Onko se nyt kauhean ihme, että nuoret eivät osaa kuvitella itseään tekemässä jotain työtä, jos tulevaisuus tuntuu jo lähtökohtaisesti epävarmalta?
Tätä pohti Lempäälän lukion historian ja yhteiskuntaopin opettaja Jarmo Lehtinen. Hän oli jo useamman vuoden ajan huomannut, että opiskelijoita vaivasi ympäristöahdistus ja heistä oma tulevaisuus tuntui näköalattomalta.
Syksyllä 2018 Lehtinen kutsui lukionsa ympäristötoiminnasta kiinnostuneet koolle. Taustalla oli edellisenä keväänä onnistuneesti järjestetty Earth week -tempaus.
Ensimmäiseen tapaamiseen tuli yli parikymmentä nuorta. Nyt osa lukion henkilökunnasta ja oppilaista muodostaa Ilmastosoturien ryhmän, jonka tavoitteena on luoda toivoa aktiivisella vaikuttamisella.
Nuoret ovat alusta saakka vastanneet toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta. Muutaman vuoden aikana ilmastosoturit ovat esimerkiksi kampanjoineet sosiaalisessa mediassa, tehneet kouluvierailuja ja järjestäneet tapahtumia.
Yksi nuorista oli kuultavana ympäristöministeriön keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman Kaisu-seminaarissa, toinen Portugalissa kansainvälisessä ilmastokonferenssissa. Keskusteluja ympäristöasioista on käyty erilaisten vaikuttajien kanssa aina tubettaja Roni Backista tasavallan presidentti Sauli Niinistöön saakka.
Joku löytää sisältään verkostoitujan, toinen innostuu puiden istuttamisesta.
Nuoret saavat toiminnasta itseluottamusta vahvistavia kokemuksia. Joku löytää sisältään verkostoitujan, toinen innostuu puiden istuttamisesta. Tärkeintä on kokemus porukkaan kuulumisesta.
– Tämä on se meidän joukkue, jonka kanssa saadaan asioita aikaiseksi. Yhteisöllisyys madaltaa kynnystä olla aloitteellinen ja vahvistaa halua heittäytyä tekemään yhdessä, Lehtinen sanoo.
Hän toimii työelämäkoordinaattorina Ohjatusti kohti tulevaisuuden työelämää -ESR-hankkeessa. Ilmastosoturi-toiminta on yksi osa sitä.
Jarmo Lehtisen Ilmastosoturit syntyi tarpeesta lakaista ilmastoahdistusta.
Opettajana Lehtinen kokee tehtäväkseen valmentaa nuoria aikuisuuteen. Ei riitä, että nuoret tietävät, miten eduskunta toimii. Heidän on tunnettava myös yhteiskunnan kipupisteet.
– Omassa työssäni painottuu aktiivinen kansalaisuus, se että nuoret tietäisivät, millaiseen yhteiskuntaan ovat kasvamassa ja olisivat valmiita kantamaan vastuuta, Jarmo Lehtinen toteaa.
Myös Biologian ja maantieteen opettajien liitossa huomattiin muutama vuosi sitten tarve ympäristötunteita käsittelevälle materiaalille. Syntyi Toivoa ja toimintaa -sivusto, jolla aihetta lähestytään YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n tavoitteiden kautta.
– Lähdimme liikkeelle tietoperustaisesti. Ahdistukseen auttaa tunteiden käsittely ja toiminta, ympäristökasvatuksen asiantuntija Pinja Sipari sanoo.
Pinja Sipari kertoo, että tunteiden käsittely ja ilmaston puolesta toimiminen vaikuttavat yhdessä ilmastoahdistukseen. Toiminta luo toivoa, ja toivo luo toimintaa.
Ilmastonmuutoksen tiedetään aiheuttavan tunteita, mutta sen lisäksi koulussa opiskellaan paljon muitakin psyykkisesti vaativia asioita kuten köyhyyttä, luontokatoa, nälänhätää ja ruokajärjestelmän ongelmia.
Tutkimusten perusteella tunnetaidot helpottavat monimutkaisten asioiden oppimista.
– Ajattelisin, että kyse on esimerkiksi siitä, että pysyy rauhallisena vaikka joutuu haastamaan itseään. Jos ilmastoaiheet herättävät ahdistusta tai niiden jauhaminen ottaa päähän, niin totta kai se vaikuttaa siihen, miten tieto menee perille, Sipari pohtii.
Oppilaan kohtaaminen lähtee opettajan omista tunnetaidoista. Sipari muistuttaa, että varsinkin haastavat aiheet herättävät kaikissa tunteita.
Tunteet pitää tiedostaa. Muuten voi epähuomiossa välittää oppilailleen esimerkiksi kyynisyyttä, turhautumista tai pelkoa.
Alkuun pääsee sillä, että opettelee tunnistamaan ja nimeämään omia tunteitaan sekä ilmaisemaan niitä. Tärkeää on myös tunteiden sietäminen ja säätely. Myös tunnesanaston laajentaminen auttaa.
– Ilmastoahdistuskaan ei tarkoita sitä, että makaa lattialla kykenemättä tekemään mitään. Sen sisällä voi olla alakuloa, vihaa, surua tai syyllisyyttä, Sipari kuvailee.
Tunteita käsittelevän materiaalin rinnalla Toivoa ja toimintaa -sivustolle on kerätty laaja paletti vaikuttamismahdollisuuksia.
– Tärkeintä on esitellä vaikuttamistapoja monipuolisesti. Julkiseen keskusteluun voi osallistua vaikka tekemällä meemejä ja videoita tai jakamalla linkkejä somessa, Sipari kannustaa.
Olennaista on tunnistaa aidosti vaikuttavat keinot. Roskien kerääminen puhdistaa lähiympäristöä mutta ei vaikuta ilmastonmuutokseen.
Opettajat toivovat usein Siparin sanovan, että ei tässä mitään hätää, kaikki menee ihan hyvin. Katteettomaan optimismiin ei kuitenkaan ole syytä tuudittautua, jos nyt ei suureen pessimismiinkään ole perusteita.
– Toivo on realiteettien hyväksymistä. Sen hyväksymistä, että emme tiedä, miten asiat lopulta menevät. Se mitä teemme nyt, on silti merkityksellistä, Pinja Sipari toteaa.
– Tulevaisuuden odottamisen sijaan meidän kannattaa miettiä millaisen tulevaisuuden haluamme ja miten sinne päästään.