Nopeasti muuttuva tieto pakottaa oppikirjantekijät jatkuvaan valppauteen. Oppimateriaaleissa tiedon esittämisen tavat on mietittävä tarkkaan, koska oppilaita ja opiskelijoita on opetettava lähdekriittisyyteen.
Editan kustannuspäällikön Hanna Sokratouksen mukaan oppimateriaaleissa ei pidä pelätä kertoa, jos tiedeyhteisössä on ristiriitaisia käsityksiä jostakin asiasta tai jos myöhempi tutkimus osoittaa aiemman tiedon virheelliseksi. Tieteen luonne on hyvä tuoda esiin oppimateriaaleissa sekä kertoa, miten tieteellinen tieto karttuu.
Esimerkiksi psykologian oppimateriaaleista on Sokratouksen reilun 20 vuoden uran aikana poistettu tietoja, joita uudempi tutkimus on kyseenalaistanut. Luonnontieteiden oppimateriaalit perustuvat enemmän tietoihin, jotka eivät jatkuvasti muutu, ja siksi niitä päivitetään harvemmin.
– Tiedon luotettavuus ja ajankohtaisuus ovat tärkeitä, mutta olennaista on muokata tieto kohderyhmän tarpeet ja oppimisen edellytykset huomioon ottaen, yläluokkien ja lukion oppimateriaaleista vastaava Sokratous sanoo.
Oppimateriaaleissa on otettava huomioon, että tieteessä on paitsi faktoja myös vallalla olevia näkökulmia. Näkökulman vaihdos saattaa muuttaa tapahtumien tulkintaa esimerkiksi historiassa.
Historian opetussuunnitelmaan ei ole tarkasti kirjattu, mitä oppimateriaaleissa tulee käsitellä. Ei siis suoranaisesti määritellä, onko joku tapahtuma, paikka tai ihminen mainittava.
– Joskus opettajat ovat oppimateriaaliin sisältyvästä tulkinnasta toista mieltä. Näkökulmaeroja emme virheinä korjaa. Mutta jos epäselvästä ilmaisusta aiheutuu tulkintavaikeuksia, selvennämme ilmaisua.
Oppimateriaalien tekijäryhmiin on hyvä koota sekä alan substanssiosaamista että tietämystä oppiaineen pedagogiikasta.
Opettajat tuntevat opsin vaatimukset ja ikäryhmän tason sekä tietävät, minkälainen tutkimustieto kiinnostaa yläkoululaisia tai lukiolaisia.
Faktantarkistuksesta ja oppimateriaalin pedagogisesta laadusta pidetään huolta muun muassa niin, että alan asiantuntijoilta ja opettajilta pyydetään käsikirjoitusvaiheessa lausuntoja. Oppimateriaalin tekoprosessi on Sokratouksen mukaan niin perusteellinen ja monipuolinen, ettei asiavirheitä ole sattunut pitkiin aikoihin.
Painettu oppimateriaali päivitetään aina uuden painoksen yhteydessä. Digimateriaaleja on mahdollisuus päivittää milloin hyvänsä.
Molemmat materiaalit käyvät läpi saman päivitysprosessin eli myös uusi tieto muokataan kohderyhmälle sopivaan muotoon.
– Painetun kirjan käyttäjille saa uuden tiedon nopeimmin päivittämällä faktoja opettajan materiaaleihin. Esimerkiksi Nato-maiden uusi kartta on helppo jakaa diginä opettajille, jotka voivat vaikka monistaa sen oppilaille, Sokratous sanoo.
Näkökulmaeroja emme virheinä korjaa.
Terveydenhoitoalalla oppimateriaalien tekijöiden työtä helpottaa se, että asiantuntijat ja viranomaiset päivittävät jatkuvasti Käypä hoito -suosituksia, Hotus-hoitosuosituksia sekä Terveyskirjaston artikkeleita.
Vaikka terveydenhoidosta tulee koko ajan uutta tietoa, terveydenhuollon tieto on systemaattista ja järjestäytynyttä.
Hoitotyön lehtori Tanja Hakkarainen on ollut tekemässä ja päivittämässä lähihoitajaopiskelijoiden oppikirjaa. Ensin sairaanhoitajaksi kouluttautunut Hakkarainen suoritti terveystieteiden maisterin tutkinnon työn ohella. Hän aloitti opettajan työt toisella asteella Stadin ammattiopistossa Helsingissä ja oli näinä vuosina tekemässä oppikirjaa.
Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistäminen -teos on yhä laajasti käytössä, ja siitä on menossa seitsemäs painos. Tekijät ovat vuosien mittaan päivittäneet oppikirjaa ja kirjoittaneet siihen uuden luvun käyttäjien toiveiden mukaisesti.
Nykyään Laurea-ammattikorkeakoulussa Vantaalla työskentelevän Hakkaraisen mukaan oppimateriaalin päivitys on jatkuva prosessi. Kun yksi päivityskierros loppuu, seuraava jo alkaa.
– Jos emme oppikirjan tekijäryhmässä löydä jostakin asiasta tietoa, kontaktoimme kliinisiä asiantuntijoita. Näin oli esimerkiksi, kun tarvitsimme ohjetta nenämahaletkun huuhtelemisesta.
Oppikirjailijana Hakkarainen kiittää kustantajaa ja työryhmää. Kaikilla oman työryhmän jäsenillä on hyvät edellytykset tiedon arviointiin.
Oppikirjan tekemisessä kirjoittaminen on vain pieni osa työtä. Tärkeää on jäsennellä tieto pedagogisesti järkevään muotoon. Esimerkiksi Käypä hoito -suositusten ymmärtäminen ei ole helppoa vasta peruskoulunsa päättäneille lähihoitajaopiskelijoille.
Oppikirjassa onkin oltava pedagoginen juoni.
– Hyvä oppimateriaali on faktoilta oikeanlainen, mutta samalla sen on tuotava opiskelijalle tietoa ymmärrettävässä muodossa. Laadukas oppimateriaali herättää opiskelijan motivaation ja auttaa häntä löytämään oman roolinsa, Hakkarainen kiteyttää.
Lähihoitajien on tuotettava laadukasta ja eettisesti korkeatasoista hoitoa. Oppimateriaalin onkin rakennettava tulevaa ammattilaisuutta, eikä se voi olla pelkkä toimenpideluettelo.
– Oppikirja ei vastaa kaikkiin kysymyksiin vaan tähdentää hoitajan vastuuta tuottaa tasalaatuista ja oikeudenmukaista hoitoa.
Hakkaraisen toimittama oppimateriaali painottaa tulevan lähihoitajan oman organisaation toimintatapojen tuntemisen merkitystä. Siksi kaikkea ei voi kirjoittaa faktoina.
– Saatamme sanoa, että tavallisesti toimitaan näin, mutta samalla muistutamme hoitajan vastuusta selvittää oman organisaation käytännöt.