Kumppanukset-juttusarjassa ystävät tai yhteistyökumppanit kertovat toisistaan ja siitä, mikä heitä yhdistää.
Minna Orpana:
”Taide ei uudistu ihmisiä vaihtamalla”
Opetan laulua Teatterikorkeakoulussa ja tein työtäni 34 vuotta ketjutetuin työsopimuksin. Oli todella turhauttavaa hakea 3–5 vuoden välein omaa työpaikkaa uudelleen.
Määräaikaisuuksien ketjuttamiselle tuli stoppi, kun kaksi taideyliopiston professoria riitautti asian ja työtuomioistuin katsoi, että taidealan opetustehtävän luonne ei ole riittävä määräaikaisuuden peruste. Vakinaistaminen saatiin toteutettua muutamassa kuukaudessa.
Suurin osa opettajista on kiitollisia ja helpottuneita. Joitakin huolettaa se, että taiteellinen kehitys pysähtyy, jos väki ei välillä vaihdu. Itse ajattelen, että näissä hommissa ei pääse jämähtämään eikä taide uudistu ihmisiä vaihtamalla.
Meillä Teatterikorkeakoulussa opettaja saa käyttää 20 prosenttia työajasta tutkimukseen, opiskeluun ja taiteelliseen työskentelyyn. Sama oikeus pitäisi saada myös Kuvataideakatemiaan ja Sibelius-Akatemiaan.
Taideyliopisto syntyi, kun nämä kolme korkeakoulua yhdistyivät vuonna 2013. Tie on ollut pitkä. Aluksi tuntui siltä, että hallinto eleli omissa sfääreissään.
Riikan kanssa meille on kehkeytynyt hyvä yhteistyö, ja hän on vienyt määrätietoisesti asioita eteenpäin.
Seuraavana haasteena on saada korjatuksi tuntiopettajien asioita. Meillä on 1 200 tuntiopettajaa. He pitävät kolmasosan yliopiston opetuksesta.
Liian monet tuntiopettajat saavat tietää vasta syksyn alussa, paljonko heillä on opetusta tulevana vuonna. Koska heillä ei ole kuukausipalkkaa, palkat eivät myöskään nouse, eivätkä he saa henkilökohtaisia lisiä. Tavoitteena on saada tuntiopettajat siirrettyä kokonaistyöaikaan.
Taideyliopisto on hieno työpaikka. Rakastan musiikkia, teatteria, kirjallisuutta ja kuvataidetta. Minulle taide on samalla työ ja harrastus.
Riikka Mäki-Ontto:
”Tapaan pääluottamusmiehiä kuukausittain”
Jatkossa lehtorin ja professorin tehtävät ovat Taideyliopistossa pääsääntöisesti vakituisia tehtäviä.
Olemme Minnan kanssa samaa mieltä siitä, että vakinaiset työsuhteet tuovat vakautta työntekijälle ja pitkäjänteisyyttä koulutuksen kehittämiseen.
Jotta opettajien innostus ja ammattitaito pysyvät yllä, mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen pitää entisestään parantaa. Myös vierailut ja opiskelijoiden produktiot ammattitaiteilijoiden kanssa pitävät yllä elävää yhteyttä taidealaan.
Kun aloitin Taideyliopistossa henkilöstöjohtajana, oli ensimmäinen tehtäväni aloittaa hallintoa ja palveluita koskevat yhteistoimintaneuvottelut.
Se oli pahin mahdollinen paikka tulla henkilöstöjohtajaksi.
Siitä lähdettiin rakentamaan luottamusta. Nyt tapaan pääluottamusmiehiä kuukausittain. Pyrimme viemään yhteisiä tavoitteita systemaattisesti eteenpäin yhdessä henkilöstön kanssa.
Minnan kanssa on helppo tehdä töitä. Meillä on yhteinen tarve kehittää Taideyliopistoa, vaikka lähestymmekin asiaa eri kulmista. Minna sanoo suoraan, jos joku idea ei ole hänen mielestään hyvä.
Pestini aikana olen oppinut kuuntelemaan entistä paremmin. Tunnistan myös tilanteet, joissa pitää hidastaa ja käydä enemmän keskustelua. Kun viedään läpi isoja muutoksia, asioita on syytä läpi useampaan kertaan.
Henkilöstöpolitiikan yhtenäistäminen etenee askel askeleelta. Yhtenä arkisena tavoitteena on esimerkiksi saada Teatterikorkeakoululle, Kuvataideakatemialle ja Sibelius-Akatemialle yhtenäinen lomake, johon kirjataan työajan käyttöä.
Muutos Taideyliopistossa jatkuu. Tiloja järjestellään uudelleen. Kuvataideakatemialle valmistuu kesällä uusi rakennus Helsingin Sörnäisiin Teatterikorkeakoulun viereen. Olemme toimineet 15 osoitteessa, ja tavoitteena on päästä viiteen osoitteeseen.
Taiteen harrastajana olen tavis: soitan vähän, luen ja käyn teatterissa. Olen käynyt katsomassa Kuvataideakatemian näyttelyjä ja näyttelijäopiskelijoiden esityksiä. Niissä on upeaa nuorta energiaa.