Pakohuonepelejä historian opetukseen
Tusina Suomen presidenttiä aikajärjestykseen. Vallan kolmijako ja Montesquieun kirjoitusasu. Pähkinäsaaren rauha yks kolme kaks kolme.
Onko käsitys historian oppimisesta nimien, tapahtuminen ja vuosilukujen ulkolukuna viimeinkin murroksessa?
Ainakin opetuksen tavoite kriittisen historiatietoisuuden kehittämisestä on kirjattu aiempaa tarkemmin uuteen opetussuunnitelmaan. Opsissa alkuperäislähteiden tulkinta ja historiallisen tiedon luonteen ymmärtäminen siirtyvät tutkijankammiosta pari porrasta alaspäin, kohti luokkahuonetta.
Oppijalla on mahdollisuus olla aktiivisesti mukana tuottamassa tarinaa.
– Opetuksessa kyse on yhä enemmän lähteiden ja tekstien tulkinnasta. Pidän tärkeänä, että oppijalla on mahdollisuus olla aktiivisesti mukana tuottamassa tarinaa, sanoo historian ja yhteiskuntaopin opettaja, tutkijatohtori Anna Veijola.
Paitsi tietoja, opetuksen pitäisi siis tukea oppijan ”historian taitoja”.
– Taitopohjaisen opetuksen keskiössä on ymmärrys siitä, miten historiallinen tieto rakentuu. Perinteisessä historianopetuksessa oppija saattaa joskus ajautua passiiviseksi tiedon vastaanottajaksi, vaikka hän voisi olla sen aktiivinen rakentaja, akatemiatutkija Simo Mikkonen Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitokselta sanoo.
Veijola, Mikkonen sekä historian ja yhteiskuntatiedon pedagogiikan lehtori Matti Rautiainen muodostavat Jyväskylän yliopistossa Tutkivaa ja eläytyvää historian opetusta -tutkimusryhmän. Heiltä ja yliopistotutkija Susanna Niiraselta ilmestyi viime syksynä ensimmäinen osa alakoulun Tutki ja tulkitse -oppikirjasarjasta, ja pian ilmestyy toinen osa.
Ryhmän liepeillä toimivissa projekteissa ja hankkeissa on syntynyt monenlaista uutta materiaalia, kuten yhdet Suomen ensimmäisistä, pelillisistä historian opetuksen pako- ja mysteerihuoneista.
Uudenlaiset materiaalit yhdistävät historian tiedot ja taidot toisiinsa.
– On sisältöjä ja konteksteja, jotka tulee opetella ja hahmottaa, jotta historia merkityksellistyy. Vuoteen 1918 sijoittuvassa pakohuonepelissäkin pääsee eteenpäin vain, jos sisällissotaan liittyvät tapahtumat ja sisällöt ovat hallussa, Veijola sanoo.
Tekijäporukan johdolla Suomen Akatemian rahoittamassa puolitoistavuotisessa hankkeessa syntyi parikymmentä valmista mallia tutkivan historian oppitunnin pohjaksi. Nämä julkaistiin paitsi kirjana myös verkossa. Sivustolta löytyy myös opettajaopiskelijoiden kanssa tehtyjen historian pakohuonepelien ohjeet.
– Monilta historianopettajilta kuulee, että tutkivaa oppimista olisi kiva toteuttaa, ellei se olisi niin työlästä. Materiaalimme soveltuvat opetukseen sellaisenaan, Mikkonen kertoo.
Elämän arvoituksia selkokielellä
Monimutkaisiin kysymyksiin ei tunnetusti ole yksinkertaisia vastauksia. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, ainakaan, jos tekeillä on selkomukautettu yläkoulun biologian oppikirja.
”Maapallo on ainoa tuntemamme paikka, jossa on elämää. Emme vielä tiedä, onko elämää muualla maailmankaikkeudessa. Biologit ovat yrittäneet selvittää, miten elämä on syntynyt ja mitä elämällä tarkoitetaan.”
Näin kuuluvat ensimmäiset lauseet viime syksynä ilmestyneessä seiskaluokan biologian oppikirjassa, joka on suunniteltu ennen kaikkea erityisopetuksen ja maahanmuuttajataustaisten oppilaille. Viiden opettajan tiimi viimeistelee parhaillaan sarjan seuraavaa, kahdeksasluokkalaisille suunnattua osaa, joka ilmestyy syksyksi.
Kirjamme on tehty oppijoiden omista lähtökohdista.
Vastaavaa selkokielistettyä materiaalia ei ole aiemmin ollut saatavilla, vaikka tarve on ollut huutava. Tämä havaittiin myös biologian opetussuunnitelman perusteiden laadinnassa, johon kirjan tekijöistä osallistuivat Eeva-Liisa Ryhänen ja Kirsi Arino.
