Tyttö kiertää nurmikentällä makoilevien lehmien lomassa ja pysähtelee poimimaan maasta lantapaakkuja päänsä päällä olevaan koriin. Hän vilkaisee viereisen koulun pihalle ja taiteilee kuormansa kanssa kohti kotia.
Koulussa on meneillään yksi vuoden neljästäkymmenestä valtakunnallisesta koepäivästä.
Olemme Nepalin kaakkoisosassa lähellä Intian rajaa, päivän automatkan päässä Kathmandusta.
Viikko on alkanut opettajien kannalta rajuissa merkeissä, sillä maanantaina poliisi on käyttänyt kyynelkaasua Kathmandussa opettajien mielenosoituksessa. Mieltään osoittaneet opettajat vaativat määräaikaisuuksien vakinaistamista.
Tiistaina kaikki maan julkiset koulut ovat päivän tukilakossa, mutta keskiviikkona arki jatkuu normaalisti.
Matkakohteitamme ovat Morangin seudun koulut, joihin on Suomen rahoittamana viety oppilaanohjausta. Opoiksi on viiden päivän koulutuksella koulutettu kahdeksasta koulusta sekä mies- että naisopettaja.
– Nepalissa ei ole ollut kouluissa opettajien ja rehtorien ohella muita työntekijöitä eikä moniammatillista oppilashuoltoa. Siksi oppilaanohjauksen kokeiluun on sisällytetty monta asiaa: psykososiaalinen, akateeminen ja ammatinvalinnallinen ohjaus, kehittämishankkeen tekninen neuvonantaja Juha Valta kertoo.
Nepalissa oppivelvollisuus kestää 11 vuotta. Koulupolun alkuun pääsee jo lähes 95 prosenttia lapsista.
Valta oli vetämässä koulutuksia projektissa laaditun mallin mukaan. Opettajia koulutettiin tunnistamaan ja kohtaamaan erityisopetusta tarvitsevia oppilaita. He harjoittelivat esimerkiksi aktiivista kuuntelua.
– Aasialaisessa kulttuurissa opettaja vain puhuu. Harvemmin opettajalla on tapana pysähtyä kuuntelemaan oppilasta ja antaa hänelle mahdollisuutta ilmaista itseään, Valta sanoo.
Sukunan koulussa oppilaanohjausta on käytetty koulupudokkaiden saamiseksi takaisin opintielle. Opettaja Ambika Basnet arvioi, että koulusta putoamisen suurin syy on köyhyys.
– Osalla lapsista ei ole rahaa ruokaan. Joskus ostan heille syötävää kanttiinista, hän kertoo.
Nepal on yksi maailman köyhimmistä maista. Äärimmäinen köyhyys on viime vuosikymmeninä vähentynyt, mutta vuoden 2015 tuhoisien maanjäristysten jälkeen miljoona ihmistä putosi alle köyhyysrajan.
Köyhyyden poistamisessa avaintekijänä on koulutus ja varsinkin tyttöjen kouluttaminen, mikä on Suomen kehitysyhteistyössä tärkeä painopiste.
Tilastojen valossa tytöt ja pojat on saatu kouluun, mutta monen koulunkäynti pysähtyy ylimmillä luokilla.
Suomen Nepalin suurlähetystön erityisasiantuntija Kati Bhosen mukaan viime vuosi oli kuitenkin poikkeuksellisen hyvä.
– Kymmenellä kaikkein syrjäisimmällä alueella pudokkaiden määrää saatiin vähennettyä puolella, mikä oli tuplasti tavoitetta enemmän.
Yksityiskoulut markkinoivat koulua usein lisäpalveluilla, kuten järjestämällä koulukuljetuksia.
Koulussa pysymiseen vaikuttaa muun muassa se, onko vanhemmilla varaa laittaa lapsensa kouluun vai tarvitaanko lapsia kausityönteossa.
– Sitten onkin toinen asia, missä kunnossa koulut ovat ja onko koulussa esimerkiksi opettajia, Bhose jatkaa.
Opettajapulan syynä voi olla esimerkiksi se, että vaikka koulun lapsimäärä on kasvanut, uusien opettajien palkkaamiseen ei ole saatu hallinnon lupaa.
Matkallamme vastaan tulee esimerkiksi koulu, jossa paikalla on vain rehtori. Opettajia ei näy. Lapset leikkivät aikansa koulun roskaisella pihalla ja likaisissa luokkahuoneissa, kunnes lähtevät kotiin.
Keravarin koulussa tilanne on toinen. Oppilaanohjausta on lähdetty viemään omatoimisesti eteenpäin. Kyseessä on kokonainen ajattelutavan ja opetuskulttuurin muutos.
Oppilaanohjaaja Durga Mani Sharmani kertoo ymmärtäneensä koulutuksen jälkeen, että opettajat eivät ole kiinnittäneet huomiota siihen, mitä oppilaiden mielessä liikkuu.
Suomen projektissa pohjustetut pehmeät opetusmenetelmät on otettu koulussa innolla vastaan. Koulun seinältä löytyy soft skills -juliste, joka muistuttaa uusista keinoista: ryhmätyöt, projektit, keskustelut ja roolileikit.
– Olemme ylpeitä siitä, että meillä on tehty jotain uudella tavalla. Muutkin koulut ovat siitä kiinnostuneita. Haluaisimme saada lisää koulutusta, Sharmani sanoo.
Aiemmin oppilaita rangaistiin lyömällä. Nyt ongelmat ratkotaan puhumalla.
Myös Janasewan koulun englanninopettaja Pramod Niroula kertoo, että oppilaanohjauskoulutus on tuonut suuren muutoksen toimintatapoihin.
– Koulussamme oli aiemmin tapana rangaista oppilaita lyömällä. Nyt ongelmat ratkotaan puhumalla.
Janasewan koulun englanninopettaja Pramod Niroula kertoo, että oppilaanohjauksen projektin myötä koulussa on tehty iso muutos toimintatapoihin.
Lasten fyysinen kurittaminen on Nepalissa lailla kielletty, mutta todellisuus on toisenlainen. Miten lyömisestä sitten päästäisiin kokonaan eroon?
– Tilanne paranisi, jos kaikki opettajat saisivat koulutusta oppilaanohjauksesta ja erilaisista opetustavoista, Niroula arvelee.
Kirjoittaja vieraili Nepalissa viime vuonna ulkoministeriön toimittajamatka-apurahan tuella.
Suomi satsaa Nepalin kouluihin
- Suomen kehitysyhteistyövaroilla rahoitetaan 20 miljoonalla eurolla Nepalin valtion seitsenvuotista opetusalan kehittämisohjelmaa yhdessä useiden muiden rahoittajien kanssa.
- Oppilaannohjauksen kokeilu oli osa Suomen omaa, 1,7 miljoonan euron Tass-hanketta. Hanke päättyi viime keväänä. Uusi hanke on suunnitteilla.