Mentoriparille uskaltaa puhua siitäkin, mistä omassa työyhteisössä vaikenee

Mervi Savela ja Raisa Aine saivat pienryhmämentoroinnissa kullanarvoisia vinkkejä verkko-opetuksen kehittämiseen.

Kumppanukset-juttusarjassa ystävät tai yhteistyökumppanit kertovat toisistaan ja siitä, mikä heitä yhdistää. Tämän jutun mentoritapaamiset viime syksynä järjesti korkeakoulupedagogiikkaa kehittävä Kope-hanke, jolla lisättiin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä.

Mervi Raisasta:

Meillä oli syksyn aikana kolme Skype-tapaamista. Raisan ja minun lisäkseni mentorointiin osallistui yliopisto-opettaja Lauri Lantela Lapin yliopistosta. Jaoimme mentoroinnin kokemuksiamme yhteisessä blogissa.

Huomasimme, että opetamme kaikki paljon verkossa ja valitsimme keskustelujen sisällöksi verkkopedagogiikan kehittämisen. Käytämme eri oppimisalustoja ja jaoimme niiden käyttökokemuksia.

 

Olemme tehneet saman havainnon: moni verkko-opiskelun aloittava opiskelija tuntuu yllättyvän siitä, että verkko-opinnot vaativat oman ajankäytön suunnittelua ja sitoutumista yhdessä sovittuihin sääntöihin ihan samalla tavalla kuin lähi- tai monimuoto-opetuskin.

Raisalta sain uusia ideoita opiskelijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen lisäämiseen verkossa. Raisa on huomannut, että opiskelijat saattavat sitoutua opiskeluun tiiviimmin, jos ryhmässä on muita opiskelijoita samantyyppisessä elämäntilanteessa.

Tähän yhteisten intressien etsimiseen kehittelimme Padlet-alustalle kysymyspatteristoa, joka auttaa opiskelijoita löytämään ”kohtalotovereitaan” tai samalla seudulla asuvia opiskelukavereita. Kutsuimme työkalua tinderiksi ja ensitreffeiksi.

Ideamme toimi, ja Padlet-seinillä opiskelijat rohkaistuivat kertomaan vapaamuotoisesti itsestään ja toiveistaan.

 

Mentorointikeskusteluissamme vallitsi iloinen ilmapiiri ja tekemisen meininki. Saimme toisiltamme hyviä vinkkejä oman arjen helpottamiseen, ja jo pelkkä ajatusten tuulettaminen tapaamisissa tuntui voimauttavalta.

Vieraammalle ihmiselle uskalsi puhua sellaisistakin asioista, joita ei omassa työyhteisössään halua jakaa.

Puhuimme paljon työn rajaamisesta. Opetan tällä hetkellä pelkästään verkossa ja teen paljon töitä kotona. Työ- ja vapaa-ajan ero hämärtyy silloin herkästi. Itselleen pitää tehdä lukujärjestys ja lopettaa työt silloin kun on suunnitellut, vaikka opiskelijoita olisikin linjoilla.

Mentorointi edisti työssäjaksamista, ja kaipaan edelleen Raisan ja Laurin kanssa käymiäni keskusteluja. Tajusin, miten paljon eri alojen opettajat voivat antaa ammatillisesti toisilleen.

 

Raisa Mervistä:

Tutustuimme toisiimme verkossa tämän mentoroinnin myötä. Alusta asti tuntui siltä, että Merviin ja Lauriin voin luottaa ja heidän kanssaan on helppo jutella.

Koulutan tällä hetkellä pääasiassa markkinoinnin opettajia, ja opetuksestani verkossa on noin kolme neljäsosaa.

 

Mentoroinnissa mukana ollessani työskentelin markkinoinnin tuntiopettajana Lapin ammattikorkeakoulussa. Kun keskustelimme ryhmien koosta, valitin sitä, että verkkokurssillani saattaa olla jopa 50 opiskelijaa. Mervi kertoi, että hänellä on terveystiedon perusopinnoissa 170 opiskelijan ryhmä.

Minua ihmetytti, miten Mervi selviää näin isosta porukasta. Hän on ottanut tavaksi keventää työtaakkaansa esimerkiksi niin, että opiskelijat lukevat ja kommentoivat toistensa tehtäviä.

Tässä työtavassa ensimmäisen arviointiluennan ja opponoinnin tekee toinen opiskelija. Palautteen perusteella opiskelija saa työstää tekstiään vielä viikon ennen opettajalle palauttamista.

Mervin mielestä menetelmä on tehostanut oppimista. Myös opiskelijoiden mielestä on mielekästä tutustua toisten opiskelijoiden töihin, koska se laajentaa ja syventää omaa oppimista.

Aloin soveltaa menetelmää itsekin, ja töiden taso on noussut huimasti – syynä ehkä terveellinen paine siitä, että muut opiskelijat näkevät tuotokset.

 

Mentoritapaamisissa mietimme myös sitä, kuinka aktivoida suurta ryhmää ja sitouttaa sitä tekemään yhdessä asioita yhteisen päämäärän eteen. Verkossa vapaamatkustaminen on helppoa ja muuta ryhmää kohtaan epäreilua.

Työn ongelmat tuntuvat olevan aika samanlaisia yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa, kiireistä on kaikkialla. Keskusteluissamme saimme pysähtyä hetken verran. Nauroimme, autoimme ja jaoimme vilpittömästi tietoamme ja osaamista toisillemme. Vertaismentorointi on mahtava tapa verkostoitua ja oppia uutta.

Mervin kanssa olemme tavanneet kasvotusten vain muutaman kerran. Ensi kesänä Oulun ammattikorkeakoulu, jossa nykyisin työskentelen, muuttaa yliopiston Linnanmaan kampukselle, ja olemme päättäneet, että sitten tavataan säännöllisesti.

 

Mervi Savela

  • Terveystiedon yliopisto-opettaja Oulun yliopistossa.

Raisa Aine

  • Tuntiopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakoulutus, täydennyskoulutus- ja kehittämispalvelut.

Lue samasta aiheesta