan opetussuunnitelmassa Suomen kaikilta yläkoululaisilta.
Ongelmana Savolainen pitää sitä, että eri kunnissa saatetaan opiskella esimerkiksi kahdeksannen luokan maantiedon tunneilla eri sisältöjä.
Biologian ja maantieteen opettajien liiton toiveena on, että seuraavassa opsissa asioita vuosiluokkaistetaan entistä selkeämmin.
– Jos oppilas muuttaa, opettajan pitää räätälöidä opetus niin, että hän ei joudu opiskelemaan samoja asioita kahteen kertaan, muistuttaa liiton puheenjohtaja Savolainen.
Opetussuunnitelman perusteissa on 549 sivua tekstiä sekä perusopetuksen yleisistä että eri oppiaineiden tavoitteista.
Perusteiden pohjalta laaditaan paikalliset opsit, jotka eivät ole haukkapaloja nekään. Esimerkiksi Rovaniemen ops on kasvanut yli 900-sivuiseksi. Harva käyttää kuitenkaan enää painettuja versioita, ja verkosta on helppo ottaa luettavaksi itselle olennainen sisältö.
– Opettajan ei tarvitse tietää kaikkea, oman oppiaineen ops riittää, huomauttaa OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo.
Hän pitää kuitenkin opetussuunnitelmien perusteiden laajuutta pienoisena ongelmana.
– Kun yritetään sanoa vähän kaikki, käy herkästi niin, että ei tehdä valintoja. Minusta olisi hyvä kertoa nykyistä selvemmin ne asiat, joita toivotaan kaikkien opettajien ihan varmasti noudattavan.
Myös tuoretta päättöarvioinnin kriteeristöä Salo pitää turhan massiivisena.
– Esimerkiksi uskonnonopettajalla voi olla 140 arvioitavaa. Kun aika ei riitä kaikkien kriteerien soveltamiseen, käy helposti niin, että opettaja ohittaa kriteerit ja antaa arvosanat vanhasta tottumuksesta.
Toisinaan opetussuunnitelmaa kritisoidaan myös asioista, joita siellä ei ole.
Monen opettajan mielestä uusiin kouluihin rakennetut avoimet opetustilat kuormittavat sekä oppilaita että opettajia. Tällaisia tiloja ei kuitenkaan edellytetä opsissa, vaan tilaratkaisut ovat kuntien päätettävissä.
Toisinaan opetussuunnitelmaa kritisoidaan myös asioista, joita siellä ei ole.
Jaakko Salon mielestä nykyiset ops-perusteet ovat laajuutensa vuoksi hiukan liikaa tietokirja ja hiukan liian vähän käytännön työkalu.
Kotitalousopettajien liiton puheenjohtajan Minna Vanhalan mielestä laajuudessa on puolensa.
– Laajasta opsista voi poimia opetukseen tärkeimmät osuudet tulevaisuuden tarpeita silmällä pitäen. Emme voi esimerkiksi tietää, millaista elintarviketeollisuus on kymmenen vuoden päästä ja miten se vaikuttaa kulutustottumuksiin.
Laajuuden lisäksi perusteita on arvosteltu monimutkaisesta kielestä. Myös Minna Vanhala on toivonut opetussuunnitelmaan lisää ymmärrettävyyttä sekä mieluummin eksaktia kuin ympäripyöreää terminologiaa, ja hänen mielestään opsin tekstit ovatkin vuosien mittaan tarkentuneet.
Opsia on hyvä kokoontua pureskelemaan yhdessä niin kuin Tampereella tehtiin.
Opsia on hyvä kokoontua pureskelemaan yhdessä niin kuin Tampereella tehtiin. Vanhalan mielestä vastaavia suunnittelupäiviä tarvittaisiin jokaiseen peruskouluun muutama lukuvuodessa, sillä oma opetus pitäisi aina peilata sitä vasten, mitä opsissa linjataan.
– Ongelmana on, että oppituntien ulkopuolinen aika kuluu täysin erilaisiin oppilaspalavereihin ja koulun kehittämistehtäviin, ja oman opetuksen suunnittelu menee iltatöiksi.
Vanhala kaipaisi opettajien yhteistä suunnitteluaikaa myös oppiaineiden rajat ylittäviin monialaisiin opintokokonaisuuksiin.
– Kun oppilaat laskivat aterioihin raaka-aineiden hintoja, pyysin matematiikanopettajaa lähettämään muutamia eteviä oppilaita avuksi laskemisessa. Yhteistyötä olisi mielenkiintoista tehdä myös vaikkapa kemianopettajan kanssa, Vanhala visioi.
Opettajien kommentteja kaivataan
Opetushallitus valmistelee parhaillaan yhteistyössä luokan- ja aineenopettajien kanssa kriteereitä kuudennen luokan lukuvuosiarviointia varten.
Pääset kommentoimaan kriteeriluonnoksia syyskuussa Opetushallituksen Lausuntopalvelun verkkosivuilla ja Webropolissa.