– Tuolloin Opetushallituksesta kysyttiin, voisinko lähteä toteuttamaan erityisopetuksen oppimateriaalia. Olen tehnyt oppikirjoja 90-luvulta alkaen. Vastasin, että kyllä, jos saan itse koota työryhmän, Ryhänen kertoo.
Jos työryhmän olisi koonnut pelkistä biologianopettajista, kirjasta ei ehkä olisi tullut kovinkaan selkokielistä, Ryhänen sanoo, ja työryhmä purskahtaa nauramaan. Se koostuu kolmen biologin lisäksi äidinkielen- ja erityisluokanopettajasta.
– Aiemmin käyttämissäni biologian kirjoissa tekstimäärä on ollut valtava. Jos on ollut erityisopetuksen omia materiaaleja, ne on tehty usein vain karsimalla yleisopetuksen osia pois. Nämä kirjamme on tehty kohderyhmänä olevien oppijoiden lähtökohdista, erityisluokanopettaja Rea-Maria Sirén kertoo.
Virallisesti selkokielisille kirjoille myönnettävää selkomerkkiä ei kirjalla ole. Sen sijaan kirja on ”selkomukautettu”, ulkoasua ja selkokieliasiantuntijan tarkistamaa sanankäyttöä myöten. Riviväli on normaalia suurempi ja fontti isompi. Kuvittaja Maija Karala on paitsi taiteilija, myös biologi.
– Kuvat tukevat opittavan asian ymmärtämistä ja muistamista, Sirén sanoo.
Jättitienestien sijaan kirjaprojekti käy harrastuksesta ja täydennyskoulutuksestakin. Ja paras palkinto tulee siitä, miten oppilaat ottavat kirjan vastaan.
Selkokielinen on kirjan nimikin. Pitkällisen pallottelun päätteeksi nimeksi tuli Biologia.
edu.fi/esittelyt/biologia/sarjanesittely
Visuaalista pilkettä lingua francaan
Autenttisuus ja visuaalisuus korostuvat Linda Heinosen ja Maaria Vesterisen palkitussa ammatillisen englannin kielen oppimateriaalissa.
– Aiheiden tulisi olla sellaisia, että niillä on kosketuspintaa nuorten omaan elämään. Oppimateriaalissa on hyvä olla väriä, äänitteitä ja liikkuvaa kuvaa. Ulkoasun ei pidä olla liian vakava, eli grafiikat saavat olla hauskoja, Heinonen kertoo.
Heinonen ja Vesterinen ovat työtovereita kaupallisen alan ammatillisessa oppilaitoksessa Business College Helsingissä.
Heidän tuottamansa ja Editan kustantama Business Bites on digitaalinen englannin oppimateriaalikokonaisuus, joka on suunnattu erityisesti merkonomitutkinnon opintoihin. Pian ilmestyvän kakkososan lisäksi kaksikolta on julkaistu myös digikirja Basic Bites, jossa harjoitellaan kielen rakenteiden perusteita.
Aiheilla pitää olla kosketuspintaa nuorten elämään.
Opiskelijan arkeen liittyy sekin tosiasia, että todennäköisin tilanne, jossa suomea äidinkielenään puhuva opiskelija päätyy puhumaan englantia, on kohtaaminen toisen ei-englanninkielisen kanssa, Heinonen muistuttaa.
– Materiaalissamme kuulee aksentteja paitsi englanninkielisistä maista, myös eri puolilta maailmaa. Olen kaivannut oppimateriaaleilta näkökulmaa englannista lingua francana eli globaalina kielenä. Se kannattaa huomioida ammatillisessa kielenopetuksessa.
Myös ammatillisen koulutuksen tiivis työelämäyhteys on läsnä kaikkialla oppimateriaalissa: melkeinpä kaikki tehtävät ovat jollakin tavalla kiinni työelämässä
– Siis esimerkiksi asiakaspalvelussa, myynnissä tai taloushallinnossa, Heinonen listaa opiskelijoidensa alojen työtehtäviä.
Myös kohtelias viestintä ja small talk näkyy ja kuuluu tehtävissä, joita tehdään digilaitteilla, pareittain ja ryhmissä.
– Opiskelijat ovat pitäneet monipuolisista tehtävistä ja erilaisista aksenteista. Opettajan ohjaustyön lisäksi materiaali mahdollistaa myös itsenäisen etenemisen palautteineen ja ohjaa vastuunottoon omasta oppimisesta, Vesterinen kertoo.
Kaikki kappaleet ja kuuntelutehtävät voi tehdä halutessaan myös kotitehtävinä.
– Itseohjautumisella, omien taitojen tiedostamisella ja itsearvioinnilla tuetaan metakognitiivisten taitojen kehitystä. Sellainen opetus on ammatillisessa koulutuksessa toimivaa pedagogiikkaa, Heinonen sanoo.